Näin hankit halvan Valioliiga-matkan yhden tuopin aikana

Olen tässä viime aikoina päässyt puuhailemaan jokavuotisen lempiharrastukseni parissa, eli järjestelemään futisreissua Englantiin. Koska näitä matkoja on tullut tehtyä jo kymmenkunta, ajattelin vihdoinkin avata oluen ja laittaa ylös vähän vinkkejä muita brittifutiksesta kiinnostuneita varten.

Tässä kirjoituksessa käsitellään siis olutta vain ohimennen. Itse en pidä tätä ongelmallisena, koska minulle olut ja jalkapallo (kuten myös ruoka) ovat saman hyvän elämän eri ilmenemismuotoja. Mutta jos jalkapallo tai matkailu ei kiinnosta edes vähää alusta, kannattaa tämä teksti jättää väliin, sillä et ole menettämässä paljoa.

Erityisenä pontimena tälle kirjoitukselle ovat matkatoimistojen kauppaamat Valioliiga-paketit, jotka ovat omalla ranking-listallani jopa ylihinnoiteltumpia kuin hotellien minibaarituotteet tai viinit kotimaisissa ravintoloissa. En ole koskaan ostanut tällaista pakettimatkaa ja hämmästelen sitä, että niitä myydään vuodesta toiseen aivan poskettomilla hinnoilla.

Väitän nimittäin, että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vastaavan reissun voi tehdä alle puolella hinnalla, eikä koko homma todellakaan ole kovin vaivaloinen. Otsikon mukaisesti siitä voi selvitä, jopa yhden tuopin juomiseen menevässä ajassa. (Mutta kuten kuvasta ja tämän tekstin pituudesta huomaa, vaatii sen selittäminen ainakin kaksi olutta!)

Ennakkovaatimuksia on kolme: välttävä englanninkielen taito, täysi-ikäisyys ja luottokortti. Kyllä reissu varmasti ilman näitäkin onnistuu, mutta nämä ohjeet on tehty omasta lähtökohdastani, joten noiden kolmen kriteerin on automaattisesti oletettu täyttyvän.

Mutta ennen kuin mennään asiaan avataan ensimmäine olut. Se on  peribrittiläinen Shepherd Neamen Spitfire. Se sopii teemaan, koska se on yksi niistä suomalaisten markettien perustuotteista, jotka menevät kaikkein lähimmäksi niitä oluita, joita briteissä juodaan eniten bulkki-lagerin jälkeen.

Jääkaappikylmä Spitfire on toki pullosta tai tölkistä kaadettuna kylmempää tai hiilihappoisempaa kuin pubiolut, mutta tätä voi erään ohjeen mukaan kompensoida ottamalla oluen hyvissä ajoin lämpimään ja vatkaamalla sitä myöhemmin haarukalla, jotta kokonaisuus on pehmeämpi. Itse en tätä harrasta vaan nautin Spitfiresta sellaisena kuin se tölkistä tulee: raikkaana maltaan ja brittihumalan harmonisena liittona.

Sitten asiaan.

Milloin mennä?

Reissun suunnittelu alkaa ajankohdan valitsemisella. Tähän vaikuttaa tietysti monta seikkaa, joista useita käsitellään tässä tekstissä myöhemmin perusteellisemmin.

Monelle keskeinen tekijä on se, milloin on mahdollisuus ottaa lomaa arjesta. Jos tämän tekijän suhteen on mahdollisuus valita vapaammin, voi kriteeriksi nousta esimerkiksi mahdollisimman monen kiinnostavan ottelun mahduttaminen matkaohjelmaan. Tässä vaiheessa on hyvä valita myös matkaseura tai matkaseurattomuus, palaan myös tähän valintaan myöhemmin.

Lähtökohtaisesti paras ajankohta reissulle on loppukesä tai alkusyksy, sillä otteluiden ajankohdat ovat yleensä hyvissä ajoin tiedossa ja siirtojen riski minimaalinen. Myös säät suosivat.

Ehkä suurin tällaisen reissun suunnittelua jarruttava tai häiritsevä tekijä on varautuminen ottelusiirtoihin. Mahdollisia syitä siirroille on kolme ja onneksi kaksi niistä on melko hyvin ennakoitavissa.

