Tagged: Baltika

Oluiden MM 2014: Alkusarjan tulokset ja turnauskaavio

Kauniin humalan MM-kisaspektaakkeli on saavuttanut pudotuspelivaiheen. Tästä eteenpäin kisa näkyy ainoastaan Facebookissa, sillä ennakkopaketteja ei enää julkaista blogissa päivän otteluiden alla.

Pudotuspeleissä maistellaan oluita kunkin päivän ensimmäisen ottelun yhteydessä. Ideana on ratkaista huutoäänestyksellä Facebookissa kumpi päivän oluista on parempi. Voittaja jatkaa kohti finaalia ja häviäjä unohdetaan.

Pudotuspelit alkavat 28. ja 29. päivän otteluilla, joissa Baltika 4, Cooper’s Pale Ale, Peroni ja Estrella kisaavat kahdesta viimeisestä paikasta pudotuspeleissä.

Alkusarjan tulokset:

Järjestykseen vaikuttaneet kriteerit painoarvojärjestyksessä: keskiarvo, äänimäärä, korkein annettu ääni ja aakkosjärjestys. Kymmenen parasta selvisi jatkoon.

  1. Fuller’s ESB, ENG 4,3 (3 ääntä)
  2. Schneider-Weisse TAP 4, GER 4,3 (3 ääntä)
  3. Duvel, BEL 4,0 (2 ääntä)
  4. Keisari 66, FIN 4,0 (2 ääntä)
  5. La Trappe Dubbel, NED 4,0 (2 ääntä)
  6. Brooklyn Lager, USA 4,0 (1 ääni)
  7. Baltika 4, RUS 2,5 (2 ääntä)
  8. Peroni Nastro Azurro, ITA 2,5 (2 ääntä)
  9. Coopers Pale Ale, AUS 2,0 (2 ääntä)
  10. Estrella Damm, SPA 2,0 (2 ääntä)
  11. Sapporo, JPN 2,0 (2 ääntä)
  12. Xingu, BRA 2,0 (1 ääni)
  13. Hite, KOR 1,5 (2 ääntä)
  14. Mythos, GRE 1,5 (2 ääntä)
  15. Corona, MEX 1,0 (2 ääntä)

Pudotuspelien aikataulu

28.6. klo 19: Baltika 4 vs. Estrella Damm

29.6. klo 19: Peroni vs. Cooper’s Pale Ale

***

30.6. klo 19: Fuller’s ESB vs. Peroni/Cooper’s

1.7. klo 19: Schneider-Weisse TAP 4 vs. Baltika/Sapporo

4.7. klo 19: Duvel vs. Brooklyn Lager

5.7. klo 19: Keisari 66 vs. La Trappe Dubbel

***

8.7. klo 23: Fuller’s/Peroni/Cooper’s vs. Keisari/La Trappe

9.7. klo 23: TAP 4/Baltika/Sapporo vs. Duvel/Brooklyn

***

12.7. klo 23: Pronssiottelu

13.7. klo 22: Finaali

MM-ennakossa Venäjä ja Baltika 4

Venäjän olutkulttuuria ja futismaajoukkuetta yhdistää laaja materiaali ja huippujen puute. Oluita Venäjän kokoiseen maahan mahtuu hirvittävä määrä, mutta suurin osa niistä ei ansaitse mainintaa.

Samoin Venäjän pelaajarinki on laaja, mutta kansainväliset tähtipelaajat puuttuvat nykyisin täysin Andrei Arshavinin taannuttua Pietarin Zenitin rivimieheksi. Sama vertaus pätee käänteisesti illan vastustajaan Belgiaan, jonka joukkueessa on nuoria tähtiä kuin trappisteja luostareissa.

Venäjän jalkapallokulttuuri on silti vahva ja maan sarja suht kovatasoinen. Sekin on tosin taantumaan päin, sillä kansaa riistäneet oligarkkiroistot ovat menettäneet rupliaan taantuman aikana ja laittaneet joukkueiden rahahanoja kiinni.

Esimerkiksi Samuel Eto’on kaltaisia tähtiä isolla rahalla haalinut Anzhi Mahatshkala on viime vuodet keskittynyt myymään pelaajiaan kun omistaja Suleiman Kerimov keksi tarvita massejaan toisaalla. Samoin on käynyt myös Rubin Kazanissa, joka myynee Roman Eremenkon kesän kuluessa.

