Tagged: Brooklyn Brewery

Beer&You – eli onko olutkulttuurin kasvulla rajoja?

Ihmiseen on jostain syystä koodattuna tarve saada muut innostumaan siitä, mistä on itse innostunut. Mekanismi toisen innostuksen jakamiseen tai siihen samaistumiseen on huomattavasti heikompi. Itse saatan paasata esimerkiksi oluen tai jalkapallon suurenmoisuudesta, mutta pyöritellä silmiäni samanlaiselle puheelle autojen tuunauksesta tai baletista. Ja eikö osa omaa innostuneisuutta ole aina se, että tietää tai tuntee jotain asiaa paremmin kuin muut? Että se on juuri sinun juttusi?

Tämä olutblogi ei varmaankaan ole ainoa, jonka yhtenä tavoitteena on levittää oluen ilosanomaa. Siis sitä, että kyse ei ole ainoastaan sopivan vahvaan ja kevyeen muotoon saatetusta alkoholista vaan hämmästyttävän yksinkertaisella ja luonnonmukaisella prosessilla valmistetusta juomasta, josta saa käsittämättömän hienoja ja monipuolisia elämyksiä. Se, miksi ”suuri yleisö” ei tätä tajua, on mysteeri, johon emme yleensä keksi muuta vastausta kuin sen, että he eivät tiedä paremmasta. Haluamme siis valistaa.

S-ryhmä on nyt samalla asialla. Tämä on kiinnostavaa ja merkittävää, koska sen resurssit ovat aivan toista luokkaa kuin kaikilla Suomen olutblogeilla yhteensä. Teoriassa, eli jos massojen olutvälinpitämättömyys johtuu tiedon puutteesta, suuri muutos onkin nyt todennäköisempi kuin koskaan aiemmin.

Tietyllä tasolla tällainen muutos on toki jo pitkällä, sillä kymmenen vuotta sitten meillä ei ollut likimainkaan sellaista olutskeneä ja pienpanimobuumia kuin nyt. Mutta kyseessä on kuitenkin vielä pienen tai ainakin rajallisen piirin juttu. Ja sitä S-ryhmä haluaa lähteä muuttamaan Beer&You-konseptillaan. Sen tavoitteena on tehdä uusien oluiden ja oluttyylien löytämisestä helpompaa. Ja tietenkin myös myydä näitä uusia oluita asiakkaille.

Itse tehdyllä yhdeksän oluttyypin luokittelulla pyritään varmistamaan, että ravintoloiden valikoimat ovat kattavia ja jokaiseen makuun on tarjolla jotain. Konsepti lanseerataan aluksi olutravintoloihin, mutta sitä aiotaan laajentaa myöhemmin myös ruokaravintoloihin.

”Tämän konseptin avulla pyritään palvelemaan sitä mainstreamia, jota on 80 prosenttia asiakaskunnasta”, ketjupäällikkö Miko Kamppuri sanoi keskiviikkoisessa lanseeraustilaisuudessa.

Käytännössä toiveena on, että oluiden maailmasta kiinnostuneelle on aina tarjolla joku helppo, mutta erilainen valinta, ettei epävarmassa tilanteessa tarvitse turvautua tavalliseen hanabisseen. Asiakkaille tarjotaan samalla tunnistettava brändi ja esimerkiksi ikkuna- tai ovitarrat antavat lupauksen siitä, että tässä ravintolassa sekä olutvalikoima että henkilökunnan oluttuntemus täyttävät tietyt standardit.

Paitsi asiakkaille konsepti on tarkoitettu työkaluksi myös S-ryhmän sisäiseen käyttöön. Ravintoloille halutaan tarjota helpommin lähestyttävä ja ymmärrettävä tapa luokitella oluita ja valita sopivia myös ruokajuomiksi.

”Myönnän, että meillä on sisäisesti vielä tekemistä. Esimerkiksi jotkut lähiöravintoloiden päälliköt ajattelevat, että se, miten on aina ollut, tulee aina olemaan”, Kamppuri sanoi.

Alkuvaiheessa konsepti lanseerataan viiteen Public Corner -ravintolaan sekä 11 muuhun olutravintolaan. Samalla on määrä nostaa snack-annosten laatua ja tehdä niistä monipuolisempia. Osana konseptia olutta aiotaan tarjoilla jatkossa viidessä erilaisessa lasissa eikä pelkästään perinteisissä tuopeissa. Yksi laseista on muuten Teku-lasi, jonka suosiosta kertoo se, että se on jo nyt Kamppurin mukaan S-ryhmän ravintoloiden pihistetyin lasimalli.

Kaikki tämä olutkulttuurin edistäminen kuulostaa oikein hyvältä ja tuskinpa tästä ainakaan mitään haittaa tavalliselle harrastajalle on. Se onkin sitten täysin toinen asia, kuinka suureksi ja kauniiksi kotimainen olutkulttuuri voi kasvaa.