Ensimmäinen ja helpoin ennakoitava on muut kilpailut, erityisesti FA-cup. FA-cupin viimeiset kierrokset (kuten myös Liigacupin finaali) pelataan nimittäin Valioliiga-viikonloppuina, jolloin cupeissa pelaavien joukkueiden ottelut siirretään alta pois.

Hyvä uutinen on se, että cup-kierrosten päivämäärät ovat yleensä tiedossa jo kauden alussa, joten varman päälle pelaava futisturisti valitsee sellaisen viikonlopun, jolloin cup-matseja ei pelata. (Jos haarukassa ei ole mikään tietty ottelu eikä yllättävä ohjelmanmuutos haittaa, voi tällainen viikonloppu olla hyväkin valinta, sillä cup-matseissa on joskus enemmän panosta kuin liigapeleissä.)

Myös europelit vaikuttavat Valioliiga-otteluiden aikatauluihin. Ne eivät mene FA-cupin tapaan päällekkäin Valioliigan kanssa, mutta yleisenä sääntönä on se, ettei Champions Leagueta tiistaina pelaava joukkue pelaa Valioliigaa edellisenä sunnuntaina tai maanantaina eikä Eurooppa-liiigaa torstaina pelaava joukkue pelaa seuraavana lauantaina. Toki poikkeuksiakin on.

Seuraavaksi otteluohjelmaa alkavat sotkea tv-yhtiöt. Valtaosa otteluista pelataan lauantaisin paikallista aikaa kello kolme. Tällä kaudella (2013/14) otteluja tuosta ajankohdasta pois siirtävät BT ja Sky, joista ensimmäisellä on oikeus näyttää viikonlopun ensimmäinen ottelu lauantaina lounasaikaan (12.30) ja jälkimmäisellä loput tv-paikat, eli lauantain tea time -matsi (17.30) sekä muutama matsin sunnuntaina ja usein vielä yksi maanantaina.

Muiden kilpailujen uhkaamat ottelut on helppo nähdä jo hyvissä ajoin etukäteen, mutta sitä, minne ne siirtyvät on lähes mahdotonta arvata. TV-siirroissa tilanne on jokseenkin päinvastainen: siirrot voivat kohdistua mihin tahansa otteluun, mutta ne eivät siirry kovin kauas. (Toki kiinnostavimmat ottelut ovat aina todennäköisimpiä siirrettäviä, mutta harvalla kierroksella on kovin montaa selkeästi poikkeuksellisen kiinnostavaa ottelua, joten mikä tahansa ottelu voi tulla valituksi.)

TV-siirtojen aiheuttaman murheen voikin minimoida lentämällä paikan päälle perjantai-iltana ja palaamalla Suomeen vasta tiistaina. Tähän kuluu normaalia arkityötä tekevältä kaksi vapaapäivää, mutta vastineeksi saa varmuuden siitä, että koko kierros (poislukien mahdolliset cup-siirrot) pelataan sinä aikana, kun on itse paikan päällä.

Vaihtoehtoisesti voi odottaa, kunnes TV-siirrot varmistuvat. Tämä on kuitenkin tällä kaudella muuttunut hermoja raastavaksi touhuksi, sillä TV-yhtiöiden kilpailu katsojista on kärjistynyt siihen pisteeseen, että ne panttaavat otteluvalintojaan mahdollisimman pitkään saadakseen kiinnostavimmat matsit omalle kanavalleen. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että TV-ottelusiirrot ovat saattaneet tulla vasta kuukautta ennen varsinaista ajankohtaa.

Kolmas ja ainoa täysin ennakoimaton tekijä on sää. Otteluita voidaan perua joko liian märän kentän tai vaikean lumitilanteen takia. Lunta tuskin tulee elo- tai toukokuussa, mutta kentän pilaava sade on mahdollinen koska tahansa. Onneksi tällaiset peruutukset ovat varsin harvinaisia. Tämä riski on siis vain otettava.

Miten kannattaa matkustaa?

Lentäen. Ensisijainen vaihtoehto ovat halpalentoyhtiöt (Helsingistä Norwegian), mutta myös perinteiset lentoyhtiöt lennättävät joskus varsin edullisesti. Olennaista on olla ajoissa liikkeellä ja pyrkiä välttämään suosituimpia päiviä (perjantai ja sunnuntai).