Samaan aikaan suurvenäläinen uho on levinnyt jalkapallokatsomoista myös Venäjän liigan hallintoon. Ulkomaalaispelaajasäännöksiä on tiukennettu, mikä on osaltaan ajanut hyviä ulkomaalaisvahvistuksia muille maille.

Puolentusinan paikan päällä nähdyn matsin perusteella venäläinen fanikulttuuri on eläväistä hyvässä ja pahassa. Fanit ovat äänekkäitä, intohimoisia ja, harmi kyllä, suurelta osin äärioikeistolaisia kusipäitä. Melko sotilaallisesti organisoituneet ultraryhmät pystyvät luomaan peleihin tunnelman, joka vaihtelee tilanteesta riippuen riehakkaan ja pelottavan välillä.

Perinteisesti myös kaljan juominen on kuulunut venäläiseen katsomokulttuuriin. Halpa lagerkura virtaa peleissä yhä, mutta järkykseni oli suuri, kun pari vuotta sitten Zenitin pelissä ei enää saanut tuoda tuoppia katsomoon, vaan se piti kiskoa kitusiinsa viimeistään portailla.

Huligaaniongelma on Venäjällä itäeurooppalaiseen tapaan mittava. Se heijastuu myös turvatoimissa. Missään lentokentällä en ole joutunut kävelemään niin monen ruumiintarkastuksen ja metallinpaljastimen läpi kuin Moskovan Dinamon korkean vaaraluokituksen matsissa.

Illan oluen joudun käsittelemmän logististen ongelmien vuoksi muutaman vuoden takaisten muistikuvien perusteella. Baltika 4 on tumma lager, jolta on turha odottaa saksipotkuja tai kantapääkikkoja. Juoma on enemmän sellainen Igor Denisovin kaltainen keskikentän perusvarma puurtaja. Samasta Baltika-joukkueesta löytyisi parempiakin yksilöitä, mutta niitä ei Alkon tämänhetkisessä valikoimassa ole.

Illan ottelussa käynee samoin kuin olutmaaottelussakin Venäjän ja Belgian välillä. Belgia voittaa parempien yksilöiden ansiosta.

Kirjoittaja, toimittaja Jussi Lankinen, on reissannut Venäjälle melko ahkerasti ja kaatanut kurkkuunsa oman reippaan osansa venäläisistä perusbisseistä.

Tilanne 21.6. ennen päivän pelejä:

  1. Fuller’s ESB, ENG 4,3 (3 ääntä)
  2. Schneider-Weisse TAP 4, GER 4,3 (3 ääntä)
  3. Brooklyn Lager, USA 4,0 (1 ääni)
  4. Peroni Nastro Azurro, ITA 2,5 (2 ääntä)
  5. Coopers Pale Ale, AUS 2,0 (2 ääntä)
  6. Estrella Damm, SPA 2,0 (2 ääntä)
  7. Xingu, BRA 2,0 (1 ääni)
  8. Mythos, GRE 1,5 (2 ääntä)
  9. Corona, MEX 1 (2 ääntä)

Kaunis humala julkisti MM-kisajoukkueensa – äänestä edustaja Suomelle!

Kaunis Humala kutsuu kaikki oluen ja jalkapallon ystävät virtuaaliseen kisakatsomoon, jossa käydään oluiden MM-kisat 15 eri maata edustavien oluiden kesken. Mukaan on valittu oluita, joiden saatavuus pitäisi olla vähintään kohtuullinen ympäri maan. Samalla tarjoutuu tilaisuus maistaa oluita, joita ei ehkä muuten tulisi ostettua.

Kirjavan joukon täydentää yleisöäänestyksessä valittu suomalainen olut, Keisari 66 APA.

MM-kisojen avauspäivänä käynnistyvässä alkulohkovaiheessa olemme valinneet lähes jokaiselle illalle jalkapallo-ottelun, jonka aikana Facebookissa maistellaan yksi olut, joka useimmiten tulee jommasta kummasta otteluun osallistuvasta maasta. Facebook-kommenteissa sana on vapaa ja kuka tahansa voi antaa kunkin päivän oluelle nollasta viiteen maalia. Samalla tietysti voi kommentoida myös matsia. Alkulohkon päätteeksi oluet laitetaan keskimääräisen maalimäärän mukaiseen paremmuusjärjestykseen.