Tästä kirjoituksesta ja Beer&You-konseptia koskevasta Facebook-päivityksistä on maksettu Kaunis humala -blogin pitäjille 350 euroa.

Me olemme Kaunis humala ja tämä tässä on Sinebrychoff Porter

Kaunis humala sai alkunsa lähes kolme vuotta sitten. Sammeli oli ottanut jo aiemmin tavakseen kuvata olutta ja Lasse puolestaan oli jo vuoden verran kirjannut juomisiaan Beerbuddy-sovellukseen. Nämä kaksi orastavaa harrastusta tuntuivat sopivan yhteen. Tältä pohjalta, ilman minkäänlaista asiantuntemusta, perustimme Kauniin humalan.

Tarkoituksenamme ei ole missään vaiheessa ollut oluiden arvosteleminen tarkan analyyttisesti tai niiden arvottaminen pisteillä. Olemme halunneet tehdä tätä blogia rennosti fiilispohjalta ilman mitään erityisiä tavoitteita tai velvoitteita. Se on tarkoittanut muun muassa sitä, että julkaisujen väli on voinut olla mitä tahansa muutamasta minuutista useaan viikkoon. Se on tarkoittanut myös sitä, että aiheiden kirjo on ollut melko laaja alkoholipolitiikasta matkustusvinkeihin.

Kaikki mitä juomme, teemme ja ajattelemme ei luonnollisestikaan päädy näille sivuille, joten kannattaa ottaa seurantaan myös (ja oikeastaan erityisesti) Facebook-sivumme. Sinne tulee tieto myös kaikista tämän blogin päivityksistä.

Asiantuntijoita emme vieläkään ole, vaikka paljon olemme oppineet – myös tekemään olutta itse. Se on hieno harrastus, jota jokaisen kannattaa kokeilla. Ja jos se tuntuu liian raskaalta, voi tyytyä juomiseen. Lystiä se on sekin!

***

Lasse:

Sen lisäksi, että kävin hakemassa paikallisesta pitkäripaisesta tuoreen (parasta ennen 15.9.2016, eränumero E52594P) pullon, kaivoin vaatekaapin pohjalta kaksi viime kesänä ”vanhentunutta” pulloa: tavallisen (7.8.2015, E42914K) ja Brooklyn Breweryn kanssa tehdyn Two Tree Porterin (20.6.2015, E33545L).

Yllättäen ensimmäinen ero tavallisten väliltä löytyi jo etiketeistä, sillä tuoreempi on väriltään vaaleampi. Erityisen hyvin tämä näkyy Sinebrychoff-tekstissä, joka on tuoreemmassa pullossa kellertävän oranssi, kun vanhemmassa pullossa sävy on huomattavasti punakampi.

Myös sisällön värissä on pieni ero, sillä vanhemman porterin (sekä Two Treen) vaahto on aavistuksen tummempaa kuin tuoreessa. Tuoreen tuoksu on myös joukon miedoin. Aromimaailma kolmikon tuoksuissa on lähes identtinen, Two Treen erottuessa joukosta hieman vaniljaisempana.

Tuore portteri erottuu joukosta muita kireämpänä, mikä tarkoittaa omassa suussani tervetullutta vastapainoa makeudelle, joka varsinkin Two Treen tapauksessa menee jopa ällöttävän puolelle. ”Vanhentuneen” portterin maku on astetta muita pidempi: hyvällä tavalla tupakkainen paahteisuus jää tanssimaan suuhun.

Perusversio tuntuu ikääntyvän hienosti: hiilihapot pehnevät ja maku pitenee entisestään. Ja on syytä muistaa, että tuoreenakin kyseessä on erinomaisen hieno olut, jossa lähes kepeä suutuntuma, mahtava paahteisuus, hento humalakatkero ja miellyttävä maltaisuus yhdistyvät hienosti.

”Koffin portteri” on hinta-laatusuhteeltaan aivan uskomaton olut, sillä pullo maksaa Alkossa vain 2,45 euroa. Se on (suomalaisittain) käsittämättömän vähän maailmanluokan nautiskeluoluesta. Itse aion jatkossa käyttää kympin vuodessa siihen, että kartutan kotiini kokoelmaa vuosikerroista, joista voi silloin tällöin irrottaa muutamia pulloja tällaisiin maisteluihin.

***

Sammeli:

Minulle pullo tuli postissa, Panimoliiton syystä tai toisesta lähettämässä lahjakassissa. Lahjaportteripullon suuhun ei katsella vaan sen kautta täytetään lasi.

Mustaa. Tuoksu aavistuksen mustaherukkainen, monesti sellaisen saan näistä tummista ja vahvoista vaikken tiedä miksi…

Maku tuttu: mukavan paahteinen ja rauhallinen. Ehkä jossain määrin öljyinen meininki ja jälkimaussa vähän vetisyyttä.

