Brewdog & 8 Wired Dog Wired

Kun pils on imperial, niin kai se sitten on jotain hillitöntä ylivetoa. Miksei välillä vaikka double pils? Royal pils? Autocratic pilsner?

No samapa tuo, ei nimi olutta pahenna ja niin edelleen.

Korkin kun poksauttaa, humalan tuoksauttaa. Makeaa on tämä humalointi tuoksultaan, kukkeaa. Pienikuplaista aika valkeaa vaahtoa reippaasti, hiukka jää nätiksi klöntsäksi oluen päälle killumaan. Väri keltainen, oranssin suuntaan. Sameutta ja täynnänsä pientä hiplettä. Näyttää itse asiassa aika paljon Jack Hammerilta.

Onpa tämä nyt outoa. Ensi kulaus melkein kuin ei mitään. Ihan lyhyt humalanäpy, makeutta, lyhyt tukeva tuntuma ja sitten ei paljon mitään. Siis ehkä kolmen sekunnin maku? Toiselle jalalle: Nyt pysyy pitempään: hapokkuutta ja sitruunaa, humalan kirvelyä, salatukeva runko, hedelmäistä makeutta, jokin tuttu aromi – ei ihan persikka, ei ihan aprikoosi – ja hyvinkin äkkiä ohi. Enemmän jälkitunto kuin maku: Kuivanmakea sitruuna tai hapan appelsiini. Humalointia on, muttei mahdottomasti maussa. Enemmän pitämässä makeutta lujassa kurissa: Hedelmäisyys ei meinaa tahmeutta tai ällöyttä.

Pils kyllä napakkuudeltaan ja raikkaudeltaan, mutta kukkea hedelmäisyys ei osu lajityyppiin. Mutta mitäpä niistä tiedän tai välitän. Pelottavan helppo juotava näinkin vahvaksi (6,8 pinnaa) olueksi. Brewdogin etikettien jämäkässä perusvärilinjassa tuhnuinen harmaa paperi pullon ympärillä on ikävä poikkeus.

Hyvin jännä tyyppi, kokeilemisen arvoinen.

Post a comment

You may use the following HTML:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>