Tuplat: Anchor Brewing Humming Ale

Kuvasin putelin ennen töihin lähtöä rastaanlaulun aikaan, kun pullo on mielestäni kovin kaunis ja valo oli hauska. Vähän kadutti illalla, kun avasin ja kaadoin lasiin. Humming Ale on nimittäin oikein kaunista olutta, sellaista nätin hunajan väristä eli oranssiin taittuvaa kellanpunaista. Vaahto on melko ohut ja häviää nopeasti.

Ja sitten se maku, se onkin jännä. Siemaisin ensimmäisen huikan melkein jääkaappikylmänä. Aluksi puri humala aika lailla niin kuin kunnolliselta jenkiltä odottaa voi. Mutta humalanmaku oli yllättävän pitkä ja kuivaksi kääntyvä. Anchor kertoo, että Hummingiin on lyöty Nelson Sauvignon -humalaa, josta en kyllä paljoa muuta tiedä, kuin että saksalainen tekee siitä näemmä mielellään vehnäbockiensa erikoispainoksia. Ja ehkä Hummingissakin oli jotain vehnäolutmaista maun keskivaiheilla.

Jälkimaku on karvas ja katkera, minun suuni mukainen kylläkin. Hieman lämmenneessä oluessa on pikkuisen makeutta ja hedelmäisyyttä, olisiko vähän hunajaakin.

Minulle maistui ja mielelläni joisin toisenkin pullollisen. Jos tähän hätään sattuisi olemaan.

Lassen lisäys (5.5.2013): Kuten Sammeli sanoikin, tämän oluen kanssa ollaan jännän äärellä. Odotin jotain aivan muuta, ehkä simppeliä hyvin humaloitua kepeähköä olutta. Maussa on jotain vaikeasti määriteltävää marjaisuutta tai katajaisuutta. Itsekin jäin kaipaamaan toista pulloa. En välttämättä sen vuoksi, että olisin Humming Alesta erityisesti suoralta kädeltä pitänyt vaan sen vuoksi, että saisin selville, mistä tässä oluessa on kyse. Hämmentävää.

Post a comment

You may use the following HTML:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>