Hyväähän tämä on, vaikkei vaikka Põhjalan Öölle pärjääkään. Mutta eipä hetikään samaa maksakaan.

Vuosikertakeräilyyn voisi kyllä kuvitella sopivaksi, eikä vähiten hintansa puolesta…

***

Tämä päivitys on osa suomalaisten olutblogaajien yhteistempausta. Lue siis vastaavat jutut myös muista blogeista:

NYC ABC

New York kutsui jälleen syyskuun viimeisellä viikolla ja sehän tarkoitti monen muun hyvän asian lisäksi erinomaisia oluita – A:sta Z:aan. Tässä siis vähän väkisin väännetyt aakkoset kaupunkiin, joka ei nuku koskaan ja juo oluensa mieluummin hanasta kuin pullosta. IPA on yhä kingi, mutta monessa yhteydessä kävi selväksi, että inspiraatiota ja uusia tuulia haetaan nyt eurooppalaisista oluista ja tyyleistä. Tuttuun tapaan lisää sanailua ja vinkkejä kuvateksteissä.

Allagashin oluet saapuvat New Yorkiin muutaman sadan kilometrin päästä Mainen Portlandista. Tällä reissulla lasiin osui White, joka on melko perinteinen ja erittäin maukas witbier.

Beer Authority on mainettaan mukavamman, mutta silti varsin tympeän Port Authority Bus Terminalin naapurissa. Alimmassa kerroksessa on nuhjuinen pubi, jonka perusteella ei kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Toisessa kerroksessa on nimittäin pätevä sporttibaari laajalla ja melko eurooppalaisella olutvalikoimalla. Kokonaisuuden kruunaa rento kattoterassi, jonne mennessä oluet joutuu tosin kaatamaan lasista muoviin. Harpoon IPA ei onneksi ollut niin erikoinen tuttavuus, että se olisi tästä barbarismista juurikaan kärsinyt. Muutenkin on sanottava, että tarjoiluastioiden osalta oluen arvostus oli keskimäärin melko vaatimatonta – ei siis ainoastaan Beer Authorityssa vaan kautta linjan.

Coney Islandilla on ranta, huvipuisto ja venäläisyhteisö. Sekä panimo, joka tosin Ratebeerin mukaan tekee oluensa Shmaltzin panimolla lähellä Albanyn kaupunkia New Yorkin osavaltion pohjoisosissa. Se, missä oluet syntyvät, on tietysti toisarvoista sen rinnalla, miltä ne maistuvat. Reissulla maisetut Mermaid Pilsner ja Overpass IPA olivat perushyviä, mutta eivät mitenkään erityisiä.

Dinosaur BBQ on kymmenen, lähinnä New Yorkin osavaltiossa sijaitsevan ravintolan ketju. Ruoka on suurin piirtein niin amerikkalaista kuin vain voi olla. Esimerkiksi paistettuja vihreitä tomaatteja tuli maistettua ensimmäistä kertaa ja olivathan ne herkullisia. Myös olutvalikoima oli ainakin Brooklynissä kelvollinen ja hanaoluita sai tilattua myös maistelusetteinä. Syracuselaisen Middle Agesin ketjulle panema Dino Ape Hanger APA oli tosin yksi reissun heikoimista oluista.

Evil Giant on Long Islandilla sijaitsevan Barrier-panimon herkullinen ruis-IPA. Kevyen maltainen suutuntuma antaa tilaa armottomalle katkerovyörytykselle, joka jatkuu ja jatkuu. Aromihumaloinnin greippisyys on poikkeuksellisen kirkas.

Flying Dog The Gourd Standard tulee Suomessakin varsin tunnetulta marylandilaispanimolta. Listalle se päätyi kuitenkin erikoisimman ainesosansa eli kurpitsan vuoksi. Joka syksy amerikkalaiset – eivätkä millään tapaa vähiten newyorkilaiset – sekoavat kurpitsaan ja alkavat tunkemaan sitä ja siihen sopivia mausteita kaikkeen mahdolliseen. Olut ei ole poikkeus ja ainakin omasta mielestäni kurpitsa toimii oluessa paremmin kuin esimerkiksi kahvissa tai siiderissä. Flying Dog on kuitenkin lisännyt kierroksia humaloimalla kurpitsaoluensa IPA:ksi. Lopputulos ei ole lainkaan huono, mutta jotenkin se tuntuu kierolla tavalla väärältä.

