Tagged: Beavertown

Oluthuoneiden IPA-festivaali 2015

 

Noin yhdeksättä kertaa järjestettävillä Oluthuoneiden IPA-festivaaleilla on tällä kertaa tarjolla 14 lajityyppiänsä hyvin tai vähemmän hyvin noudattavaa edustajaa. Kaunis humala sai kunnian maistella kattauksen läpi ja kokosi pikaoppaan festivaalitarjontaan.

Laadukasta IPA:a ilman kikkailua:

  • Bryggeri Supernova DIPA: Tuoksu ehkä vähän vaatimaton, mutta maku räjäyttää potin. Perusvarma jenkkityylin IPA, joka on tuplaksi vähän turhan kepeä.
  • Atom IPA: Tasapainoinen yhdistelmä trooppista hedelmäisyyttä ja asianmukaista katkeroa.
  • Edge Brewing Hoptimista: Barcelonalainen olut on festareiden helmi. Se ei kikkaile erikoisuuksilla vaan on erittäin tyylipuhdas länsirannikon IPA, jonka humalointi on on tuore ja katkera.
  • Oppigårds Indian Tribute: Tasapainoinen ja pitkä IPA. Jälkimaku on tämä oluen rikkain ominaisuus.
  • Beavertown Brewery 8 Ball: Tuoksussa on tuhdisti humalaa, mutta maku jää siihen nähden vähän vaatimattomaksi. Hipsterien suosikiksi veikkailtu olut on kuitenkin yksi festarin parhaista.

Jos kaipaa jotain erikoisempaa:

  • Rocket Brewing Zero Gravity Brett IPA: Brettanomyces-hiivalla käytetyn IPA:n tuoksu on jotain aivan huikeaa humalat ja hapan hiiva muodostaa hedelmäisen raikkaan kokonaisuuden, jota voi kuvata vain sanalla ”ihq”. Maku ei ole tuoksun veroinen vaan tasapainoinen, kuiva ilman happamuutta. Hieno olut.
  • Stadin Panimo Mosaic Single Hop IPA: Erittäin hyvä IPA, jossa on niin paljon Mosaic-humalan tuomaa mustikkaisuutta, että heikompia hirvittää. Yhden mielestä ällöttävä, toisen mielestä piristävän poikkeuksellinen.
  • Kinn Bryggeri Svarthumle: Festareiden ainoa musta IPA täyttää paikkansa kivasti. Lakritsaisessa oluessa painiskelevat tasavahvasti myös paahteiset ja humalaiset aromit.

Jos maistoit jo muut:

  • Panimo Hiisi Leimaus: Mangoa, habaneroa ja humalaa pursuava olut on yllättävän vaatimaton kokonaisuus. Kivoja aromeja, mutta ne jäävät turhan hienovaraisiksi. Kaipaisi enemmän kaikkea.
  • Rekolan Panimo Luomu IPA: Mukavan pyöreän pehmeä IPA, jonka ainut erityinen ominaisuus on miellyttävä limearomi ilman hyökkäävää katkeruutta tai sitruksisuutta,
  • Pyynikin käsityöläispanimo Pirun polkka: Britti-IPA Tampereelta jää tässä joukossa vähän vaatimattomaksi. Jälkimaussa hiven ikävän kitkerää vihannesaromia.
  • De Dochter van de Korenaar Crime Passionnel: Belgialainen nimihirviö yrittää aivan liikaa. Se ei ole IPA, ei vehnäolut eikä belgiale, vaan jotain mitäänsanomatonta näiden välimaastosta.
  • Wold Top Scarborough Fair: Gluteeniton IPA on oikein kiva ja raikas, mutta oikeastaan tyyliltään enemmänkin Golden Ale kuin IPA.
  • Thornbridge Jaipur X: Festareiden pääesiintyjä on myös suurin pettymys. Jumalaisen Jaipur IPA:n imperial-versio ei onnistu erottumaan edeltäjästään muulla kuin hävyttömän korkealla alkoholiprosentilla (10%), jonka piilottaminen maltaiseen runkoon on tämän oluen ainoa ansio.

Beavertown Stingy Jack Pumpkin Ale

Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa kosketukseni amerikkalaisten omaan erikoisolueen: kurpitsa-aleen. Tämä erityisesti syksyisen Halloween-juhlan aikaan suosittu tyylilaji sopii myös alkukevään koleuteen kuin… …reikä kurpitsaukon nenäksi?

