Mikä on Intian tarkoitus?

Tämä on ollut hieno vuosi humalaisen ruokakauppaoluen ystäville (66!!!) ja tahti sen kuin paranee ilmojen viilentyessä. Viimeisen kuukauden aikana kauppoihin on saatu muun muassa monipuolinen kattaus Mufloneita sekä Punk IPA:n Suomea varten laimennettu versio Punk Pale Ale. Ja ikään kuin pisteenä ii:n päälle jenkkihumaloitujen oluiden moderni klassikko, Brewdogin Punk IPA, on tehnyt paluun Alkoon.

Punk IPA:n ja Punk Pale Alen erojen pohtiminen synnytti idean pienestä testistä: mitä lisäarvoa tuo sana ”Indian” tuo olueen? Brewdog-kaksikon rinnalle oli luontevaa ottaa Beer Hunter’sin uutuus-Muflonit Pale Ale ja IPA. Tämä on tietysti enemmän leikkimielistä maistelua kuin tieteellistä tutkimusta, sillä tyylimäärittelyt – ja varsinkin niiden väliset rajat – ovat siinä määrin mielivaltaisia, että panimot voivat täysin vapaasti valita, millä nimellä tuotettaan haluavat kutsua. Hieman liioitellen voisi sanoa, että Joku olut, jota yksi kutsuu golden aleksi voisi olla jollekin toiselle bitter ja kolmannelle IPA.

Aloitetaan kuitenkin teoriasta. Randy Mosherin kirjassa Tasting Beer sanotaan amerikkalaisten (Mufloni tulee toki Porista ja Punk Skotlannista, mutta tyyliltään ne ovat kuitenkin amerikkalaisia) olueiden kohdalla, että ”IPA on pelkästään vaaleampi, vahvempi ja humalaisempi versio pale alesta”. Otetaan tämä ohjenuoraksi ja lähdetään maistelemaan.

Ulkoasun puolesta joukosta erottuu selvimmin Mufloni IPA. Se on paitsi tummin myös eniten vaahtoava. Brewdogin Punk Pale Ale on joukon vaalein ja Muflonin Pale Ale oikeastaan joukon ainoa, jota voi sanoa sameaksi. Tuoksujen puolesta porilaiset ovat makeita ja skotit raikkaita, mutta tässä kohdin Pale Alen ja IPA:n erot eivät ole järin suuria.

Maussa erot nousevat selvemmin esiin. Mufloni Pale Ale on hyvä, varsin yllätyksetön pale ale: tasapainoinen ja hedelmäinen. Mufloni IPA sen sijaan on aivan toista maata. Se on maitokauppavahvuiseksi huikean tuhtia ja monipuolinen humalapommi, jonka aromit ovat Pale Alen hedelmäisyyttä tummempia: mäntyä ja tupakkaa. Molemmissa on alkoholia kohtuulliset 4,5 prosenttia, joten Mosherin määritelmän mukaisista eroista täyttyy vain yksi kolmesta: IPA oli todellakin humalaisempi.

Brewdogin Pale Ale ja IPA ovat huomattavasti lähempänä toisiaan. Punk Pale Ale on sitruksinen, superraikas ja kevyt, tavallaan jopa vähän (ja niin oudolta kuin se kuulostaakin, niin hyvällä tavalla) vetinen. Alkoholia on Suomen markkinoille räätälöidylle tuotteelle tyypilliset 4,6 prosenttia. Punk Pale Ale on erittäin mukava olut, jonka humalointi tosin katkeaa jälkimaussa vähän liian aikaisin yksipuoliseksi kitkeryydeksi.

Punk IPA on sitruksisessa raikkaudessaan hyvin samankaltainen, mutta humalointi kantaa pidemmälle ja hieman korkeampi alkoholiprosentti (5,6) antaa sen verran runkoa, ettei vetisyydestä voi puhua. Mosherin kriteereistä täyttyy selvästi ainoastaan se, että IPA on vahvempi. Humaloinnin määrä taitaa olla aika samanlainen molemmissa ja värin puolesta IPA on hitusen tummempi.

Mitä tästä opimme? Emme kai mitään. Näiden kahden panimon kohdalla pale alet ovat (vaikkakin loistavia) sen verran yksinkertaisempia, että niitä voisi käyttää esimerkiksi ruokajuomina. IPA:t taas ovat juuri sen verran monipuolisempia, että ne kelpaavat paremmin pelkkään nautiskeluun.

Leikitään nyt sitten vaikka paremman määritelmän puuttuessa, että se ”India” tarkoittaa nautintoa. Se vastaa oluen kohdalla omia kokemuksiani näitä kahta panimoa laajemminkin.

8 comments

  1. Sammeli

    Erityisesti tuo Muflonin IPA/pale ale -vertailu oli kiinnostava. Ylipäätään jännä strategia tuoda markkinoille yhtä aikaa 7-prosenttinen ja 4,5-prosenttinen IPA seka pale ale. Itse en ole noita rinnan maistanut, mutta ehkä tykkäsin enemmän pale alen suoraviivaisesta raikkaudesta. Hyvää se ruokakauppa-IPAkin toki oli. Ja Keisari 66:n varjo on pitkä: suomalaisilta panimoilta on tullut monia mainioita pale aleja, mutta kun 66 on erittäin hyvää ja varsin kohtuuhintaista, niin sen kanssa on hankala kamppailla.

    • Juha

      On kyllä harvinaisen onnistunut tuote tuo 66. Ei tahdo nämä kalliimat kilpailijat millään pärjätä sen kanssa. Sen lisäksi, että ovat hitusen kalliimpia, niin tuppaavat aina kaatumaan pieneen vetisyyteen vaikka muuten maku olisi kohdillaan. 66 taas on yllättävänkin tukeva olut ollakseen vain 4,2%. Ja se hinta…
      Kivahan noita muitakin on välillä maistella, mutta hinnan puolesta ei niistä kuitenkaan mitään vakiokamaa ole itselleni synytynyt. Brewdogin Punk Pale Ale tuli tossa eilen juotua ja pidin sen mausta ehkä jopa enemmän kuin 66:sen, mutta pieni vetisyys vaivasi ainakin itseäni. Tuon myötä teki kuitenkin mieli hankkia isoveli joskus taas maistoon.

  2. Sammeli

    Muflonin Pale Ale oli kyllä mielestäni aika tasan 66:n kanssa. Veikkaan, etten erottaisi sokkotestissä. Olemme tosin tässä arponeet, että pitäisikö tehdä laaja sokkotesti näistä suomalaisista pale aleista, kun niitä niin paljon on nyt tarjolla.

Post a comment

You may use the following HTML:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>