Kotipano: Kipeä valaistuminen

Joskus eteen tulee valaistumisen hetkiä. Aina ne eivät ole mukavia.

Olemme nyt tehneet yhdessä tai yksin sellaiset kuusi satsia kotiolutta (ja sen lisäksi pari vähemmän konventionaalista kokeilua, mistä enemmän piakkoin). Parhaiten lienee onnistunut toinen veto, josta tuli jotain black IPAn ja imperial stoutin välimailla horjahdellutta soppaa.

Aina näissä on jotain korjattavaa ollut, oma brown ale -kokeiluni toi ehkä vähiten toivotun lopputuloksen. Mutta juotavia oluita on saatu aikaan kuitenkin, ei kylläkään herkullisia.

Hiljan päätimme tekaista uudelleen ensimmäisenä tekemämme oluttyylin eli APAn. Resepti meni aika lailla uusiksi, mallasmäärät mitattiin tällä kertaa tarkasti ja niin päin pois. Pano meni rutiinilla, kun hommaan on tullut jonkinlainen ote.

Lopputulos on tässä lasissa edessäni. Tämä on ehkä kuudes pullo, jonka tätä satsia juon. Ja tämä maistuu erilaiselta kuin aiemmin.

Aiemmilla kerroilla olen – vähän vaihtelevasti – ajatellut, että tämähän on aika jees, mutta ei ihan napissa. Kerrasta riippuen joko enemmän tuohon aika jees -puoleen tai ei ihan napissa -puoleen painottuen.

Mutta nyt maistan tässä virhemaun. Tuopillisen Jouni testasi hiljan tämän toisen APAmme ja havaitsi vihannesmaisen maun, makuvirheen. Tiedän, mitä Jouni meinaa, vaikken itse hahmota tuota makua vihanneskeitoksi tai vastaavaksi. Minun suuni ja pääni tulkitsevat maun metalliseksi, mahdollisesti peltipurkin mauksi. Mutta hyvähän se ei ole.

Luultavasti kyseessä on dimetyylisulfidi , dms. Sitä muodostuu aina oluenpanossa, mutta keitettäessä se haihtuu. Paitsi jos olutta keittelee enimmäkseen kannen alla, niin kuin valitettavasti olemme enimmäkseen tehneet. Dms-vaarasta (tässä esim. hyvä artikkeli) olimme tietoisia, mutta halu säilyttää vierrettä mahdollisimman paljon – siis nuukuus – voitti. Muista siis: Kun keität, älä peitä.

Eikä siinä mitään. Ongelma on korjattavissa. Hämäävää vain, ettei tuota virhettä tajunnut itse. Siis muuten kuin ei ihan nappisuoritus -tasolla. Liekö kyse sitten analyyttisyyden puutteesta vai siitä, että oma lapsi on niin kovin rakas?

Tarinan opetus on kai se, että ulkopuolinen arvio on aina hyvä ja että oman oluen maistelu yhtä kriittisesti kuin jonkun muun tekemän on aika vaikeaa.

Voisin väittää, että olen tyytyväinen siihen, ettei mikään olut ole vielä onnistunut täysin, mutta sehän olisi silkkaa kusetusta. Pientä totuuttakin väitteessä on kuitenkin siinä mielessä, että näin koko prosessia ymmärtää taas vähän paremmin.

Sitä paitsi maltaat, hiivat ja humalat seuraavia satseja varten on jo tilattu.

Post a comment

You may use the following HTML:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>