Great Harry on pimeä ja vähän nuhjuinen baari Smith Streetillä Brooklynissä. Juottola ei tuolla paikalla kuitenkaan pärjää ilman erinomaista olutlistaa. Tällä kertaa tuoppiin päätyivät paikallisen Other Halfin Southernhopalistic (huikea uusiseelantilaisten humalien tykitys, jossa tuoksui pomelo ja maistui mänty) sekä yksi reissun harvoista ei-yhdysvaltalaisista oluista, quebeciläisen Les Trois Mousquetairesin Saison Brett (hillitty ja maanläheinen laatusaison, jonka happamuus pysyy hyvin kurissa).

Hinnat alkavat olla New Yorkissa melko kovat euron heikon kurssin vuoksi. Baarissa ja ruokapaikoissa liikutaan pääsääntöisesti Suomi-hinnoissa, mutta kaupoista kotimainen craft beer -irtoaa parilla taalalla ja siksarin saa yleensä noin kympillä, bulkkia vielä tästä puolet halvemmalla. Hieman ärsyttävästi moni kauppa myy oluensa vain paketeissa lukuunottamatta suuria pulloja ja erikoisuuksia. Sekä kaupoissa että baareissa huomaa, että trendikkäintä olutta on nyt eurooppalainen ja erityisesti belgialainen keitto, josta saakin sitten maksaa enemmän kuin Suomessa. Kannattaa muuten kiinnittää huomiota parasta ennen -merkintöihin, sillä vaikka baareista saa tuoretta hanatavaraa, on kaupoissa tarjolla paljon vanhentuneita oluita.

Ithaca Flower Power valikoitui ruokajuomaksi Harlemin erikoisessa, skandinaavista ja afrikkalaista keittiötä yhdistelevässä Red Roosterissa. Ilman ruokaa olut oli vähän turhankin kireä ja yrttinen, mutta tulinen papukeitto sai sen kukkaisuuden esiin. Pääruuaksi tilatut lihapullat ja muusi (eivät olleet erityisen hyviä ja) olisivat kaivanneet jotain yksinkertaisempaa seurakseen.

Jää on amerikkalaisille siinä määrin pakkomielle, että sitä saa melkein mistä tahansa. Tästä on suurta hyötyä, jos on päätynyt ostamaan lämpimän pullon tai edellisenä päivänä hotellille ostetun siksarin jämät ovat lämmenneet.

Kengät ovat heikentyneestä kurssista huolimatta melko halpoja, mikä on sekin oluenystävän etu. Kenkälaatikot ovat nimittäin (yhdessä vaatteiden ja muovipussien kanssa) erittäin hyödyllisiä kotiinviemisten pakkaamisessa. Tällä kertaa kahdessa ruumalaukussa kulkeutui kotiin 33 pulloa tai tölkkiä yhdenkään särkymättä.

Lic Beer Project Equinox Saison on tuoreen, vasta muutaman kuukauden ikäisen panimon tuote. Equinox-humala toi tähän saisoniin kivaa pilsmäistä aromia, joka sopi tähän yhteyteen täydellisesti.

Manhattan on tunnetuin osa New Yorkia, mutta kaikki uusi, kiva ja jännittävä tapahtuu sen ympärillä: Brooklynissa, Bronxissa ja Queensissa. New Jerseystä ja Staten Islandista ei niin väliä.

Nights and Weekends on oiva murkinapaikka kehutun ja kuuluisan Tørst-juottolan vieressä. Ruoka on meksikolaista ja oluttakin on. Mutta tänne ei kannata jäädä juomaan vaan suunnata takaisin Tørstin hanojen äärelle.

Other Half on Brooklyniläinen panimo, joka tämän reissun kokemuksien perusteella nousi omalla kartallani varsin lupaavaksi tekijäksi. Sixpoint tekee ehkä maukkaimmat oluet ja vanha kunnon Brooklyn Brewery on laatunsa puolesta varmin, mutta Other Half odottaa vuoroaan heti niiden takana.

Port City Colossal IV valikoitui hetken mielijohteesta ruokajuomaksi Colicchio & Sonsilla. Erittäin hieno belgityylinen quadrupel oli kuitenkin hieman turhan makea brisketille, polentalle ja vihreille paprikoille. Vaikka yhdistelmä ei ollut paras mahdollinen olivat sekä ruoka että juoma lähes täydellisiä omilla tahoillaan.

Queensiläisen Singlecutin Kim oli aika yllätyksetön, mutta muuten mukava vattubisse.

RastafaRye on Blue Point -panimon olut, jonka tuoksu on jännittävän makea ja mausteinen. Humalointi on hyvässä balanssissa maltaisuuden kanssa ja maku jatkaa karkeloita suussa pitkään. Kammottavasta etiketistä huolimatta oikein oivallinen olut.

Snapperhead IPA tulee Butternutsin panimolta, joka sijaisee New Yorkin osavaltiossa, mutta lähempänä Kanadaa kuin Manhattania. Vaahto on todella hieno ja kaunis, mutta olut sen alla todella vaatimaton.