Esimerkiksi ensi syksylle voisi jo nyt varata Norwegianin lennot siten, että 99-prosenttisella varmuudella reissuun saisi mahdutettua pari kovaa futismatsia, joista ainakin toinen Valioliigaa. Esimerkiksi lähtö perjantaina 12.9. ja paluu tiistaina 16.9 maksaa 112 euroa ja mahdollistaa ainakin lauantai- ja sunnuntaimatsit sekä maanantaimatsin ainakin siinä tapauksessa, että sellainen on tarjolla Lontoossa. Maanantaipaluu nostaa hintaa vain kympin ja säästää yhden vapaapäivän. Ja tuona viikonloppuna ei pelata cup-matseja ja TV-siirrotkin varmistunevat jo heinäkuun alkupuolella.

Yöpymiseen on paljon edullisia vaihtoehtoja, kun ei takerru siihen, että yöt on vietettävä aivan ytimessä vaan luottaa julkiseen liikenteeseen. Huoneen saa melkein mistä ja milloin tahansa alle 60 eurolla, joka ei ole paha hinta yksin matkaavalle. Jos tuon saa vielä jaettua kahdelle, jää jäljelle suorastaan mitätön summa.

Otetaan tähän nyt esimerkiksi kahden hengen reissu perjantaista maanantaihin, jonka lennot maksavat siis noin 240 euroa ja hotellit vaikkapa 180 euroa. Nuppia kohti hintaa tässä vaiheessa siis 210 euroa.

Mistä liput?

Lippujen hankinta lienee se mystisin osuus tällaista reissua ja keskeinen syy siihen, miksi matkatoimistojen ylihintaisilla paketeilla on kysyntää. Homma on kuitenkin hyvin helppoa, kun tietää mitä tekee ja milloin.

Avataan kuitenkin ensin olut. Koska juttua tulee nyt kuluneen sanonnan mukaisesti ”kuin Runebergilta” on helppo valita Brewdogin kaikille kirjoittajille omistama Dead Metaphor. Se on kahden olutkirjoittajan kanssa suunniteltu ”skottilainen suklaa-aamupalastout”. Sen tuoksu on todella kirkaan espressomainen. Ei todellakaan mitään tunkkaisuutta vaan hyvin selkeitä miellyttäviä aromeja. Suklaa nousee vähitellen myös mukaan tuoksuun. Makukin on hyvä, mutta tämä olut loistaa nenässä. Suussa tuntuma on outo, ikäänkuin olut ei maistuisi juuri miltään vaan paahteinen kahvi ja jopa savuisaksi taittuva suklaisuus ovat jälkimaun kaltaisena taustamusiikkina vaikka olutta on vielä suussa. Jännittävä, hyvä olut.

Ja asiaan!

Kun on valinnut ottelut, joihin haluaa liput, kannattaa alkaa selvittää, kuinka kova on kysyntä. Sitä voi arvioida ihan maalaisjärjellä katsomalla kotijoukkueen aiempien kotiotteluiden katsojamääriä ja vertaamalla niitä kentän katsomokapasiteettiin. Jos aikaa ja intoa riittää, voi myös seurata, miten tällä hetkellä myynnissä olevien otteluiden liput käyvät kaupaksi.

Kannattaa myös muistaa, että paikallisvastustajat ja kärkijoukkueet vetävät enemmän yleisöä kuin keskikastin tai pohjasakan hajuttomat tai mauttomat jengit.

Kysynnän ja tarjonnan tasapainon puolesta matsit voi jakaa neljään ryhmään:

1) Suurta osaa otteluista ei myydä loppuun, joten niihin saa lippuja vielä portilta tai sisään pääsee käteisellä (cash turnstiles). Jos on kuitenkin vartavasten matsin takia matkannut ei ole mitään syytä, miksei ostaisi lippua etukäteen verkosta.

2) Valtaosaan otteluista saa lippuja niin sanotusta yleisestä myynnistä (general sale), kunhan vain on ostamassa lippuja heti myynnin alettua.

3) Kovemman kysynnän otteluissa lippuja ei välttämättä jää yleiseen myyntiin tai niitä saattaa jäädä niin vähän, ettei pitkää penniä matkaan käyttäneen kannata ottaa turhaa riskiä, kun on varmempikin vaihtoehto. Kaikilla seuroilla on nimittäin jonkinlainen jäsenyysjärjestelmä (membership), jolla saa etuosto-oikeuden (priority).

