Me olemme Kaunis humala ja tämä tässä on Sinebrychoff Porter

Kaunis humala sai alkunsa lähes kolme vuotta sitten. Sammeli oli ottanut jo aiemmin tavakseen kuvata olutta ja Lasse puolestaan oli jo vuoden verran kirjannut juomisiaan Beerbuddy-sovellukseen. Nämä kaksi orastavaa harrastusta tuntuivat sopivan yhteen. Tältä pohjalta, ilman minkäänlaista asiantuntemusta, perustimme Kauniin humalan.

Tarkoituksenamme ei ole missään vaiheessa ollut oluiden arvosteleminen tarkan analyyttisesti tai niiden arvottaminen pisteillä. Olemme halunneet tehdä tätä blogia rennosti fiilispohjalta ilman mitään erityisiä tavoitteita tai velvoitteita. Se on tarkoittanut muun muassa sitä, että julkaisujen väli on voinut olla mitä tahansa muutamasta minuutista useaan viikkoon. Se on tarkoittanut myös sitä, että aiheiden kirjo on ollut melko laaja alkoholipolitiikasta matkustusvinkeihin.

Kaikki mitä juomme, teemme ja ajattelemme ei luonnollisestikaan päädy näille sivuille, joten kannattaa ottaa seurantaan myös (ja oikeastaan erityisesti) Facebook-sivumme. Sinne tulee tieto myös kaikista tämän blogin päivityksistä.

Asiantuntijoita emme vieläkään ole, vaikka paljon olemme oppineet – myös tekemään olutta itse. Se on hieno harrastus, jota jokaisen kannattaa kokeilla. Ja jos se tuntuu liian raskaalta, voi tyytyä juomiseen. Lystiä se on sekin!

***

Lasse:

Sen lisäksi, että kävin hakemassa paikallisesta pitkäripaisesta tuoreen (parasta ennen 15.9.2016, eränumero E52594P) pullon, kaivoin vaatekaapin pohjalta kaksi viime kesänä ”vanhentunutta” pulloa: tavallisen (7.8.2015, E42914K) ja Brooklyn Breweryn kanssa tehdyn Two Tree Porterin (20.6.2015, E33545L).

Yllättäen ensimmäinen ero tavallisten väliltä löytyi jo etiketeistä, sillä tuoreempi on väriltään vaaleampi. Erityisen hyvin tämä näkyy Sinebrychoff-tekstissä, joka on tuoreemmassa pullossa kellertävän oranssi, kun vanhemmassa pullossa sävy on huomattavasti punakampi.

Myös sisällön värissä on pieni ero, sillä vanhemman porterin (sekä Two Treen) vaahto on aavistuksen tummempaa kuin tuoreessa. Tuoreen tuoksu on myös joukon miedoin. Aromimaailma kolmikon tuoksuissa on lähes identtinen, Two Treen erottuessa joukosta hieman vaniljaisempana.

Tuore portteri erottuu joukosta muita kireämpänä, mikä tarkoittaa omassa suussani tervetullutta vastapainoa makeudelle, joka varsinkin Two Treen tapauksessa menee jopa ällöttävän puolelle. ”Vanhentuneen” portterin maku on astetta muita pidempi: hyvällä tavalla tupakkainen paahteisuus jää tanssimaan suuhun.

Perusversio tuntuu ikääntyvän hienosti: hiilihapot pehnevät ja maku pitenee entisestään. Ja on syytä muistaa, että tuoreenakin kyseessä on erinomaisen hieno olut, jossa lähes kepeä suutuntuma, mahtava paahteisuus, hento humalakatkero ja miellyttävä maltaisuus yhdistyvät hienosti.

”Koffin portteri” on hinta-laatusuhteeltaan aivan uskomaton olut, sillä pullo maksaa Alkossa vain 2,45 euroa. Se on (suomalaisittain) käsittämättömän vähän maailmanluokan nautiskeluoluesta. Itse aion jatkossa käyttää kympin vuodessa siihen, että kartutan kotiini kokoelmaa vuosikerroista, joista voi silloin tällöin irrottaa muutamia pulloja tällaisiin maisteluihin.

***

Sammeli:

Minulle pullo tuli postissa, Panimoliiton syystä tai toisesta lähettämässä lahjakassissa. Lahjaportteripullon suuhun ei katsella vaan sen kautta täytetään lasi.

Mustaa. Tuoksu aavistuksen mustaherukkainen, monesti sellaisen saan näistä tummista ja vahvoista vaikken tiedä miksi…

Maku tuttu: mukavan paahteinen ja rauhallinen. Ehkä jossain määrin öljyinen meininki ja jälkimaussa vähän vetisyyttä.

Hyväähän tämä on, vaikkei vaikka Põhjalan Öölle pärjääkään. Mutta eipä hetikään samaa maksakaan.

Vuosikertakeräilyyn voisi kyllä kuvitella sopivaksi, eikä vähiten hintansa puolesta…

***

Tämä päivitys on osa suomalaisten olutblogaajien yhteistempausta. Lue siis vastaavat jutut myös muista blogeista:

Post a comment

You may use the following HTML:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>