Emelisse Black IPA

Melkein mustaa, reunoilta valo työntää ruskeankeltaisen kaistaleen. Mukava kellanruskeansävyinen vaahto. Lähtee nopeasti. Tuoksua myöten esitys, jota kuvittelisin makean maltaiseksi stoutiksi.

Suussa aluksi morjestaakin se maltaan makeus, mutta heti perässä tulee – tosin hillittynä – mukaan jenkkihumalointi. Humala työntyy itse asiassa esiin oikein sopivasti ja mukavastikin.

Ja jos arvostelu loppuisi tähän, kyseessä olisikin jopa mainio olut. Mutta mutta. Jälkimaussa katkeruus kääntyy valitettavasti kitkeräksi. Ja jälkimaku on hyvin tärkeä tällaisessa nautiskelujuomassa. Kitkeryys ei ole nautittavaa.

Ei siis huono, mutta parempi voisi olla. Emelissen oluissa jälkimaku on ennenkin tökännyt. ”Talonmakua” vai parhaan tuoreutensa menettäneen juoman sivumaku?

Post a comment

You may use the following HTML:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>