Muutamia kymmeniä euroja maksavalla jäsenyydellä saattaa saada joitain muitakin etuja, mutta jos haluaa nähdä jonkun tietyn matsin on tuo melko kohtuullinen hankinta jo pelkän etuosto-oikeuden vuoksi. Jälleen on tärkeää olla ajoissa hereillä, jotta saa liput ostettua ennen kuin liput loppuvat.

4) Aiempien kolmen ryhmän jälkeen jää pieni joukko (lähinnä Manchester Unitedin) otteluita, joihin on lähes mahdotonta saada lippuja muuten kuin välitysfirmojen kautta. Esimerkiksi Thomas Cook Sportilta saa melko kalliita lippuja, joiden kaveriksi on otettava yksi yö yhteistyöhotellista. Tässä kohtaa nuo alussa parjaamani pakettimatkat tulevat hinnaltaan jo ihan kilpailukykyisiksi.

Vielä muutama erikoistapaus. Ensinnäkin jotkut seurat mahdollistavat kausikorttipaikkojen jälleenmyynnin, josta voi saada lippuja ostettua. En ole kuitenkaan tällaista kokeillut.

Joidenkin seurojen tai otteluiden kohdalla voi tulla myös jotain kriteerejä, joilla pyritään varmistamaan, ettei lippuja päädy ulkopuolisille. Tällaisia ovat esimerkiksi ostoshistorian vaatiminen tai lippujen myyminen paketteina. Esimerkiksi tällä kaudella Crystal Palace on myynyt lippuja vain jäsenille ja kovimpien otteluiden yhteydessä oli ostettava lippu johonkin vähemmän kovaan otteluun.

Sama lyhyesti: lähes kaikissa tapauksissa lippu on helppo ostaa verkkokaupasta luottokortilla.

Hankalin vaihe voikin olla väliotsikon kysymyksen kaikkein konkreettisin osuus, eli se, miten saat liput käteesi. Jos ostat lippusi netistä, vaihtoehtoja on kolme, etkä yleensä pääse valitsemaan niiden väliltä vaan jokainen kauppa toimii omalla tavallaan eikä aina kerro, mikä se on, ei ainakaan kovinkaan selkeästi.

Yksinkertaisin on muun muassa QPR:n (joka ei tosin tällä hetkellä ole Valioliigassa) käyttämä TicketFast, joka mahdollistaa pdf-lippujen tulostamisen kotona. Valitettavasti tätä mahdollisuutta ei moni muu tarjoa, joten ratkaisu saattaa olla monimutkaisempi. Käytännössä vaihtoehdoiksi jäävät postitoimitus ja nouto.

Postitoimitus on kätevä, mutta joskus seurat lähettävät liput vasta juuri ottelun alla, jolloin olet saattanut jo lähteä reissuun. Itselläni on muutaman kerran käynyt niin, että liput ovat odottaneet kotiinpalatessa postilaatikossa. Se ei kuitenkaan ole kovin suuri ongelma, sillä lipputoimistosta saa uudet liput (tai noutovaihtoehdossa ne ainoat) luottokorttia ja/tai henkilöllisyystodistusta vastaan. Nouto kannattaa hoitaa alta pois heti paikkakunnalle saavuttua, sillä lipputiskeillä saattaa olla jonoja juuri ottelun alla.

Mitä ne liput sitten maksavat? No, se riippuu stadionista, vierasjoukkueesta ja katsomonosasta. Halvimmillaan lipun voi saada muutamalla kympillä ja kalleimmillaan hyvä paikka kovaan matsiin maksaa suoraan seuralta ostettuna lähemmäs satasen. Tähän päälle sitten vielä mahdollinen jäsenyys. Jos ajattelee, että kaksi henkeä käy kahdessa matsissa, joista toinen vähän kovempi, voisi hintaa tulla yhteensä 180 euroa, eli 90 euroa per nuppi.

Eli siis lennot, hotellit ja kaksi matsia voi hyvinkin saada 300 eurolla per nuppi, ainakin jos hotellihuonetta on jakamassa kaksi henkeä.

Liikkuminen Englannin sisällä?