Beavertown Stingy Jack ei kuitenkaan tule rapakon, tai ainakaan koko rapakon takaa vaan Englannista, vuoden 2012 olympialaisten kisapaikkojen lähellä sijaitsevalta Fish Islandilta.

Väri on tumman oranssi ja vaahto lähes olematon. Tuoksu on mehevän hedelmäinen, lähes imelä muttei onneksi pistävä. Monesti panemisessa kikkaillaan erilaisilla mausteilla, joiden löytyminen oluesta jää vähintään osin mielikuvituksen varaan, mutta sellaista pelkoa ei tämän oluen kohdalla ole. Jo tuoksusta on pääteltävissä, että pelkällä vedellä, maltaalla, humalalla ja hiivalla ei tällaisia tuoksuja kokata.

Maku on tähän nähden pieni pettymys: vaatimaton, jopa laiha. Jälkimaku kuitenkin pelastaa paljon, sillä siitä löytyy paitsin tuoksun hedelmäisyyttä myös kanelista mausteisuutta. Hyvällä tavalla erilainen olut.

Oluen kuvaaminen ja Beavertown 8 Ball

Tässä poikkeuksellisesti pieni kurkkaus kulissien taa. Eli ensin olutarvio, sitten lyhyt selostus siitä, miten tämän kuvasin ja miten kuvaan olutta ylipäätään.

Kasipallon päälle tulee maltillisesti sitkasta vaahtoa. Sumuisaa soppaa, ruskean oranssia. Mukava havuhumalan pölähdys nenään.

Ja siemaisu: on niitä oluita, joista heti tietää, että nyt osuu ja voi pojat että tämä ruis-IPA on sellainen, eipä. Humalaa on karvaaksi kääntyvänä havumetsän ja greipin kädenlyöntinä sekä koko kuplettia kepeästi ruoskivana katkerona. Mutta onpa kroppaakin sen verran, että homma pysyy tasapainossa. Ja siltikin aika raikkaana. Ihan aavistuksen makeaa, pientä hauskaa kihelmöintiä jää kieleen ja siinä jotain kotoisan ruisleipämäistä (mikä voi olla kuvitteluakin). Jälkimaku mukavan karvas; ei suuta kuivaava vaan enemmän inasen makea.

Huippukamaa. Join ehkä hieman yli kymmenasteisena.

Ja se kuvaus. Tällä kertaa kuvausjärjestely oli kevyemmästä päästä. Olen harrastanut valokuvausta pitkään, mutta tällaista olutkuvaukseen vertautuvaa esine-, ruoka- sunmuutakuvausta en oikeastaan ollenkaan, ennen kuin aloin oluträpsyjä ottaa joskus puolitoista vuotta sitten.

Yritän näihin yleensä löytää jonkun jekun, toisinaan onnistunkin. Toinen pyrkimys on pitää homma yksinkertaisena: siis ettei kuvassa ole turhia elementtejä. Kolmas – jota joudun edelleen jatkuvasti opettelemaan – on kunnollinen, tunnelmallinen valaisu, joka ei aiheuta ikäviä heijastuksia lasista.

Vissiin jossain olutoppaan foorumilla puhuttiin joskus tästä blogista olutpornona. Se on kohteliaisuus. Siihen(kin) pyrimme.

Beavertown oli siis aika yksinkertaisesti järjestetty homma: Jungin Symbolit: Piilotajunnan kieli taustaksi ( koska Kasipallon etiketissä on hämärä pyramidi/kaikkinäkevä silmä -kuvitus), otsalamppu juomalasiin ja juomalasin sisään talouspaperi tötteröksi. Näin lasin kylkeen tulee kiva valopilari, eikä ikävän terävä valopiste. Leivinpaperi on itse asiassa vielä parempi. Kattolampusta valot pois ja kuvanottoon. Toki valoa on hyvin vähän tuolla tavalla ja kameran, puhelimen tai muun kuvauslaitteen pitää olla jalustalla tai muuten tuettu.

Jos yhden perusohjeen saa antaa, niin annan kaksi: 1) katso, että kohde on valossa 2) tsekkaa vaikka koekuvalla tausta: siivoa pois häiritsevät asiat tai vaihda kuvauspaikkaa, jos se ei onnistu.

Ai niin. Vielä kolmas ohje: Jos tykkäät kuvaamisesta niin kuvaa!