Threes Brewing on loistava paikka niin juomiseen kuin syömiseen. Brooklyniläisen panimon omassa ravintolassa on tarjolla taatusti tuoretta olutta, jotka maistettujen laatujen (pils, IPA ja brett) perusteella ovat laadukkaita, maukkaita ja helposti lähestyttäviä. Ruokapuoli elää jatkuvasti, sillä keittiössä vierailevat ravintolat vaihtuvat jatkuvasti. Tällä kertaa oli tarjolla Pies ’n’ Thighsin friteerattua kanaa, joka oli suorastaan jumalaista.

Uinta Baba tuli monesti vastaan, vaikkei se ole paikallinen vaan tulee Salt Lake Citystä saakka. Musta lager ei ole kovin trendikäs tyyli, mutta jokaisen tyylin laadukkaimmille oluille on aina tilausta. Tämä oli nimittäin erinomainen yhdistelmä paahteisuutta ja huoletonta juotavuutta.

Victory Hop Ticket Series 2015 #3: Rye IPA on pennsylvanialaisen panimon vaalea ruis-IPA. Ruis ja humalan katkero toimivat vain todella hienosti yhteen.

Whole Foods on astetta laadukkaampi ruokakauppaketju, mikä tarkoittaa luonnollisesti myös astetta parempaa olutvalikoimaa. Toisin kuin monessa muussa marketissa myös yksittäisiä pulloja ja tölkkejä on runsaasti tarjolla. Ja parempaa valikoimaa erikoisuuksia isoissa pulloissa saa hakea eikä välttämättä löydä sittenkään. Lähes koko valikoima oli vielä kylmässä, jotan amerikkalainen sanoisi ”two thumbs up”.

XX eli Dos Equis Amber on yksi niistä roskaoluista, jotka ovat jotenkin onnistuneet selviämään kaiken laadun keskellä. Ja mikä pahinta: kohdalle saattaa osua meksikolainen ravintola, jossa ei ole tarjolla tätä makeutettua Coronaa parempaa olutta.

Yella, eli koko nimeltään Oskar Blues Mama’s Little Yella, on oikein miellyttävä ja simppeli pils, joka tulee aina Coloradosta saakka.

Zonker Stout on wyomingilaisen Snake Riverin stout, jonka ostin vain sen takia, että saan tämän aakkoslistan täyteen. Olut oli kuitenkin positiivinen yllätys: kepeä ja paahteinen sekä erittäin maukas. Toi hyvällä tavalla mieleen trendikäät cold brew -kahvit.

Illallisella Garrett Oliverin kanssa

Olen joskus miettinyt, onko mitään järkeä tykätä brändeistä Facebookissa. Oma naama tai peukku menee ilmaiseksi jonkun tuotteen markkinointiiin ja vastineeksi omalle ja ystävien seinille tulee enemmän tai vähemmän ärsyttäviä mainoksia. Mutta joskus osuu kohdalle jotain hyödyllistä – ja niin kävi muutama viikko sitten.

Kiinnitin nimittäin sattumalta huomiota Brooklyn Breweryn päivitykseen, jossa kerrottiin, että lipunmyynti syyskuun Dinner Partyyn on alkanut. Ja kuinka ollakaan, Garrett Oliverin 20-vuotistaiteilijajuhla olisi juuri silloin, kun olen töiden viemänä New Yorkissa. Koska 90 dollaria ei kuulostanut kohtuuttomalta summalta useamman ruokalajin illallisesta oluineen, ostin liput itselleni ja vaimolleni.

(Niille jotka eivät tiedä, kuka Garrett Oliver on: kyseessä on Brooklyn Breweryn voimahahmo, jonka kirja The Brewmaster’s Table on oluen ja ruuan yhdistämisen moderni klassikko. Kirjan nimeen liittyen on pakko vielä todeta, etten sentään päässyt ite mestarin pöytään, vaikka herra useampaan otteeseen kävikin meidän pöydässämme juttelemassa.)

Niinpä tämän viikon keskiviikkona suunnistimme Brooklynin Williamsburgissa sijaitsevaan Humboldt & Jackson -ravintolaan. Paikalle oli saapunut lisäksemme noin 45 hipsterihtävää oluenystävää sekä juhlakalu itse. Ruuista vastasi panimon oma keittiömestari Andrew Gerson.

Ilta oli erittäin viihdyttävä ja niin laseissa kuin lautasilla oli aikamoisen harvinaisia herkkuja. Herrat Gerson ja Oliver esittelivät kunkin ruoka-olutparituksen. Illan seitsemästä olesta peräti kuusi oli lähinnä panimon sisäiseen käyttöön tarkoitettuja haamupullotuksia. Oliverin mukaan suosion kasvu on tehnyt pienistä kaupallisista eristä hankalia, koska monet tärkeät asiakkaat (esimerkiksi olutravintolat) hermostuvat, jos eivät saa omaa osaansa jokaisesta satsista. Siksi luova kikkailu, josta nyt pääsimme osalliseksi, jää yleensä panimon omien seinien sisäpuolelle.

