Maku ESB

ESB on todella v-mäinen oluttyyli. Ei tule ihan heti mieleen toista oluttyyliä, jonka jokaista edustajaa verrataan armottoman automaattisesti tyylin klassikkoon, eli ESB:n kohdalla Fuller’sin ikoniseen ESB:hen. Vertailu on tietysti siinä mielessä reilu, että Fuller’sia saa melkein mistä tahansa ja usein vieläpä kilpailukykyiseen hintaan. Suomessa Fuller’sin ESB on sekä Alkon että monen ravintolan vakiovalikoimassa.

Vertailua puolustaa tietenkin myös se, että Fuller’sin version myötä ESB:stä on tullut todella vahva käsite, lähes ipan veroinen lupaus tietynlaisesta oluesta. Niinpä panimot voivat hakea markkinointihyötyä käyttämällä näitä kolmea maagista kirjainta etiketissään. Ehkä tämän mielikuvanmarkkinoinnin vastapainoksi on luvallista nostaa odotukset korkealle.

Mutta siltikin tuntuu epäreilulta, että kelpo olut lytätään vain sen vuoksi, ettei se yllä majesteettisen esikuvansa tasolle. Missään muussa oluttyylissä yksi tuote ei määritä näin vahvasti koko kenttää.

No, millainen olut tuusulalaisen Maku-panimon Alkon käsityöolutviikoille tuoma ESB sitten on?

Kaunis. Todella kaunis. Ehkä hieman samea, mutta muuten kauniin mahonkinen. Sopivan tyylikäs vaahto. Tuoksu mieto ja makea. Maku on hyvä, kuivakan maltainen. Hiilihappoa on tosin vähän turhan paljon. Kokonaisuus on oikein kiva, mutta vähän ohuehko tai vetinen. Kiva janojuoma, mutta Alkon erikoisolutviikoille kaipaisi jotain erikoisempaa.

Post a comment

You may use the following HTML:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>