Kuuman kolmion kärki: Tommyknocker Craft Beer Bar

Kolmio, jonka sivut ovat yhteensä vähän päälle kilometrin mittaiset. Sen sisällä Helsingissä on nyt Suomen kovin laatuolutkapakkapöhinä, näin väitän. Yksi kärki on Viiskulmassa, johon perustettiin hiljan Brewdogin baari, toinen Erottajalla, jonne avattiin vain pari kuukautta sitten Bier-Bier. Näiden välinen jana, kolmion pitkä sivu, leikkaa mukaan vanhan luotettavan Black Doorin.

Kolmas kärki on Tommyknocker Craft Beer Bar, jonka avajaistilaisuutta juotiin Iso-Roobertinkadulla keskiviikkona. Pari viikkoa ovet ovat jo ehtineet olla auki jo ennen avajaisia, mutta nyt tarjottiin maksutonta maistiaista toimittajille ja bloggaajille.

Tommyknockerin nimi tulee suoraan pienehköltä yhdysvaltalaispanimolta. Tommyknocker Brewery sijaitsee piskuisessa Idaho Springsissä Denverin kyljessä Coloradossa.

Uusi kapakka on ensimmäinen Tommyknockerin oma baari Idaho Springsin ravintolan lisäksi. Iso-Roban paikka kuuluu kuitenkin Delifox-ketjuun (kuten myös lähinaapuri Black Door ja pääkaupungin niin sanotut kalaravintolat). Yhteistyön aste ja panimon osallistumisen määrä jäivät vähän epäselväksi, mutta ilme on suoraan Tommyknockerin etiketistä ja hanoissa lähinnä sitä itseään.

Tommy-baari on joka tapauksessa uuden ajatuksen testausta sekä Delifoxille että Tommyknockerille. Delifoxin ajatus oli tarjota jotain uutta ja eksoottista pääkaupunkiseudun oluthipstereille, mutta toimivaa kalaravintolakonseptia ei uskallettu lähteä sorkkimaan. Tommyknocker taas on puuhannut pitkään ja kärsivällisesti yhdysvaltalaisittain pienessä mittakaavassa, mutta nyt kokeillaan, lähtisikö Euroopan valloitus liikkeelle Suomesta. Delifox taas voi availla Helsinkiin lisääkin vastaavia paikkoja, jos Tommy-baari on menestys.

Käytännössä Tommyknocker on pieni, punavuorelaisittain sisustettu olutbaari, jossa ei ole esimerkiksi keittiötä (vaikka tätä puutetta paikannee vastapäätä avattava Street Gastron toimipaikka). Asiakaspaikkoja on 38 ja punavuorelainen sisustus meinaa sellaista geneerisen trendikästä harkittua karutta, esiinrevittyine punatiiliseinineen kaikkineen.

Ihan suhteellisen viihtyisä lopputulos kuitenkin, mielestäni parempi kuin Brewdog, muttei yhtä mainio kuin Bier-Bier. Hauskasti hanat on sijoitettu tiskin sijaan takaseinälle, mikä ehkä avaa pientä tilaa hieman.

Mutta nyt riittää joutava jauhaminen sisustuksesta sun muusta sivuasiasta. Tärkeintähän on, millaista tavaraa baarissa saa tuoppiinsa. Neljän testiannoksen perusteella voi sanoa, että hyvää. Ei erityisyydellään ja kokeellisuudellaan tajunnanräjäyttävän hyvää, vaan laadukkaasti, tasapainoisesti ja maukkaasti hyvää.

Kuten avajaisiin saapunut Tommyknockerin panimomestari Steve Indrehus sanoi, yksi tärkeistä ominaisuuksista on juotavuus.

Sopii minulle, kun en ole tähän ikään oppinut kovin analyyttiseksi maistelijaksi ja laiskuuttani monesti valitsen tutun hyvän uuden tuntemattoman sijaan…

Hanoja on baarissa kahdeksan, niistä neljässä Tommyknockerin tuotteita. Lisäksi pari muuta jenkkiä ja pari kotimaista. Pullolistaa ei sattunut silmiin, mutta jenkkikamaa näytti olevan mukavasti tarjolla. Hyvinkin miellyttävästi hanatavarasta tarjotaan desin, kahden desin ja neljän desin annoksia. Tarvittaessa vaikka koko hanasetin voi maistaa pahemmin hönöytymättä.

Hintataso on luokkaa Etelä-Helsinki, eli aikamoisen kivulias. Tosin inasen matalammilla euromäärillä kuljeskellaan kuin Bier-Bierissa ja Brewdogissa. Nollanelosen hinta kaikessa hanatavarassa oli 7,90 euroa.

Indrehus istahti hetkeksi puhumaan samaan pöytään minun, Lassen ja Tuopillisen Jounin kanssa. Kertoi aloittaneensa kotipanijana, loikanneensa sitten joksikin aikaa viinitiloille ja palanneensa sitten oluen pariin Tommyknockerille.

Indrehus sanoi, että hänen aikanaan Tommyknockerin tuotanto on noussut vähän alle 500 000 litrasta liki kuuteen miljoonaan litraan vuodessa. Pulloissa ja tölkeissä myydään tuotteista vähän yli puolet, loput kaadellaan hanoista. Nykyisellä panimolla on töissä 15 ihmistä ja puheiden perusteella juuri nykyistä enempää ei nykylaitteistolla voi tehdä. Toisaalta Indrehus antoi ymmärtää, että jos Tommyknockerilla näyttää olevan saumaa laajentamiseen, suunnitelmat ovat jo takataskussa.

Indrehus kertoi myös tahtomattaan iltapäivän parhaan vitsin, kun kysyi suomalaisilta olutbloggaajilta, miten nämä ansaitsevat rahaa bloggaamisestaan.

Tommyknocker muuten valmistaa myös root beeria, lähinnä lapsille tarkoitettua virvoitusjuomaa. Mukaan annetun pullon kotona testanneelle seitsenvuotiaalle upposi hyvin. Yhdysvalloissa myös virvoitusjuoma on hanassa – pitäähän lapsillekin olla jotain, kun aikuiset juovat olutta. Suomessakin hanaa harkittiin, mutta limsa jätettiin pulloon, kun ruokaakaan ei ole tarjoilla.

Suomalaisista oluista Indrehus oli ehtinyt maistaa ainakin Maku-panimon ipaa. Sitä Indrehus kiitteli kovasti. Hän kuitenkin pohti, voiko suodattamattomuus karkottaa potentiaalisia ostajia. Normikaataja kun mieltää oluen kirkkaaksi.

Toisaalta, enimmäkseen suodattamattomalla tavaralla Tommyknockerkin on pärjäillyt. Nähtäväksi jää, miten Helsingissä. Itse käyn toistekin.

Post a comment

You may use the following HTML:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>