Pils-klassikko nimeltään Urquell ja sen modernit haastajat

Pilsner ei tarkoita ykkösolutta, vaikka se Suomessa usein niin mielletäänkin. Pilsner on Pilsenin kaupungista vuonna 1842 alkunsa saanut tuntuvasti (usein Saazilla) humaloitu pintahiivaolut. Alkuperäinen ja monelle se tutuin esimerkki tästä tyylistä on juurikin se alkuperäinen pilsner eli Urquell.

Viime vuosina tunnetuimpien kansainvälisten pienpanimoiden joukkoon itsensä ujuttaneet Brewdog ja Mikkeller ovat tehneet omat versionsa tästä nykyaikaisen panemisen klassikosta. Skotlantilaisen Brewdogin ”böömiläistä pilsneriä” kutsutaan nimellä Fake Lager ja tanskalaisen Mikkellerin vastaavaa nimellä Czechet Pilsner. Molempia voi hyvällä tuurilla löytää kotimaisesta marketista.

Kaadoin näitä kahta laseihin legendaarisen Urquellin molemmin puolin ja katsoin, kuka kukin on.

Ulkonäkönsä puolesta yksikään ei erityisemmin erotu joukosta, ehkä Fake Lager on hieman tummempaa ja vähemmän vaahtoavaa. Samainen skotti erottuu myös tuoksunsa puolesta, sillä siinä on joukossa häivähdys makeutta, kun taas Urquell kirpeän humalainen ja Czechet Pilsner samansuuntainen mutta selvästi miedompi.

Maun puolesta Urquell on ykkönen. Se on raikas ja perinteinen pilsner. Hyvällä tapaa ohut, kliininen, maukas ja huoleton, eli juuri sitä mitä olen tottunut pilssiltä odottamaan. Mikkellerin Czechet on rinnalla maistettuna hyvin samankaltainen, mutta selvästi miedompi tapaus. Fake Lager on sen sijaan mennyt imitointiyrityksessään pahasti metsään: ihan hyvää olutta, mutta täyteläisempi ja maltaisempi kuin alkuperäinen pilsner.

3 comments

  1. Andy

    Tein itse kesällä rinnakkainvertailun Urquellin ja Fake Lagerin välillä ja totesin että Fake Lagerissa on kuitenkin hieman enemmän BrewDogin ”talonmakua”, trooppista hedelmäisyyttä ja enemmän makeutta. Pidin tosin siitä enemmän kuin alkuperäisestä, joka on melko suoraviivainen. Molemmille on tosin paikkansa – Fake Lager on ehkä vähän ylihinnoiteltu näin simppeliksi olueksi, Urquellia tulee ostettua janojuomaksikin.

  2. Sammeli

    Taannoin jotenkin ”löysin” saksalaispilsit niin vahvasti, että Urquell jäi pariksi vuodeksi oikeastaan kokonaan paitsioon. Nyt on taas tullut ostettua, etenkin kun Liiderissä käy, siellä monesti kaupan sopuhintaan.
    Jotenkin vain tuntuu siltä, niin kuin juoman potku olisi hiukka pudonnut vuosientakaisesta? Liekö valmistusprosessia jotenkin muutettu, vai onkohan makuni muuttunut… Paha sanoa. Mutta hiljan tarjolla ollut suodattamaton Urquell oli kyllä aika killeriä tavaraa. Sitä kun saisi pullossa…

  3. Andy

    Suodattamaton Urquell oli mielestäni intensiivisempi kaikilla aisteilla, ja täten enemmän nautiskeluolut, kun taas suodatettu versio on helpommin juotavana enemmän janojuoma. Näilläkin molemmilla on paikkansa toki.

Post a comment

You may use the following HTML:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>