MM-ennakossa Hollanti ja La Trappe Dubbel

Vaikea sanoa, milloin aloin inhota Hollannin jalkapallojoukkuetta. Kenties juuret ovat jossain vuoden 1992 EM-kisojen välierässä. Kannatin Tanskaa, sillä menestyvän altavastaajan kannattaminen on helppoa, kun ei liikaa asioista tiedä.

Pari vuotta myöhemmin, Yhdysvaltain MM-skaboissa yksi parhaiten mieleenjääneistä peleistä oli Brasilian ja Hollannin puolivälierä. Kannatin tietenkin Brasiliaa.

Sama juttu vuoden 1998 kisojen välierässä Brasiliaa vastaan ja etenkin pronssipelissä Kroatian kanssa. Ehkä se inho sitten kehittyi sitä kautta, että Hollanti sattui olemaan omaa suosikkia vastaan.

Minusta Hollanti on pelannut monesti rottamaista fudista. Mutta tämä voi olla enemmänkin inhon seuraus kuin sen syy. Eräänlainen kulminaatiopiste oli vuoden 2006 kisojen Portugali-Hollanti-matsi, joka oli kaikkieen käsittämätön väkivaltakarnevaali. Englanninkielisessä maailmassa nimellä Nürnbergin taisteluna tai verilöylynä tunnettu.

Kyseisessä alkusarjapelissähän tehtiin MM-kisojen korttienjakeluennätys. Jälkikäteen – virhekoosteita katsellessa – molemmat joukkueet pelasivat yhtä lailla törkeästi. Yhtä tärkeää poikkeusta lukuunottamatta:

Joku Hollannin pelaajista kieriskeli jälleen kerran nurmella ja portugalilaiset luopuivat. Etiketin mukaan Hollannin olisi pitänyt pistää pallo sivu- tai päätyrajasta yli, jotta Portugali ei kärsi ns. fair playsta. Ihan normihomma siis.

Epämääräisen tilanteen

jälkeen pallo ajautuu van Persielle, joka lähtee nousemaan helvetinmoista kyytiä kohti Portugalin maalia. Deco näkee tilanteen ja juoksee leikkaamaan Persien linjan. Kilometrin päästä näkee, ettei palloon edes yritetä. Deco vetää kunnon viikatteella Persien kentälle kieriskelemään ja saa varoituksen (punainenkin olisi ollut ihan paikallaan).

Vieläkään en osaa olla sitä mieltä, että Deco olisi toiminut väärin. Vieläkään en ole van Persielle tuota anteeksi antanut. Näin se meni:

Sinänsä Hollannille pitää antaa kiitosta siitä, miten hyvin se on inhokki-roiston rooliaan vetänyt. Tällaisissa kisoissa, joissa suosikit ovat monesti hakusessa, on hyvä että on edes kestovihollisia.

Olutmaana Hollanti petraa koko ajan. De Molen, Emelisse, ’t IJ… Hienoja panimoita, joiden tuotteet tosin joutuu tilaamaan useimmiten ulkomailta. Siinä mielessä perinteinen La Trappe on parempi valinta näihin kisoihin, vaikka kenties Heineken olisi ollut paremmin linjassa muiden maiden valtalitkujen kanssa.

Mutta mukavampihan on juoda hyvää kuin huonoa. Dubbel ei ole suoraan sanoen kauhean tuttu, mutta tummaa ja melko lempeää tavaraa odotettavissa, enemmän vivahteilla kuin katkeruudella pelaavaa.

Näissä kisoissa Hollanti vakuutti Espanja-pelissä ihan pelaamalla. Itse pidin Arjen Robbenia jo vähän uransa loppupuolta käyvänä kurttunaamana, mutta mitä vielä. Australian kanssa Hollanti putosi sitten selvästi alemmalle tasolle.

Joten tekemistä Chilen kanssa on kovasti. Chilestä on tullut yksi näiden kisojen suosikeistani. Ei liene vaikea arvata, kumpaa kannatan.

Tilanne 23.6. ennen päivän pelejä:

  1. Fuller’s ESB, ENG 4,3 (3 ääntä)
  2. Schneider-Weisse TAP 4, GER 4,3 (3 ääntä)
  3. Brooklyn Lager, USA 4,0 (1 ääni)
  4. Baltika 4, RUS 2,5 (2 ääntä)
  5. Peroni Nastro Azurro, ITA 2,5 (2 ääntä)
  6. Coopers Pale Ale, AUS 2,0 (2 ääntä)
  7. Estrella Damm, SPA 2,0 (2 ääntä)
  8. Xingu, BRA 2,0 (1 ääni)
  9. Hite, KOR 1,5 (2 ääntä)
  10. Mythos, GRE 1,5 (2 ääntä)
  11. Corona, MEX 1,0 (2 ääntä)

Post a comment

You may use the following HTML:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>