Illan huikeimmat oluet olivat mezcal-tynnyrikypsytetty San Luis Del Rio ja haamupullotteena syntynyt mutta tänään sunnuntaina yleiseen myyntiin tuleva Hand and Seal -barleywine. Näiden kahden takana kolmantena tulee uskomattoman raikas ysiprossanen, aperitiivinä tarjottu kuusenkerkällä ja viskitammikypsytyksellä maustettu Sylvanus.

Ilta oli ainutlaatuinen, mutta vastaavia tilaisuuksia muilla teemoilla on jatkossa luvassa kuukausittain. Eli jos on matkalla New Yorkiin tai lähistölle, kannattaa tarkistaa, osuuko moinen mahdollisuus kohdalle.

Oluiden MM 2014: Alkusarjan tulokset ja turnauskaavio

Kauniin humalan MM-kisaspektaakkeli on saavuttanut pudotuspelivaiheen. Tästä eteenpäin kisa näkyy ainoastaan Facebookissa, sillä ennakkopaketteja ei enää julkaista blogissa päivän otteluiden alla.

Pudotuspeleissä maistellaan oluita kunkin päivän ensimmäisen ottelun yhteydessä. Ideana on ratkaista huutoäänestyksellä Facebookissa kumpi päivän oluista on parempi. Voittaja jatkaa kohti finaalia ja häviäjä unohdetaan.

Pudotuspelit alkavat 28. ja 29. päivän otteluilla, joissa Baltika 4, Cooper’s Pale Ale, Peroni ja Estrella kisaavat kahdesta viimeisestä paikasta pudotuspeleissä.

Alkusarjan tulokset:

Järjestykseen vaikuttaneet kriteerit painoarvojärjestyksessä: keskiarvo, äänimäärä, korkein annettu ääni ja aakkosjärjestys. Kymmenen parasta selvisi jatkoon.

  1. Fuller’s ESB, ENG 4,3 (3 ääntä)
  2. Schneider-Weisse TAP 4, GER 4,3 (3 ääntä)
  3. Duvel, BEL 4,0 (2 ääntä)
  4. Keisari 66, FIN 4,0 (2 ääntä)
  5. La Trappe Dubbel, NED 4,0 (2 ääntä)
  6. Brooklyn Lager, USA 4,0 (1 ääni)
  7. Baltika 4, RUS 2,5 (2 ääntä)
  8. Peroni Nastro Azurro, ITA 2,5 (2 ääntä)
  9. Coopers Pale Ale, AUS 2,0 (2 ääntä)
  10. Estrella Damm, SPA 2,0 (2 ääntä)
  11. Sapporo, JPN 2,0 (2 ääntä)
  12. Xingu, BRA 2,0 (1 ääni)
  13. Hite, KOR 1,5 (2 ääntä)
  14. Mythos, GRE 1,5 (2 ääntä)
  15. Corona, MEX 1,0 (2 ääntä)

Pudotuspelien aikataulu

28.6. klo 19: Baltika 4 vs. Estrella Damm

29.6. klo 19: Peroni vs. Cooper’s Pale Ale

***

30.6. klo 19: Fuller’s ESB vs. Peroni/Cooper’s

1.7. klo 19: Schneider-Weisse TAP 4 vs. Baltika/Sapporo

4.7. klo 19: Duvel vs. Brooklyn Lager

5.7. klo 19: Keisari 66 vs. La Trappe Dubbel

***

8.7. klo 23: Fuller’s/Peroni/Cooper’s vs. Keisari/La Trappe

9.7. klo 23: TAP 4/Baltika/Sapporo vs. Duvel/Brooklyn

***

12.7. klo 23: Pronssiottelu

13.7. klo 22: Finaali

MM-ennakossa Yhdysvallat ja Brooklyn Lager

44 038. Se oli MLS:n suosituimman seurajoukkueen, Seattle Soundersin keskimääräinen katsojamäärä viime vuonna. Se on enemmän kuin esimerkiksi Benficalla tai Chelsealla. Koko Italian Serie A:ssa vain Inter pelasi keskimäärin suuremman yleisön edessä.

Vaikka muut MLS-jengit jäävät kauas noista lukemista, on jalkapallo monelle amerikkalaiselle nykyään ensisijaisesti eurooppalaista socceria. Sunnuntaina ehkä katsotaan telkkarista jenkkiversiota, mutta kun puhutaan siitä, mitä itse tai omat lapset pelaavat on perinteinen jalkapallo amerikkalaista suositumpaa. Harrastajamäärissä soccer jää jälkeen vain korikselle ja baseballille.