Lontoossa ja Suur-Manchesterin alueella on yleensä (varsinkin jos kelpuuttaa laskuihin myös alempien sarjatasojen ottelut) riittävästi tarjontaa yhdeksi viikonlopuksi. Toisaalta Englanti on melko pieni maa, jossa on toimiva ja suhteellisen edullinen joukkoliikenne. Jälleen kerran on tärkeää olla ajoissa liikkeellä ja varata varsinkin pidemmät siirtymät mahdollisimman ajoissa.

Edullisia vaihtoehtoja on kolme: juna, lentokone ja bussi. Jos matkaa koko maan halki, voi säästää yhden hotelliyön hinnan nukkumalla yöbussissa. Tekstin lopussa on muutamia linkkejä, joita kannattaa tutkia tarkemmin. Ainakin Megabus-linja-autoliput, lentoliput ja osan junalipuista voi tulostaa itse. Sen sijaan osa junayhtiöistä jakaa lippujaan vain automaattien kautta, jolloin on tärkeää pitää mukana samaa luottokorttia, jolla liput on ostettu.

Mitä mukaan?

Jokainen matkustaa tietysti omalla tavallaan, mutta itse suosin kevyttä varustusta. Jos tarkoituksena on nähdä useampi matsi eri paikkakunnilla, saattaa tavaroita joutua kantamaan mukanaan matseissa ja pubeissa.

Repun kanssa on, ahtaita portteja lukuun ottamatta, huomattavasti Suomea helpompi mennä matsiin, koska reppua ei tarvitse avata vaan asiakkaaseen pääsääntöisesti luotetaan. (Oikeasti tähän liittyy myös turvamiesten runsas määrä ja kovat rangaistukset häiriköinnistä.) Hyvä vaihtoehto on myös jättää laukku lento- tai juna-aseman säilytykseen. Myös kauppakeskuksissa on joskus säilytyslokeroita.

Suomalaiselle englantilainen sää ei tarjoa mitään ylitsepääsemätöntä estettä, mutta yleisesti ottaen kannattaa pitää mukana vettähylkivää takkia. Mitään vaatteita ei kuitenkaan kannata Suomesta ostaa reissua varten, sillä jokaisesta englantilaiskaupungista löytyy Suomeen verrattuna edullisia ja kattavia vaatekauppoja.

Vinkkejä matkalle

Huliganismi ja muu jalkapalloväkivalta on saatu melko hyvin kitkettyä Englannista, joten ongelmilta välttyy, jos niihin ei tarkoituksella hakeudu. Yleisesti ottaen kannattaa pukeutua joko neutraaleihin tai kotijoukkueen väreihin. Kotijoukkueen huivi on paitsi edullinen matkamuisto myös passi kotikannattajien pubeihin.

Samoin katsomossa kannattaa ottaa iisisti, jos ei ole kannattamansa joukkueen fanien katsomonosassa. (Vieraskatsomon liput myydään yleensä vierasjoukkueen kautta.)

Vuorokaudessa on 24 tuntia ja futismatsi vie niistä yleensä vain kaksi, joten matkalla on aikaa tehdä paljon muutakin. Englannissa on paljon kiinnostavia museoita, hienoja puistoja ja eksoottista ruokaa. Jos matsit eivät täytä jalkapallokiintiötä, kannattaa stadionkierroksilla (esimerkiksi Wembley Lontoossa tai Old Trafford Manchesterissä).

Ja sitten on olut. Monien kiroama jättiketju Weatherspoon´s löytyy joka toisesta kulmasta ja tarjoaa (niin hinnan kuin laadun puolesta) halpaa ruokaa ja kelvollisia real ale -oluita sopuhinnalla. Jonkin verran mainettaan parempi siis.

Pienellä nettitiedustelulla voi kuitenkin löytää todellisia helmiä, olipa oma mielenkiinto sitten perinteisessä real ale -osastossa tai uudessa craft beer -skenessä. Lisäksi monilla panimoilla on omia kierroksia, kauppoja tai pubeja. Lisää Englannin olutkulttuurista aiemmassa kirjoituksessani.

Tietysti matkaseura vaikuttaa paljon ohjelmaan. Äijäporukalle riittää pubikahlaus, mutta vaimon houkuttelemiseksi mukaan voi olla tarpeen selvittää shoppailumahdollisuuksia tai hankkia liput musikaaliin. Ainakin omani on ollut varsin tyytyväinen brittireissuihin, kunhan ensimmäisen kerran suostui lähtemään mukaan.

Omat vakiolinkkini

Post a comment

You may use the following HTML:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>