Tagged: Anchor Brewing

Liverpool ja 26 olutta

Jalkapallo vei tällä kertaa Liverpooliin. Matkan joka ikinen olut on tunnollisesti kuvattu ja miniarvio kirjattu kuvateksteihin. Siispä tässä tekstissä muutamia yleishavaintoja reissun varrelta. Osa liittyy erityisesti Liverpooliin, osa yleisemmin Englantiin.

Kiitämme

Ibis Styles Dale Street. Uusi, siisti ja edullinen hotelli. Sijainti on erinomainen: muutamassa minuutissa kävelee Albert Dockille tai Liverpool Onen ostosalueelle, alle kymmenessä Rope Walksin baarialueelle ja tärkeimpänä Ship & Mitre on käytännössä vieressä. Huoneen hintaan kuuluu kelvollinen aamupala. Epäenglantilaiseen tapaan ainakaan neljännen kerroksen huoneissa ei ollut ammetta vaan pelkkä suihku. Jokaisen kerroksen huoneet ovat tosin erilaisia, joten tilanne saattaa olla toinen muissa kerroksissa. Erityishuomio vielä äänieristyksestä, sillä Dale Street on melko vilkas, mutta huoneeseen ei kuulunut neljän vuorokauden aikana käytännössä yhtään mitään kadulta, käytävältä tai naapurihuoneista. Se on harvinaista uusissakin halpishotelleissa.

Ship & Mitre. Helposti yksi parhaista koskaan kokemistani olutravintoloista. Nuhjuinen ja aito tunnelma ilman mitään skandinaavista muovisisustusta. Ruokaakin olisi saanut, mutta juomat veivät huomion. Hanoja on paljon ja niitä on pyhitetty myös aidoille siidereille, joita voi niin ikään suositella. Hanoissa on tietenkin myös kiinnostavia paikallisia oluita useammaksi illaksi ja pulloista löytyy lisää myös muualta maailmasta.

Tapas-ravintolat. Reissun parhaat ravintolat (Bacaro ja Maray) sekä hivenen ylihinnoiteltu Lunya eivät tarjonneet lainkaan kunnon annoksia vaan tarjoilija suositteli suoraan tilaamaan kahdesta kolmeen annosta per nuppi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että varsin kohtuullisella hinnalla pääsee maistelemaan koko joukon huikeita annoksia. Kaikki kolme kokeiltua ravintolaa olivat siis hyviä, Bacaro paras ja Lunya huonoin. Bacaro mennee omaan TOP10:een. (Ainakin Lunyassa on muuten hintatasoa kohtuullistava lounastarjous, mutta se jäi meiltä paikallisen äitienpäivän takia hyödyntämättä.)

Kazimier Garden. Berliiniläistä hipstertunnelmaa teollisuusalueen sisäpihalla. Ainutlaatuinen mesta, jossa voi kylmälläkin säällä juoda laatuoluita ulkona (tai hehkuviiniä, jos on liian kylmä). Omasta grillistä tuli herkullisia savutuoksuja, mutta nämäkin ruuat jäivät testaamatta.

Baltic Social ja The Grove. Burgereita ja muuta modernisoitua pubiruokaa sekä paikallisia ja eurooppalaisia oluita. Hyviä paikkoja vaikka lounaalle.

Mad Hatter Brewing Company. Rajallisen kokemuksen perusteella kaupungin ja ehkä jopa koko Englannin kiinnostavin panimo.

Ship in the Bottle. Kaupungin paras (ja ainoa?) olutkauppa. Vaatehuoneen kokoisesta kopista saa kiinnostavien kansainvälisten oluiden lisäksi myös melko hyvin paikallisten panimoiden tuotteita. Hinnat pääsääntöisesti 3 tai 3,5 puntaa per pullo tai kolme pulloa 8 tai 10 punnalla.

Ruokakauppojen valmisruuat. Menolennon myöhästymisen ja junamatkojen vuoksi tuli tukeuduttua jonkun verran M&S Foodin ja Sainsburyn valmisruokiin. Ne olivat samanhintaisia kuin suomalaiset vastineensa, mutta laadulta ja maultaan keskinkertaisen suomalaisen ravintolan tasoa.

Moitimme

Baltic Fleet. Kaupungin olutravintoloiden klassikko oli ankea, autio ja pahanhajuinen räkälä. Yhden oluen perusteella oman kellarin Wapping-olut on sen sijaan hyvää.

Everton Football Club. Goodison Park on ankea ja epämukava stadion, jolla pelataan luokattoman huonoa futista.

Ruokakauppojen olutvalikoimat. Kiinnostavia oluita ei käytännössä saa kaupoista. Lagereiden ja perusbitterien lisäksi tarjolla oli lähinnä Leffeä, Guinnesia sekä omia private label -virityksiä.

Futispubien oluttarjonta. Lager jyrää näissäkin. Vaihtoehtona lähinnä joku pehmeydellä myytävä bitter.

Jouluoluiden kunniataulu – Katso myös järkyttävä video!

No nyt on jouluolutvertailua! Ensin Lassen ja minun kouluarvosanoista laskettu keskiarvo niille Alkon jouluoluille, joita molemmat ovat maistaneet. Sitten vielä molempien listan kolmen kärki. Ja kaiken hyvän lisäksi nelihenkisen asiantuntijaraadin sokkomaistelu. Videona!

