Slaget på Ishavet: Mack 1877 vs. Ringnes Frydenlund Fatøl

Kuten kuka tahansa vastuullinen ja taloudestaan huoltapitävä suomalainen, ostin parin yön Norjan reissua varten kunnon olutvaraston jo Suomen puolelta. Mutta enpä malttanut olla ostamatta muutamaa tölkkiä Vesisaaren Kiwi-marketista.

Ekkeröyn lintusaari on sen verran valoisa ja idyllinen paikka heinäkuussa jopa pilvisenä yönä, että heikompikin olut maistuu. Syytä onkin, sillä eivät nämä mitään nektaria ole kumpikaan.

Mackin 1877 on jonkun sortin spesiaalipainos. Ilmeisesti haussa on ollut (tsekki)pils-tyyppinen juoma. No, ulkonäkö on kunnossa: kauniin oljenkeltaista ja kirkasta, paksu hitaasti haipuva vaahto. Tuoksu lupaa vähemmän, se on mieto ja makea.

Makukin on makean puoleinen, tasainen ja pehmeä. Hyvin pieni humalan puraisu jossain loppupuolella. Lisäksi epämääräinen vivahde, joka paisuu jälkimaussa kitkeräksi. Turhan makea ja luonteeton. Lisäksi tuntuu, että mukaan on lipsahtanut ihan virhemakuakin. Ei vakuuta, vaikka ehkä kuitenkin parempaa kuin normi-Mack.

Frydenlund Fatøl näyttää peruslagerilta, tosin ehkä aavistuksen punaisemmalta. Vaahto ohut ja häipyy tonteilta hätäisesti. Tuoksu mitätön, miedosti kitkerä mallas.

Maku hapokas, hieman humalan puraisua, vähän maltaan makeutta. Jälkimaussa rippunen katkeroa ja jopa hippu hedelmäisyyttä. Ei sykähdyttävä, mutta tyydyttävä. Pohjoismaisen peruslageritason yläpuolelle nousevaa olutta.

Ja sepä riittääkin tämän taistelun voittoon.

Post a comment

You may use the following HTML:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>