A. Le Coq Alexander

Jokaiselle oluelle on oma paikkansa. Yksi sopii saunan jälkilöylyihin, toinen rankan työviikon nollaamiseen pubissa ja kolmas kostean ravintolaillan jatkoilla puolitutuille tarjottavaksi. Haasteena on löytää oikea aika ja paikka kullekin oluelle.

Olin tiistaina Tallinnassa katsomassa HJK:n umpisurkean ja aivan liian lyhyen eurotaipaleen päästöstä. Reissun jalkapallollisesta puolesta ei kannata puhua sen enempää, mutta keskitytään sen sijaan oluisiin. Olin nimittäin laskeskellut, että jos ottelu ei mene jatkoajalle, ehdin vielä sen jälkeen käydä täydentämässä varastojani Drink Shopissa. Siksipä päätin käydä siellä jo etukäteen varmistamassa, että jotain ostettavaa löytyy.

Siitä huolimatta, että sekä Drink Baarin että Drink Shopin valikoimiin on tänä vuonna tullut aivan liikaa ”ei-oota”, löytyy molemmista edelleen jotain suomalaisesta näkökulmasta kiinnostavaa ja joskus jopa edullista. Bongasin hyllystä heti muun muassa Mikkellerin 20-nimellä myytävän IPA:n ja To Ølin Fuck art – This is Architecturen. Pelkästään näiden takia kannattaisi tehdä pieni koukkaus matkalla stadionilta satamaan. (Molemmista tulossa aikanaan myös omat arviot.)

Seuraavaksi aloin tutkailla kylmäkaappia, sillä kello alkoi lähestyä viittä, jolloin edessä olisi muutaman kilometrin marssi keskustasta Kadriorun puistossa sijaitsevalle pelipaikalle. Mutta jotenkin tuntui täysin hölmöltä maksaa kolme euroa, jostain hyväksi tietämästäni oluesta, jonka joutuisi kuitenkin juomaan pullosta kadulla. Siispä lykkäsin marssikaljan ostamisen elintarvikekioskiin, josta matkaan valikoitui ilman sen syvällisempää syytä A. Le Coqin Alexander.

Se ei ole suuri olut, ei oikeastaan edes keskinkertainen kalja. Sillekin kuitenkin löytyi oikea aika ja paikka: aurinkoinen Tallinna 23. heinäkuuta 2013. Kun marssii monisatapäisen joukon keskellä poliisisaattuessa laulaen halki keskiaikaisen (ja sen jälkeen vähän uudemman) kaupungin, ei oluelta vaadita paljoa. Sillä, että se on kylmää ja teknisesti jokseenkin kunnossa, pääsee jo pitkälle. Kaikki muu olisi oikeastaan turhaa, suorastaan häiritsevän ylimääräistä.  Nämä vaatimattomat vaatimukset Alexander täytti erinomaisesti.

Mitään tarkempaa analyysia Alexanderista ei ole luvassa, sillä en usko, että noihin fiiliksiin palaaminen olisi lopulta kenenkään edun mukaista. Todettakoon kuitenkin yleisenä kommenttina, että jos olut kiinnostaa millään tasolla, kannattaa lähes aina ostaa jotain muuta kuin Alexanderia.

Post a comment

You may use the following HTML:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>