Tagged: Black Isle

Stout siirapiksi ja jäätelön päälle

Ennustusten perusteella kesä on vihdoin alkamassa ja sen kunniaksi otetaan vähän kesäisempi lähestymistapa talviseen oluttyyliin. Päätin nimittäin kokeilla, millaista jälkiruokaa saa stoutista.

Olen jostain lukenut, että varsinkin katkeran oluen keittäminen kokoon tekee lopputuloksesta epämiellyttävän kitkerää.  Toisaalta halusin tuhtia ja maukasta siirappia vaniljajäätelöni päälle kaadettavaksi.

Haarukoin näiden kahden lähtökohdan perusteella Alkon valikoimaa. Valitsin oluttyyliksi ”stout & portter”, koska se sopi parhaiten ajatukseeni tuhdista ja maukkaasta jälkiruokakastikkeesta, sillä onhan stouteissa usein suklaisia aromeja. Seuraavaksi rajasin hakuni koskemaan pelkäsään erittäin täyteläisiä oluita ja lopuksi valitsin jäljelle jääneistä vähiten (eli tässä tapauksessa keskiasteisesti) humaloidut oluet.

Ja niin oli päästy kahteen olueen, joista valitsin skotlantilaisen Black Isle Organic Hibernator Oatmeal Stoutin. Hylkäämäni vaihtoehto oli Koffin ja Brooklynin Two Tree Porter, vaikka ajatuksena olisi ollut hauska tehdä siirappia oluesta, jonka valmistamiseen on käytetty vaahterasiirappia. Ehkä sitä sitten seuraavalla kerralla.

Siirapin tekeminen oli hyvin helppoa: kaksi desiä olutta pieneen kattilaan ja levy kuumaksi. Lämpöä ei tarvitse paljoa, koska nestemäärä on niin pieni, että alimmatkin tehot saavat oluen höyryämään. Koska tavoitteenani oli paksu siirappi, laitoin joukkoon vielä teelusikallisen tummaa sokeria.

Lopulta jäljellä oli noin kaksi ruokalusikallista pikimustaa, mutta yhä hämmentävän juoksevaa nestettä. Annoin siirapin jäähtyä hetken ja sitten otin palan vaniljajäätelöä lautaselle ja kaadoin kastikkeen päälle.

Ja voi pojat, aivan uskomaton makuelämys! En muista koskaan maistaneeni mitään tällaista. Ensimmäisenä tulee mieleen tumma, siis todella tumma, suklaa, mutta pian maku räjähtää käsittämättömäksi ilotulitukseksi: pähkinäistä kahvia, lakritsaa ja salmiakkia.

Hitaasti sulavan jäätelön kanssa oli helppo kokeilla erilaisia sekoitussuhteita. Vaikka pirtelömäiseksi sulanut tasainen vaaleanruskea massa oli sekin hyvää, oli mielestäni paras yhdistelmä pala vielä kiinteää jäätelöä ja pieni tippa kastiketta. Intensiivisen makunsa vuoksi siirappi oli todella riittoisaa, noin desin jäätelöpalaan riitti mainiosti mausteeksi noin teelusikallinen.

Suureksi yllätyksekseni Black Isle Organic Hibernator Oatmeal Stout sopi erinomaisesti myös tämän jälkiruuan kanssa nautittavaksi juomaksi. Vaikka kastike oli todella rajun makuista, nousivat samat maut miedompina esiin myös oluesta. Ja samalla raikastavat hiilihapot huuhtoivat täyteläisyyttä kurkusta alas. Ja siis oluenakin tämä on erittäin hyvä!

Varoituksen sanana on todettava, että olen todella humalaisten oluiden ja muutenkin intensiivisten makujen ystävä. Jos, tai oikeastaan kun, teen tätä jossain vaiheessa muidenkin nautittavaksi, laitan mukaan enemmän sokeria enkä keitä kastiketta aivan yhtä paljon kasaan. Kokeilemisen arvoinen kaava voisi olla pullon (3,3 dl) redusoiminen noin desiin ja makeuttaminen/sakeuttaminen noin kahdella tai kolmella ruokalusikallisella sokeria.

Black Isle Goldeneye Pale Ale

Huijausta! Tällä oluella ei ole kultaista silmää vaan aprikoosinen sydän. Sama aprikoosi, jota on on värissä, löytyy myös jollain kierolla tavalla tuoksusta ja mausta.

Skotlantilaisen Black Islen Goldeneye Pale Ale on jännittävän raikas pale ale, jossa on mukava humalainen potku.

Maussa ja varsinkin tuoksussa on jotain, jolle en löydä nimeä, mutta joka on hyvin tuttu monista skottiviskeistä. Kyseessä on pyöreä, hieman suolainen ja aavistuksen eltaantunut aromi. Mitä se on? Ei harmainta aavistusta.

Kaunista ja kiinnostavaa, muttei valtavan hyvää.

Black Isle Yellowhammer

Black Islea voinee pitää jonkinasteisena ekopanimona. Kaikki heidän tuotteensa ovat luomua eivätkä he käytä kalan uimarakosta saatavaa kirkastetta. Onkin hienoa, että nämä oluet ovat satunnaisia vieraita kotimaisissa kaupoissa. Tämä Yellowhammer löytyi Stockan Herkusta ja ainakin Goldeneye Pale Alea saa joistain Alkoista.

Tuoksu on mieto mutta kiehtova: raikasta yrttiä ja makeaa maltaisuutta. Ilmeisesti humalointi tekee ensipuraisusta jännittävän, sillä maku tai pikemminkin tunne on hieman samanlainen kuin vetäessä järvivettä nenään. Toki paljon miedommin. Maku on hieman makea, ja melko mieto. Humalointi on tällaiselle perusbisselle aika sopiva ja tämä maistuisi varmasti myös pilsnerien ystävälle. Miellyttävän kepeä, jopa kesäinen brittiolut. Aidosti brittiläinen ja kivasti kulauteltava.