Todellakin joulu tuli ajoissa tähän blogiin. Jos joku muuten ei jaksa tuota aika pitkää, hitaasti etenevää ja surkealla koulupoikatason läpällä ryyditettyä videota katsoa, niin raadin arviot (kouluarvosanoina) löytyvät videon alapuolelta postin lopusta. Eroavat meidän listastamme aika paljon.

Kauniin humalan virallinen jouluolutranking (arvosteluasteikko 4 – 10):

1. Plevnan Siperia 9 +

2. Alesmith Yulesmith 9

3. Great Divide Hibernation Ale 9 –

4. Aecht Schlenkerla Eiche & Mikkeller Hoppy Lovin’ Christmas & Samuel Adams Winter Lager 8 1/2

7. Anchor Brekle’s Brown Ale 8

8. Ridgeway Criminally Bad Elf & Lervig Winter Ale 8 –

10. Kulmbacher Eisbock 7

Lassen kolmen kärki

1. Siperia

2. Hoppy Lovin’ Christmas

3. Hibernation Ale

Sammelin kolmen kärki

1. Yulesmith

2. Siperia

3. Eiche

Raadin näkemys

1. Hoppy Lovin’ Christmas 8 1/2

2. Yulesmith 8 +

3. Siperia 8

4. Kasteel Winter (Ei testattu sokkona, pisteetkin epäselvät!)

5. Lervig Winter Ale 7 1/2

6. Hibernation Ale 7 1/2

7. Samuel Adams Winter Lager & Jossain sanottiin APA (Kauniin humalan oma juoma, joka ujutettiin sokkotestiin mukaan) 7

9. Gouden Carolus Christmas 6 1/2

Anchor Brewing Brekle’s Brown Ale

Anchor Brewingin etiketit ovat lähes poikkeuksetta upeita ja heidän jo valmiiksi korkean asteikkonsa yläpäätä edustaa Brekle’s Brown Ale. Onneksi se ei ole ainutlaatuinen pelkästään etikettinsä vuoksi.

Väri on hyvin maanläheinen, pehmeän ruskea. Tuoksu on yllättävä ja kiehtova: aluksi terävän hapan, mutta sitten vähitellen marjaisa ja lopulta maltainen. Maku ei ole sen yksiselitteisempi: aluksi tulee mieleen makea ja hieman vetinen kotikalja, mutta muutaman hörppäyksen jälkeen homma alkaa toimia.

Todella omalaatuisen makuelämyksen kruunaa jälkimaku, joka tuo mieleen sokerin ja kerman kanssa tarjotun mämmin. Citra-humalointi on maltillinen ja sopii persoonalliseen kokonaisuuteen.

Näin hyvin toimiva makeuden ja raikkauden yhdistelmä on harvinaisuus. Kesälläkin tämä maistuu, mutta kaikkein paras paikka olisi joulupöytä. Makeus nimittäin antaa riittävästi vastusta esimerkiksi imelletylle perunalaatikolle, kun taas raikkaus pitää huolen, ettei ähky tule ainakaan oluesta.

Tuplat: Anchor Brewing Humming Ale

Kuvasin putelin ennen töihin lähtöä rastaanlaulun aikaan, kun pullo on mielestäni kovin kaunis ja valo oli hauska. Vähän kadutti illalla, kun avasin ja kaadoin lasiin. Humming Ale on nimittäin oikein kaunista olutta, sellaista nätin hunajan väristä eli oranssiin taittuvaa kellanpunaista. Vaahto on melko ohut ja häviää nopeasti.

Ja sitten se maku, se onkin jännä. Siemaisin ensimmäisen huikan melkein jääkaappikylmänä. Aluksi puri humala aika lailla niin kuin kunnolliselta jenkiltä odottaa voi. Mutta humalanmaku oli yllättävän pitkä ja kuivaksi kääntyvä. Anchor kertoo, että Hummingiin on lyöty Nelson Sauvignon -humalaa, josta en kyllä paljoa muuta tiedä, kuin että saksalainen tekee siitä näemmä mielellään vehnäbockiensa erikoispainoksia. Ja ehkä Hummingissakin oli jotain vehnäolutmaista maun keskivaiheilla.

Jälkimaku on karvas ja katkera, minun suuni mukainen kylläkin. Hieman lämmenneessä oluessa on pikkuisen makeutta ja hedelmäisyyttä, olisiko vähän hunajaakin.

Minulle maistui ja mielelläni joisin toisenkin pullollisen. Jos tähän hätään sattuisi olemaan.

Lassen lisäys (5.5.2013): Kuten Sammeli sanoikin, tämän oluen kanssa ollaan jännän äärellä. Odotin jotain aivan muuta, ehkä simppeliä hyvin humaloitua kepeähköä olutta. Maussa on jotain vaikeasti määriteltävää marjaisuutta tai katajaisuutta. Itsekin jäin kaipaamaan toista pulloa. En välttämättä sen vuoksi, että olisin Humming Alesta erityisesti suoralta kädeltä pitänyt vaan sen vuoksi, että saisin selville, mistä tässä oluessa on kyse. Hämmentävää.