Oltiin lähellä livebloggausta: Lurautin bostonilaisen mustan lagerin lasiin kainuulaisen järvimaiseman kaveriksi. Kuvasin ja aloin kirjoittaa. Mutta kaverina oli myös vereimijää sen verran, että shortsijalkaisen oli suoritettava pieni taktinen perääntyminen.
Joten tässä homma jälkilähetyksenä.
Sam Adams on käsittääkseni versio schwartzbierista. Ja ihan hyvä sellainen.
Musta, maltainen, melko sitkeävaahtoinen. Pikkuisen humalaa, enemmän paahdetta ja mallasta. Lopussa kääntää vähän makean puolelle ja työntää hieman öljyisyyttä.
No nyt on jouluolutvertailua! Ensin Lassen ja minun kouluarvosanoista laskettu keskiarvo niille Alkon jouluoluille, joita molemmat ovat maistaneet. Sitten vielä molempien listan kolmen kärki. Ja kaiken hyvän lisäksi nelihenkisen asiantuntijaraadin sokkomaistelu. Videona!
Todellakin joulu tuli ajoissa tähän blogiin. Jos joku muuten ei jaksa tuota aika pitkää, hitaasti etenevää ja surkealla koulupoikatason läpällä ryyditettyä videota katsoa, niin raadin arviot (kouluarvosanoina) löytyvät videon alapuolelta postin lopusta. Eroavat meidän listastamme aika paljon.
Kauniin humalan virallinen jouluolutranking (arvosteluasteikko 4 – 10):
Ei ehkä ihan sykähdyttävimmästä päästä näin etukäteen ajatellen.
Väriltään oikein kaunista syväntummanpunaista lageria. Paksusti vaahtoa, vähän säilyykin, tekeepä pientä seittiäkin lasin seiniin. Tuoksu melko olematon.
Maussa mukavasti maltaisuutta ja kuivuutta. Aromihumalointi aika maltillinen, lopussa tippa sitruunamehua. Vähän kääntyy vetiseksi, ennen kuin kuivuu ja katkeroituu lopuksi melkolailla. Greippiäkin sieltä taitaa vähän tulla.
Hyvää, muttei huimaavaa. Olisi oikein mainio joulupöydän ja lumisen ajan perusolut, jos olisi pikkuisen halvempi.
