MM-ennakossa Englanti ja Fuller’s ESB

Kaksi vuotta sitten Englanti putosi pilkuilla Italialle, joka eteni aina finaaliin saakka. Neljä vuotta sitten Englanti putosi lopulta pronssia voittaneelle Saksalle, kun heiltä vietiin tasoitusmaali. Kahdeksan ja kymmenen vuotta sitten Englanti putosi pilkuilla Portugalille.

Kaksitoista vuotta sitten kohtaloksi koitui mestaruuteen asti matkanneen Brasilian tuurimaali. Kuusitoista vuotta sitten Englannilta vietiin ratkaisuottelussa viime hetken voittomaali. Katkeruudelle voi kaivaa syytä kauempaakin: vuosien 1996 ja 1990 välierätappiot pilkuilla tai vuoden 1986 tappio maalilla, joka tehtiin kädellä.

Välissä on toki ollut todellisia floppivuosia, kuten 1992, 1994, 2002 ja 2008, mutta vastaavia synkkiä hetkiä löytyy oikeastaan kaikkien muidenkin perinteisten kisamaiden historioista. Näissä kisoissa oli ainakin Espanjan vuoro.

Harva ehkä muistaa kymmenen vuoden päähän menneisyyteen. Silloin Espanja oli nyky-Englannin tapaan arvokisoja koluava perinteisen jalkapallomaan maajoukkue, joka ei kovista odotuksista ja maailmantähtien täyttämästä kokoonpanostaan huolimatta voittanut koskaan mitään. Ainoa täysosuma oli, Englannin tapaan, niinkin kaukaa kuin 1960-luvulta. Sen jälkeen oli tullut vain täydellisiä floppeja ja karvaita pettymyksiä.

Joskus onni voi kuitenkin kääntyä. Sillä vuoden 2006 neljännesvälierätappion jälkeen kaikki muuttui. Sen jälkeen Espanja on marssinut kolmen arvoturnauksen voittoon. Sen jälkeen muille ei ole kultaa annettu. Ennen kuin näissä kisoissa.

Siitä, miksei Englanti pärjää, on kirjoitettu kirjoja yhden hyllyn verran ja lehtiartikkeleita vähintään kirjahyllyllisen verran. Selityksiä on paljon ja niitä on helppo keksiä lisää, mutta aika vaikea on sivuuttaa sitä tosiseikkaa, että Espanjan La Ligan mestaruuden voittavissa joukkueissa tyypilisesti vähintään puolet pelaajista ovat espanjalaisia tai, oman maajoukkueen puuttuessa, Espanjan käytössä olevia baskeja tai katalaaneja.

Englannissa mestaruuteen yltävässä joukkueessa on nykyään tyypillisesti vain pari britti ja usein lähes saman verran espanjalaisia. 22 vuoden aikana Valioliigan on voittanut 190 pelaajaa, joista englantilaisia on ollut vain 68. Siinä missä espanjalaiset pelaajat voittavat pyttyjä Englannin ja Espanjan lisäksi myös muualla Euroopassa, pysyvät englantilaiset tiukasti omalla saarellaan.

Arvokisoissa Englannista voisi sanoa kuten Venäjästä maailmanpolitiiassa: se ei ole koskaa niin vahva tai heikko miltä se näyttää. Aina ennen arvokisoja saarivaltakunnan ja brittifutiksen seuraajat halki maailman täyttävät itsensä erikoisella optimismin ja pessimismin sekoituksella. Joukkue tuntuu vahvemmalta kuin koskaan, mutta samalla tiedostetaan, että jossain vaiheessa tulee vastaa rankkarit tai joku muu epäoikeudenmukaisuus. Ja silti: ”This time we can go all the way!”

Ilman ESB:n kaltaista vahvaa bitteriä ei ole mahdollista päästä sisään siihen mielenmaisemaan, jossa voidaan lähes samassa lauseessa kirota oma joukkue suohon toistaitoisina diivoina ja nostaa heidät vähintään Saksan veroiseksi suosikiksi.

Tällä kertaa odotukset olivat ehkä jopa ennätyksellisen alhaalla, mutta vahva esitys Italiaa vastaan osoitti, että Roy Hodgsonin organisoima puolustus ja enimmäkseen Liverpoolin nuorten hyökkäävien pelaajien yhdistelmä voi olla Englannin vahvin joukkue 2000-luvulla.

Tämän illan jälkeen ollaan tämän asian suhteen huomattavasti viisaampia. Uruguay-Englanti Fuller’s ESB:n kera kello 22 alkaen Facebookissa.

Tilanne 19.6. ennen päivän pelejä:

  1. Brooklyn Lager, USA 4,0 (1 ääni)
  2. Coopers Pale Ale 2,0 (2 ääntä)
  3. Estrella Damm, SPA 2,0 (2 ääntä)
  4. Xingu, BRA 2,0 (1 ääni)
  5. Mythos, GRE 1,5 (2 ääntä)
  6. Corona, MEX 1 (2 ääntä)

Post a comment

You may use the following HTML:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>