Schoppe Holy Shit Ale

Ach so. Aivan tuiki tuntematon pienpanimo Berliinistä, tyylikäs voodohöpö-vaikutteinen etiketti ja kymmenen pinnaa alkoholia.

Kannattaa kuulkaa olla duunissa, jossa on hyviä duunikavereita, jotka ulkomailla käydessään muistavat vanhaa olutsieppoa.

Mutta asiaan kun mennään, niin vaahto on kohtuullinen mutta hillitty, väri ihan nätti, vaikkakin vähän vaalean mitäänsanomaton ja tuoksu makean humalainen, kohtuullisen mietonakin tymäkkää kamaa lupaava.

Ja kuulkaa. On aika raisua lientä. Heti alusta katkero rankaisee. Mutta toisin kuin monissa dipoissa, tässä humalaintensiteetti ei putoa makeuden (vaikka onhan sitäkin etenkin ihan siemauksen alkusekunnilla) taa tai pehmene paljonkaan kropasta, vaikka täyteläisyyttäkin löytyy.

Aika armotonta olutta siis, mutta kuitenkin sillä tavalla mukavan itseruoskinnallisesti eikä varsinaisesti epämiellyttävästi. Aromihumalointi ei ole mikään selvä mangoinen, sitruksinen tai edes havuinen jenkkivyöry. Okei, männyn tai jopa katajanneulasenkatkua toki jonkun verran löytyy, mutta sitten myös kirpakkaa sitruksenkuorta kuivana.

Dipa ei ole oma suosikkityylini, mutta tämä osui kyllä kivasti. Suosittelen.

Post a comment

You may use the following HTML:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>