Tagged: Brouwerij F. Boon

Boon Oude Gueze

Gueuzet ja muut lambicit ovat härmäläiselle olutharrastajalle harvinaista ja hämmentävää herkkua. Itselleni tämä Boon-panimon Oude Gueze on ehkä kolmas tyylin edustaja. Kovin kattavaa vertailukohtien kokoelmaa minulla ei siis ole, mutta jonkinlainen käsitys sentään siitä, mitä on luvassa.

Ensimmäisen gueuze-kokemukseni muistaen siitä, että tietää mitä on luvassa, on hyötyä. Ensimmäinen pullo meni varmaan enemmän tai vähemmän kahta kysymystä pohdiskellessa: Kuuluuko tämän olla tällaista? Jos tämän kuuluu olla tällaista, miksi kukaan haluaisi juoda tätä?

Mutta nyt sitten vähemmin ennakkoluuloin gueuzen kimppuun!

Väri on kaunis ja lämmin, kun hyvä siideri. Vaahto on ohut, tiheä ja pysyvä. Tuoksu on kiinnostava, siinä on jotain etäisesti tuttua, kuivakkaan kemikaalimaista. Ehkä helteistä asfalttia, kumia ja diesel-katkua. Jotain sellaista, jotain miellyttävää.

Makukin on hyvä, hapan totta kai. Vähän kuin oluen ja kuohuviinin välimuoto, jossa on happamuutta sopivasti ja hapoa riittävästi vaativaankin makuun. Miellyttävän hienostunut ja hienovarainen juoma, jonka parasta ennen -päivä on muuten vasta kesällä 2033. Olisi kiinnostavaa tietää, miltä tämä silloin maistuisi.

Olennaisin asia lienee kuitenkin se, ettei tätä voi määritellä oikeastaan minkään aiemmin maistamani kautta. Tässä on jotain ainutlaatuista.