Pudotuspeleihin pääsee kymmenen parasta olutta, joista kuusi parasta menee suoraan puolivälieriin. Pudotuspeleissä oluita arvioidaan rinnakkain, kaksi kerrallaan. Ja aivan kuten jalkapalloturnauksessa, vain parempi jatkaa kohti finaalia. (Tästä poikkeuksena toki välierät, joiden häviäjät pääsevät vielä pronssiotteluun.)

Sekä olutta että ottelua käsittelevä ennakkopaketti julkaistaan aina kyseisenä aamuna näillä sivuilla.

Kisaoluet

  • Baltika 4 Original (Venäjä, Alkon vakiovalikoima)
  • Brooklyn Lager (Yhdysvallat, Alkon vakiovalikoima)
  • Coopers Pale Ale (Australia, ruokakaupat)
  • Corona Extra (Meksiko, ruokakaupat)
  • Duvel (Belgia, Alkon vakiovalikoima)
  • Estrella Damm (Espanja, ruokakaupat)
  • Fuller’s ESB (Englanti, Alkon vakiovalikoima)
  • Hite (Etelä-Korea, ruokakaupat)
  • Mythos (Kreikka, ruokakaupat)
  • Peroni Nastro (Italia, ruokakaupat)
  • Sapporo (Japani, ruokakaupat)
  • Schneider Weisse TAP4 (Saksa, Alkon vakiovalikoima)
  • La Trappe Dubbel (Hollanti, Alkon vakiovalikoima)
  • Xingu (Brasilia, ruokakaupat)

Alkulohko

12.6. klo 23: Brasilia-Kroatia (Xingu)

13.6. klo 22: Espanja-Hollanti (Estrella Damm)

14.6. klo 19: Kolumbia-Kreikka (Mythos)

17.6. klo 01: Ghana-Yhdysvallat (Brooklyn Lager)

17.6. klo 22: Brasilia-Meksiko (Corona)

18.6. klo 19: Australia-Hollanti (Coopers Pale Ale)

19.6. klo 22: Uruguay-Englanti (ESB)

20.6. klo 19: Italia-Costa Rica (Peroni Nastro)

21.6. klo 22: Saksa-Ghana (Schneider TAP4)

22.6. klo 19: Belgia-Venäjä (Baltika 4)

22.6. klo 22: Etelä-Korea-Algeria (Hite)

23.6. klo 19: Hollanti-Chile (La Trappe)

24.6. klo 23: Japani-Kolumbia (Sapporo)

25.6. klo 19: Nigeria-Argentiina (yleisöäänestyksen voittanut kotimainen: Keisari 66 APA)

26.6. klo 23: Etelä-Korea-Belgia (Duvel)

Pudotuspelit

28.6. klo 19: Olut 7 vs. Olut 10

29.6. klo 19: Olut 8 vs. Olut 9

***

30.6. klo 19: Olut 1 vs. Olut 8/9

1.7. klo 19: Olut 2 vs. Olut 7/10

4.7. klo 19: Olut 3 vs. Olut 6

5.7. klo 19: Olut 4 vs. Olut 5

***

8.7. klo 23: Olut 1/8/9 vs. Olut 4/5

9.7. klo 23: Olut 2/7/10 vs. Olut 3/6

***

12.7. klo 23: Pronssiottelu

13.7. klo 22: Finaali

(Kirjoitukseen on 10.6. päivitetty yleisöäänestyksen tulos.)

Trans-Siperia: Votkan valtakunnassa

Niin, maanantaihan on meistä monelle tietynlainen kuvainnollinen matka Siperiaan, joten siinä mielessä tämä kirjoitus toimii. Toki tämä olutblogiin on vähän siinä rajalla. No, olutarviot ovat kuvagalleriassa ja tämän novellinmittaisen tekstin alkupuoli käsittelee olutasiaa. Lopussa sitten Helsinki – Irkutsk-matkasta. Eli jos tässä elämässä vain olut kiinnostaa, niin kannattaa jättää kesken viimeistään kohdassa: ”Junaosuus meni näin…”

Vaaleaa peruslageria on Venäjällä monta sorttia tarjolla melkein kaupassa kuin kaupassa. Hinta vaihteli puolelta litralta noin 40-100 ruplassa. Tuo 80-100 ruplaa oli Moskovan hintataso, muualla yleensä noin 60 ruplaa tai alle. Siis puolen litran tölkiltä. Ruplan kurssi oli matkan aikana karkeasti 40 ruplaa / 1 euro. Enimmäkseen peruskurasta joutuu siis maksamaan hieman enemmän kuin Virossa.