Olueksi olisi voinut hyvin valita Soudersin suosion kunniaksi jonkun seattlelaisen laatutuotteen, mutta valinta osui tällä kertaa New Yorkiin, jonka joukkueissa ovat muuten pelanneet muun muassa sellaiset lajilegendat kuin Pelé, Franz Beckenbauer, Lothar Matthäus ja Teemu Tainio.

Brooklyn Lager on Alko hyllyssä huomattavasti vahvemmassa asemassa kuin Team USA lohkossa G. Ero syntyy ensisijaisesti siitä seurasta, jossa ne joutuvat kilpailemaan.

Perushyvänä oluena Brooklyn Lager on vahvoilla Alkon epätasaisessa ja laihahkossa valikoimassa. Sen sijaan perushyvänä jalkapallojoukkueena Team USA, joka monessa muussa lohkossa kilvoittelisi jatkopaikasta, kilpailee Ghanan, Portugalin ja Saksan rinnalla korkeintaan kolmossijasta.

Yhdysvallat aloittaa urakkansa ensi yönä kello 1.00 ottelulla Ghanaa vastaan. Facebookissa seurataan matsia ja juodaan Brooklyn Lageria.

Turnauksen tilanne 16.6. päivällä:

  1. Estrella Damm, SPA 2,0 (2 ääntä)
  2. Xingu, BRA 2,0 (1 ääni)
  3. Mythos, GRE 1,5 (2 ääntä)

Kaunis humala julkisti MM-kisajoukkueensa – äänestä edustaja Suomelle!

Kaunis Humala kutsuu kaikki oluen ja jalkapallon ystävät virtuaaliseen kisakatsomoon, jossa käydään oluiden MM-kisat 15 eri maata edustavien oluiden kesken. Mukaan on valittu oluita, joiden saatavuus pitäisi olla vähintään kohtuullinen ympäri maan. Samalla tarjoutuu tilaisuus maistaa oluita, joita ei ehkä muuten tulisi ostettua.

Kirjavan joukon täydentää yleisöäänestyksessä valittu suomalainen olut, Keisari 66 APA.

MM-kisojen avauspäivänä käynnistyvässä alkulohkovaiheessa olemme valinneet lähes jokaiselle illalle jalkapallo-ottelun, jonka aikana Facebookissa maistellaan yksi olut, joka useimmiten tulee jommasta kummasta otteluun osallistuvasta maasta. Facebook-kommenteissa sana on vapaa ja kuka tahansa voi antaa kunkin päivän oluelle nollasta viiteen maalia. Samalla tietysti voi kommentoida myös matsia. Alkulohkon päätteeksi oluet laitetaan keskimääräisen maalimäärän mukaiseen paremmuusjärjestykseen.

Pudotuspeleihin pääsee kymmenen parasta olutta, joista kuusi parasta menee suoraan puolivälieriin. Pudotuspeleissä oluita arvioidaan rinnakkain, kaksi kerrallaan. Ja aivan kuten jalkapalloturnauksessa, vain parempi jatkaa kohti finaalia. (Tästä poikkeuksena toki välierät, joiden häviäjät pääsevät vielä pronssiotteluun.)

Sekä olutta että ottelua käsittelevä ennakkopaketti julkaistaan aina kyseisenä aamuna näillä sivuilla.

Kisaoluet

  • Baltika 4 Original (Venäjä, Alkon vakiovalikoima)
  • Brooklyn Lager (Yhdysvallat, Alkon vakiovalikoima)
  • Coopers Pale Ale (Australia, ruokakaupat)
  • Corona Extra (Meksiko, ruokakaupat)
  • Duvel (Belgia, Alkon vakiovalikoima)
  • Estrella Damm (Espanja, ruokakaupat)
  • Fuller’s ESB (Englanti, Alkon vakiovalikoima)
  • Hite (Etelä-Korea, ruokakaupat)
  • Mythos (Kreikka, ruokakaupat)
  • Peroni Nastro (Italia, ruokakaupat)
  • Sapporo (Japani, ruokakaupat)
  • Schneider Weisse TAP4 (Saksa, Alkon vakiovalikoima)
  • La Trappe Dubbel (Hollanti, Alkon vakiovalikoima)
  • Xingu (Brasilia, ruokakaupat)

Alkulohko

12.6. klo 23: Brasilia-Kroatia (Xingu)

13.6. klo 22: Espanja-Hollanti (Estrella Damm)

14.6. klo 19: Kolumbia-Kreikka (Mythos)

17.6. klo 01: Ghana-Yhdysvallat (Brooklyn Lager)

17.6. klo 22: Brasilia-Meksiko (Corona)

18.6. klo 19: Australia-Hollanti (Coopers Pale Ale)

