Suomenlinnan panimo Coyet Ale

Oranssinpunaista, kirkasta. Paksu isokuplainen vaahto häviää äkkiä. Miedosti hedelmäinen ja humalainen tuoksu. Häivähdys rautaa?

Kuiva ja melko voimakas humalointi. Katkera maku ja jälkimaku, joka alkaa kääntymään vähän raudan (tai raa’an nokkosen) suuntaan.

Varsin ohut keitos, jonka hintelyyden vuoksi katkeran kuiva humala mellastaa alusta loppuun. Mutta toisaalta ihan maistuvaa juomaa, vaikkei tästä nyt minun mielestäni mitään moniulotteisuuden ilotulitusta aukea. Kesällä grillaillessa tai tsillaillessa uppoaa varmasti hyvin ja saatanpa aivan hyvin tätä omaan ruokatorveenikin vielä upottaa.

Suomenlinnan panimon sivujen mukaan Coyet Ale on saanut nimensä Henrik Gideon Coyetin mukaan. Tämä kaveri vaikuttaa olevan perin tuntematon suuruus, netistä ei löydy panimon sivujen ulkopuolelta montakaan mainintaa. Veijo Meren mainio Maassa taivaan saranat -teos ei toki myöskään Coyetia tunne. Meren kirjasarjaa Suomen historiasta voi suositella Coyet Alea voimakkaammin. Tietopuolisesti se saattaa osin olla jo vähän väljähtänyttä, mutta kyllä Meri kirjoittaa osaa.

Merikin mainitsee tietenkin Suomenlinnan viimeisen komendantin, Carl Olof Cronstedtin, joka antautui Suomen sodassa kovin helposti venäläisille. Milloinhan pannaan hänen nimikko-oluensa? Alkoholiton Olof?

Coyet Alen pullo on varsin tyylikäs, kuten Suomenlinnan panimolla tapana on.

Post a comment

You may use the following HTML:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>