Suuria eroja maistamissani perusvaaleissa ei ollut, lukuunottamatta Moskovskaja Pivovarennaja Kompanijan Zhigulia. Maku oli omaperäinen – voipa olla, että jonkun mielestä epämiellyttävä, mutta minusta oma maku oli jo iso plussa – ja humalaakin löytyi. Zhiguleita on ilmeisesti markkinoilla useampia, Tallinnasta olen ostanut joskus valkovenäläistä samalla nimellä myytyä olutta, joka oli kyllä eriä. Neukkuaikaan kai Z-olutta on tehnyt helvetin moni paja ja jotkut ovat jatkaneet panemista. Kyseessä siis ei kaiketi ole suojattu tuotenimi.

Moskovan olutfirman tekemiksi paljastuivat jännässä pullossa myytävät Hamovnikitkin, jotka venäläisoluiksi olivat hyvää kamaa. Näitä olen nähnyt myös Tallinnan Stockalla myytävän. Paikallisia erikoisuuksia tiettävästi on ainakin jonkun verran, mutta minun eteeni näitä sattui vähän. Pari tummaa, jotka ihan mukavia tapauksia olivatkin.

Mutta eipä olueiden suhteen ollut mikään ihmeellinen matka, onneksi muuten oli. Venäjähän on votkan maa, vaikka aika vähän näkyi kirkkaalla itsensä kuutamolle tenuttanutta jengiä. Jos joku alkoholia kaupasta osti, niin useammin olutta.

Venäläistä votkaa voin kyllä suositella. Hyvät merkit maksoivat noin 250-500 ruplaa puolelta litralta. Ruskii Standart on kalleimmasta päästä, mutta kiistatta mainiota. Suuria pettymyksiä eivät olleet muutkaan, lukuunottamatta Haski-nimistä tuotetta. Enkä kyllä Stolisnajaa tai Moskovskajaakaan ensimmäisenä ostaisi.

Vähänpä tuota kirkasta tulee kotioloissa kipattua. Edellinen tuliaisvotkapullo on kestänyt kaapissa hyvin hitaasti vajuen pari vuotta…

Junaosuus meni näin: pe-ilta – la-aamu: Helsinki – Moskova (junana Tolstoi), la-iltapäivä – ma-aamu: Moskova – Omsk (Novokuznetskii), ma-iltapäivä – ke Oms – Irkutsk (Zabaikalskii). Matkustimme vaunuissa, joiden hyteissä oli neljä sänkyä ja pöytä. Kooltaan sellainen ruotsinlaivan halpishytin luokkaa. Jokaisessa vaunussa on oma vaunuemäntä ja käytävän päässä iso hiililämmitteinen samovaari, josta saa kuumaa vettä.

Homma toimi melko mainiosti: Junat kulkivat ajallaan, ainoa myöhästyminen tuli Irkutskiin saapuessa. Vaunuemännät pitivät siisteydestä hyvää huolta ja vessat olivat asialliset. Pientä eroa oli varustetasossa: Kaikissa junissa oli ilmastointi, mutta toimivuus vaihteli. Novokuznetskii oli vanhin tapaus ja siinä esim. vessat olivat sellaista perinteistä lastit raiteille -tyyppiä. Muissa taas kemialliset säiliöllä varustetut ja lisäksi nestekidenäyttö, joka näytti onko putka vapaana. Ynnä lämpötilan Moskovan kellonajan (juna-aikataulut ovat junassa ja asemilla aina Moskovan ajassa, missä on logiikkansa. Sitten taas ravintolavaunu pyörii paikallisessa ajassa. Kun aikaeroa Moskovaan alkaa olla muutama tunti, tästä voi seurata kaikenlaista hassua).