19.6. klo 22: Uruguay-Englanti (ESB)

20.6. klo 19: Italia-Costa Rica (Peroni Nastro)

21.6. klo 22: Saksa-Ghana (Schneider TAP4)

22.6. klo 19: Belgia-Venäjä (Baltika 4)

22.6. klo 22: Etelä-Korea-Algeria (Hite)

23.6. klo 19: Hollanti-Chile (La Trappe)

24.6. klo 23: Japani-Kolumbia (Sapporo)

25.6. klo 19: Nigeria-Argentiina (yleisöäänestyksen voittanut kotimainen: Keisari 66 APA)

26.6. klo 23: Etelä-Korea-Belgia (Duvel)

Pudotuspelit

28.6. klo 19: Olut 7 vs. Olut 10

29.6. klo 19: Olut 8 vs. Olut 9

***

30.6. klo 19: Olut 1 vs. Olut 8/9

1.7. klo 19: Olut 2 vs. Olut 7/10

4.7. klo 19: Olut 3 vs. Olut 6

5.7. klo 19: Olut 4 vs. Olut 5

***

8.7. klo 23: Olut 1/8/9 vs. Olut 4/5

9.7. klo 23: Olut 2/7/10 vs. Olut 3/6

***

12.7. klo 23: Pronssiottelu

13.7. klo 22: Finaali

(Kirjoitukseen on 10.6. päivitetty yleisöäänestyksen tulos.)

Sinebrychoff & Brooklyn Brewery Two Tree Porter

Mustaa, mustaa. Ruskeahkoa, paksua, herkullisen näköistä vaahtoa. Putoaa hiljalleen ohueksi kerrokseksi. Tuoksu lämpimän maltainen ja hiukka kahvinen, jotain määrittelemätöntä makeutta.

Hyvältä vaikuttaa. Mutta vaikuttaa myös ihan Koffin Portterilta. Kaipa Brooklyn potkii maussa?

Kuiva lähtö, odotettua ohuempi suussa, muttei paha ollenkaan. Happoja löytyy ja lopussa niin kahvisena, että loppu- ja jälkimaku on melkein kuin kunnon espressossa. Pientä makeutta loppupuolella, jää hieman asustelemaan suuhun. Paremminkin silti kuiva ja hapokas. Mielestäni enemmän kuin tavan Koffin portteri. Siinäkö ero sitten lienee?

Reittausblogin rinnakkaistestissä tulos oli kuitenkin se, että tämän pitäisi olla se pehmeämpi kaveri. Pitäisi maistaa rinnakkain, että osaisi sanoa.

Ehkä olennaisinta kuitenkin sen, että tämä on hyvää tummaa tavaraa, jonka maistamisen kynnys on selkeästi alle kolmen euron hinnan vuoksi hyvinkin matala. Siitä vain testaamaan, että maistuuko vaahterasiirappi vai kuusenkerkkä enemmän (minusta jälkimmäinen).

Brooklyn East India Pale Ale

Fourth of July! Suomessakin siis grillausta, ilotulitteita ja vetistä kaljaa? Ei välttämättä. Ilotulitteet eivät ole parhaimmillaan Suomen valoisassa suvessa eikä sääkään oikein houkuttele grillin äärelle. Amerikkalainen olut voi kuitenkin pelastaa paljon, jos lähtee edes vähän sivuraiteille niiden vetisten litkujen valtavirrasta.

Brooklyn Brewing on yksi Amerikan suurimmista pienpanimoista, jos tuollaista sanaa voi edes käyttää, kun kyseessä ympäri maailmaa tuotteitaan levittävä yritys. Paikallinen panimoliitto on kuitenkin kaikessa viisaudessaan asettanut ”craft breweryn” rajaksi 700 miljoonan litran vuosituotannon, joten olkoon Brooklyn sitten pienpanimo meidänkin sivuillamme. (Vertailuna suomalaiset juovat vuosittain noin 400 miljoonaa litraa olutta.)

Suomessa on laajasti saatavilla kaksi panimon tuotetta. Niistä parempaa, Brooklyn Lageria, saa Alkoista ja ravintoloista. Vähän tylsempää ja vetisempää Brooklyn American Alea saa ruokakaupoista sekä ravintoloista.

Mutta tällä kertaa lasissa on jotain Lageriakin parempaa: East India Pale Ale. Se on erittäin hieno IPA. Täyteläinen muttei raskas. Humalainen muttei pelkästään. Amerikkalinen muttei tyypillinen. Panimon mukaan tavoitteena on ollut brittityylinen IPA, mihin on pyritty muun muassa brittiläisten maltaiden ja East Kent Goldings -humalan avulla. Lopputuloksena on pelkän jenkkihumalatykityksen sijaan tasapainoinen ja kiinnostava amerikkalainen IPA.

God bless the USA!