St. Bernardus Abt 12

bernardus
No mutta hitto. Tällainen löytyi kaapista. Luultavasti ainakin vuoden takaisen Tallinnan reissun roudailuja, joka on pelastunut halvempien pullojen takana. Ilmeisesti vuoden 2013 syksyn pullotuksia, sikäli kun tajuan pullomerkintöjä sinnepäinkään.

Perussunnuntai-ilta sopi tähän pyhään juomaan hyvin, pientä pehmennystä työviikon alhoon laskeutumiseen…

Todella tummaa, tiheää, hiukka ruskeaa ja perin pysyvää vaahtoa paljon. Tuoksu jotenkin mausteisen hedelmäinen, ehkä rusinainen.

No huh huh. Tuhtia on. Runsasta ja polveilevaa. Aluksi makeutta, sitten vähän viinaisuutta, rusinasoppaa, pehmeää täyteläisyyttä ja loppua kohti uudestaan viinaa, maltillista kuivumista…

Toimii portviinimäisenä siemailujuomana aika hyvin, makeutensa puolesta jälkiruoan kyljessä kenties jopa parhaiten? Suutuntuma melkein kuin kermaa joisi.

Viinaisuus kuitenkin yllättävän hallitseva, eikä odotetun ihanan-silkkisestä täyteläisyydestään huolimatta juoma asetu minun suuhuni oikein tasapainoon. Tuntui tasoittuvan loppua kohti, mikä johtui joko lämpenemisestä tai veren alkoholipitoisuuden noususta.

Onhan tämä aika mainiota, mutta jää kyllä minun kirjoissani selvästi vaikkapa Rochefortin liemistä.

2 comments

  1. Kippis

    Hyvin hunajaisesti kustu on video, mutta työviikon alhoon laskeutuminen herättää kysymyksen: Oletko onnellinen? Olut on mainio terapeutti tiettyyn pisteeseen asti, mutta saattaa tarpeettomasti pitkitettyjen sessioden myötä sellaisenaan houkutella jyrkempään suunnanmuutoskulmaan, jonka voi toteuttaa hallitumminkin, kun ei jää tuleen makaan. Kippis ja kaikkea hyvää.

Post a comment

You may use the following HTML:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>