Saimaan Juomatehdas Marsalkka vaalea luomu

Jos tämä ei iske konservatiivijauhonaamojen hermoon niin mikä sitten: Marsalkka, joka on vaalea ja vielä täysin luomua! Ei enää tarvitse luimistella sen Tumman marsalkan kanssa siellä nurkkapöydän hämärässä.

No joo, puujalat nurkkaan ja arvioimaan. Tämä vanhan IVA-vahvuuteen pantu luomulager voisi periaatteessa olla aika mukava peruskesävalinta. Marsalkan luomuvehnä ainakin on maistunut, mutta muistaakseni elintarvikemyymälävahvuisessa lagerissa kyllä kusaisi jokin. Katsotaan, miten luomuäijän käy.

Aika punertavaa. Vaahtoa tulee pari-kolme senttiä. Vajuu saman tien. Tuoksu mieto, mutta jotenkin tsekkihumalainen. Mieleen tulee jotenkin Valmiermuiža. Nostaa odotuksia.

Ja alussa mennään mukavasti: Mukavan täyteläinen maltainen kättely, hieman humalaa mukaan jännänä pölähdyksenä. Sitten maku katkeaa ja kuivuu täysin. Jostain putoaa melkoinen lasti raudanmakua.

Hyvin omituinen olut: Humalointia tuntuu olevan, mutta pelkkänä tylynä suunkuivattajana, ei aromipuolella. Onko ollut tarkoitus tehdä tällaista tavaraa? Tämä taitaa olla se vuoden -44 marski, jolla ison pyörän kierroksiin oli tullut jo suurhyökkäyksen mentävä aukko. Tai toisin sanoen on tämä lähellä – etenkin alkumaussa – Valmiermuižaakin, mutta sitten menee muuksi.

Ei toimi, mutta ei putoa kusikategoriaankaan. Suurin ongelma on tuo metallinmaku. Jättää silti uteliaaksi: Toimisiko toisella kertaa, kun tietää mitä odottaa?

Post a comment

You may use the following HTML:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>