Bier-Bier aka Helsinki, rakastettuni

Olutkulttuurin eteneminen ei totta tosiaan ole enää pääkaupunkiseuran pubitarjonnasta kiinni. Kauan odotettu Brewdog-baarikin oli pettymys lähinnä vain siitä syystä, että laadukasta tarjontaa on kaupungissa jo niin paljon. Brewdogin lisäksi modernin paremman oluen ilosanomaa ryhtyi julistamaan viime vuonna muun muassa myös S-ryhmän Ølhus-ketju peräti neljän ravintolan voimin. (Toki kyse oli pelkästä tsekkipubien uudelleen brändäämisestä, mutta ainakin omasta mielestäni valikoimat paranivat samalla merkittävästi.)

Eikä uusien olutbaarien vyöry näytä loppumisen merkkejä tänäkään vuonna.

Pubibuumin keskipisteeksi on muodostumassa Iso-Robertinkatu, jolla sijaitseva Black Door on ollut jo pitkään paitsi kaupunginosan myös koko valtakunnan kärkikaartia. Sitä pyörittävä Delifox avaa helmikuussa samalle kadulle American Craft Beer Barin. Sivumennen on sanottava, että viime viikon perjantaina lounaspaikaksi valikoitunut Iso Roobertinkadun Bar Bronco yllätti sekin laajalla pullovalikoimalla sekä Punk IPA ja All Day IPA -hanoillaan.

Jo aiemmin mainittu Brewdog sijaitsee vain muutaman korttelin päässä Iso Roobertinkadulta. Samoin Annankadun William K eikä Angleterreenkään kävelee montaa minuuttia. Villi Wäinö ja muutama Ølhus ovat niin ikään lähes samoilla kulmilla.

Vielä lähempänä, käytännössä ”Roban” pohjoispäässä, on nyt myös paikka nimeltä Bier-Bier. Tiukasti kilpailluilla markkinoilla sillä on yksi merkittävä kilpailuetu. Sen perustajilla, jotka pyörittävät myös Vin-Vin-viinibaaria, on nimittäin oma maahantuontiyritys nimeltään Viinitie. City-lehden mukaan tavoitteena on, että puolet sadan oluen valikoimasta tulisi Suomeen heidän oman firmansa kautta.

Ja totta tosiaan Erottajan Alkon tiloissa tänään esittäytynyt ja myöhemmin tällä viikolla toimintansa aloittava Bier-Bier on ilahduttava oluttapaus valikoimaltaan: hanoja on vain kahdeksan, mutta pullolistalla on mittaa kuusi sivua. Kahden ja neljän desin annoksissa myytävät hanaoluet eivät suuria yllätyksiä tarjonneet, mutta kaksi espanjalaista noinkin pienessä joukossa antoi ymmärtää, että siinä on yksi tämän baarin tavoista erottautua kilpakumppaneistaan. (Miinuksena mainittakoon, että hanaolut oli omaan makuuni liian kylmää.)

Pullo-oluet on jaoteltu tyylin tai alkuperämaan sijaan makumieltymysten mukaan humalaisiin, kevyisiin, tummiin ja niin edelleen. Oluesta ei muutekaan kerrota kuin nimi, koko ja hinta, joten alkoholiprosentin, tyylin tai alkuperämaan suhteen on turvauduttava omaan tietotaitoon, älypuhelimeen tai henkilökunnan apuun. Hinnoittelu on yhtä julmaa kuin muissakin vastaavissa paikoissa.

Tilan sisustus on yllättävänkin perinteinen: tummaa puuta, hämyisä valaistus eikä juurikaan mitään ylimääräistä seinille työnnettyä rekisterikilpeä, mainosvaloa tai lasinalusta. Liekö kaupunkiin avattu 2000-luvutta toista näin uskollisen brittityylistä pubia? Yksinkertainen sisustus on tyylikäs ja toimiva ja tekee kunniaa upealle katolle ja arvokkaasti vanhentuneelle tilalle, joka viininystävien suosikki-Alkona näytti lähinnä sekavalta varastolta.

Jos omat maahantuontikanavat pysyvät vireinä varsinkin Espanjan suuntaan, ei tämä paikka jää itselleni vieraaksi vaan on hyvä vaihtoehto Black Doorille. Ja Brewdog on puolestaan yhtä houkuttelevaa kuppilaa vaikeammin saavutettavissa Punavuoren perukoilla. Uusien olutravintoloiden kilpailusta tulee kiinnostava ja parhaassa tapauksessa kaikki selviävät voittajina.

Toisesta, vähintään yhtä tervetulleesta suunnasta pääkaupunkimme olutkulttuuria laajentaa tämä Helsingin kaupungin kulttuurijohtaja Stuba Nikulan aloite: ”Samaan aikaan, kun kansa yhä vähemmän juo bulkkilageria (tai ylipäätään mitään) on myös mikropanimotoiminta lisääntynyt. Olen tavannut useampiakin porukoita, joilla kiehuu 20-80 litran pata kotikeittiöissä ja ajatuksissa pyörii liikeidea omasta laadukkaasta mikropanimosta jopa elinkeinona. (…) Jotta Helsinkiin saadaan uusia käsityöammattilaisia tarvitaan välimalli – panimotoiminnan yrityshautomo.”

Joskus Helsinkiä on helppo rakastaa!

2 comments

  1. SM

    Tuota Ölhusia haluan kommentoida käyntini perusteela: jouduin odottamaan tarjoiljaa 5 minuttia tiskilla, kosa oli ”rahan jako päällä”. Vehnäoluen ystävänä pyysin häntä suosittelemaan jotain erikoisempaa vehnäolutta. Suositus oli Laitilan vehnä. Siihen lässähti isot odotukset. Kaveri sinänsä oli ihan ystävällinen hirmuisesta kiirestä huolimatta. Hän palveli isoa pubia yksin.

    • Sammeli Heikkinen

      Varmasti vaihtelee palvelu. Itselläni Ölhus Stockholmista taas hyvä kokemus. Kaveri tiskin takana jutteli asiantuntevasti ja suositteli hyviä oluita.

      Toki joku Black Door on asiantuntemuksen puolesta varmempi nakki.

Leave a Reply to SM Cancel reply

You may use the following HTML:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>