Oluitaan suurempi Belgia

Belgia on suuri olutmaa. Näin olen saanut useasti kuulla. Omat kokemukseni belgioluista ovat kuitenkin olleet aina vähän yksipuolisia, sillä lähes jokaisessa on ollut omaan makuuni liikaa hiilihappoa, alkoholia sekä ilmeisesti hiivan tuomaa sivumakua. Oluet ovat kyllä teknisesti laadukkaita, mutta perustyylit ovat olleet tylsähköjä ja erikoisuudet liian erikoisia.

Liiallinen alkoholi vaatii ehkä hieman selittämistä. Kyse ei nimittäin ole siitä, etteikö esimerkiksi Duvel ole mielestäni ihan kelpo olut, mutta siinä on vaan aivan liikaa alkoholia suhteessa makuun. Enkä tarkoita sitä, että alkoholi puskisi Duvelista jotenkin läpi, sillä sehän on varsin tasapainoinen olut. Tarkoitan sitä, että jos pitää juoda noin vahvaa olutta, juon mieluummin jotain tupla-IPA:a tai imperial stoutia, jossa on reilusti luonnetta. Jos haluan Duvelin tyylistä kevyttä ja vaaleaa olutta, juon saksalaista pilsneriä. Tiedän toki, ettei Duvel ole lähelläkään väitettyä belgioluiden parhaimmistoa, mutta nostin sen esimerkiksi koska törmään usein sitä ylistäviin kommenteihin ymmärtämättä yhtään, mistä on kyse.

Reilun kahden vuorokauden visiitti Brysseliin oli työmatka, mutta koska aamut eivät olleet liian varhaisia ja illat olivat vapaita, päätin antaa Belgialle ja sen oluille vielä yhden mahdollisuuden. Kahden illan aikana maistelin (ilman mitään muistiinpanoja) parikymmentä olutta noin kuudessa eri paikassa ja koin lopulta kaipaamani ahaa-elämyksen.

Tosin Belgian oluet eivät vieläkään saaneet sukkia pyörimään jaloissani: edelleen lähinnä joko vähän tylsää tai sitten erikoista. En ottaisi yhtäkään belgiolutta edes harkintaan, jos pitäisi tehdä lista vaikkapa kymmenestä parhaasta maistamastani oluesta. Mutta! Yksittäisten olutlöytöjen sijaan opin arvostamaan belgialaista olutkulttuuria ylitse muiden.

Lukemani ja kokemani perusteella voisin karkeasti ottaen yleistää, että Euroopassa on neljä merkittävää olutkulttuuria, joista jokaisella on omat erityispiirteensä. Saksassa pääpaino on paikallisissa oluissa, joiden asema on vahvempi kuin kenties missään muualla. Tšekissä on muutama vahva kotimainen laatutuote, jotka hallitsevat markkinoita. Briteissä on oma olutkulttuurinsa, jossa olisi kyllä monipuolisuutta ja paikallisuutta vaikka kuinka paljon, mutta se on jäänyt pahasti tuontioluiden varjoon. Kaikkia näitä kolmea yhdistää yksi asia: vähintään kelvollista kotimaista olutta on saatavilla melkein mistä vaan, mutta valikoima ei yleensä ole kovinkaan ihmeellinen. Tässä suhteessa Belgia erottautuu joukosta edukseen.

Mutta ennen kuin päästään takaisiin Belgiaan, nopea ajatusleikki: voisiko heikko olutkulttuuri omassa maassa olla harrastajan kannalta hyvä asia? Esimerkiksi Suomessa kotimaisen tuotannon heikko laatu piti maan vuosikymmenten ajan otollisena kohteena ulkomaisille tulijoille. Vasta viimeisen muutaman vuoden aikana kotimaisista oluista on tullut varteenotettava haastaja harrastajamarkkinoilla. Neljässä klassisessa olutkulttuurissa kohtaa harvoin laadukkaita tuontioluita.

Entäs se Belgia sitten? Se on epäilemättä nelikkoni vahvin ja siten hienoin olutkulttuuri. Kaikkialta saa monipuolisesti toinen toistaan kiinnostavampia oluita, jotka tarjoillaan omista laseistaan oikean lämpöisinä.  Ja kun hinnat ovat vielä huokeat, voi vilpittömästi sanoa, että ainakin turistina vierailevalle harrastajalle Belgia on paratiisi. Pidemmän päälle jäisin varmaan itse kaipaamaan brittibittereitä, jenkki-ipoja ja pilsnereitä, joita on paljon helpompi löytää Helsingistä kuin Brysselistä.

Vaikka belgioluiden suuruus tai ylivertaisuus jäi itselleni vieläkin vähän käsittämättömäksi, antoi maan olutkulttuurin rikkauden käsittäminen uutta potkua belgioluihin tutustumiseen. Se jatkuu vielä tänä keväänä muun muassa sellaisilla herkuiksi väitetyillä tuliaisille kuten Struise Pannepot, Abbaye De Rocs Brune, Rochefort 10, St Bernardus Abt. 12 ja Westvleteren XII. Kaikki täyden satasen oluita Ratebeerissa ja siten ainakin teoriassa parempia kuin reissussa maistamani belgioluet.

Muutama sananen vielä joistakin matkan varrelle sattuneista paikoista. Poechenellekelder oli vilkas ja hämyisä pubi, josta sai kattavan olutvalikoiman lisäksi muun muassa maukkaita juustoja. Yllättävän ”aito” paikka ottaen huomioon sijainnin noin 20 metrin päässä siitä pissaavasta patsaasta. Moeder Lambicin on kahden trendikkään olutbaarin miniketju. Ainakin Fontainasin toimipiste ansaitsee kaikki mahdolliset kehut: noin 40 hanallista edukkaita herkkuja ja pullolista, jonka avulla saa ohennettua paksunkin lompakon. Erikoisuudet vaikuttivat kahden illan otannalla vaihtuvan päivittäin.

Brysselissä on toki kuppiloiden lisäksi myös olutkauppoja, joissa on hyvät valikoimat paitsi oman maan oluita myös erilaisia laseja. Ulkomaisia oluita on yhtä vaikea löytää kaupoista kuin baareistakin. Myös ruokakaupoissa on ilahduttavan laajat valikoimat ja hinnat ovat erikoisliikkeitä huokeammat. Kannattaa siis lähteä autolla tai vähintään varautua laittamaan matkalaukku paluumatkalla lentokoneen ruumaan.

Post a comment

You may use the following HTML:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>