Junaemännät, kuten kaikki muutkin asiakaspalvelijat, olivat käytännössä ummikkovenäläisiä. Eipä siinä, jotenkin saatiin asiat toimitettua. Hippunen venäjänkielentaitoa auttoi toki sekin.

Ravintolavaunujen hintataso vaihtelee, sillä niitä pitävät yksityiset yritykset. Peruslager oli noin 120 – 150 ruplaa (3 – 4 e) tuoppi, tuontioluttakin jonkun verran oli, hinnaltaan ehkä tuplat tuosta. Harmi kyllä, esim. Zhigulia ei ollut missään näistä junista.

Meillä junamatkan hintaan kuului ateria päivässä (alkukeitto, pääruoka, suklaapatukka ja pussi pikakahvia). Ruoka oli ok, Zabaikalskii-junassa suorastaan hyvää. Valitettavasti vaihtoehtoja oli aina kaksi – eräänlainen kanarisotto ja paistettu kala perunamuussilla – emmekä aina saaneet toivottua vaihtoehtoakaan… Kerran kalan tiedusteleminen yhden ylimääräisen kana-annoksen tilalle itse asiassa sai ravintolavaunusta tulleen säyseän neidin kiskaisemaan melkoiset yllätyspultit. Eipä ollut onneksi pitkävihainen.

Matkalla poikettiin lyhyesti muutamalla asemalla. Näistä lyhyistä pysähdyksistä pisimmät (vajaa tunti) olivat Jekaterinburgissa ja Novosibirskissä. Hiukka pidemmät – muutama tunti – Moskovassa ja Omskissa. Omsk oli yllättävän viehko massiivisesta neukkutyylistä huolimatta: Kun asemakaava oli reilunpuoleinen, kaikkialla oli väljää ja helppo kulkea. Ravintolatarjontaa sun muuta näytti olevan kohtuullisesti ja kaikkiaan paikat olivat siistissä kunnossa. Vauraan näköistä suorastaan. Etenkin Jekaterinburg näytti myös pidemmän käynnin arvoiselta mestalta.

Irkutsk taas oli sekin suht ”eurooppalainen” tunnelmaltaan ja ympäristöltään. Kivikeskustan ympärillä oli jäljellä jonkin verran vanhaa puutalokantaa, joka oli vaihtelevassa kunnossa. Osa nätisti rempattu, osa pystyyn lahoamassa. Torilla sentään huomasi, että Aasiassa ollaan. Tashkentin persikat olivat n. 50 ruplaa kilolta ja oikein hyviä. Irkutsk-hostel taas hinta-laatu-suhteeltaan mainio: Tilava keittiön, makuuhuoneen ja kylppärin huoneisto oli n. 70 euroa yöltä.

Irkutskista paineltiin kantosiipialuksella (vuosimallia -88) Bolshie Kotyyn. Pikkukylään Baikalin rannalla. Sitä on vaikea kuvata. Merenkaltainen järvi, vuorenkaltaiset rantakukkulat. Melkolailla koskematon metsä silmänkantamattomiin toisella puolella ja toisella kristallinkirkas maailman suurin makeanveden allas… Viihdyin ja haluaisin joskus palata. Lesnaja 7 oli kiva majapaikka, jonka äärimmäisen hipahtava budhalainen (?) isäntä Aleksei puhui jopa sujuvaa englantia.

Mitä muuta… No, paluumatka tehtiin lentäen. Ensin Aeroflotin tytäryhtiöllä ja Moskovasta Helsinkiin itse asialla. Aeroflotin kone etenkin oli hyvin moderni ja henkilökunta jopa epäilyttävän ystävällistä ja palvelualtista. Ainakin keskivertovenäläiseen palveluun tottuneelle.

YleisestI: Homma toimi yllättävän hyvin, eikä missään välissä tuntunut siltä, että turvallisuus olisi ollut uhattuna, tai että joku olisi yrittänyt kusta silmään. Paitsi Novokuznetskii-junan ravintolavaunussa: Seurueemme jäsen tilasi liki vitosen Suomen rahassa maksaneen lohivoileivän. Ja sai puolikkaan siivun ryssänlimppua, jonka päälle oli huolellisesti aseteltu lohisiivu ja pieni tillinoksa…