Tagged: Bryggeri

Bryggeri Pils

Ainakin itseltäni unohtuu usein, että aivan Helsingin keskustassa on panimoravintola ja olutmyymälä. Senaatintorin kupeessa sijaisevan Bryggerin myymälästä saa kotimaista olutta, t-paitoja ja laseja. Hinnat ovat melko kovat ja valkoima vähän heikko, mutta koska vastaavat ovat Suomessa valitettavan harvassa, kannattaa putiikkiin poiketa aina välillä.

Lasivalikoiman helmi on näyttävä vehnäolutlasi, jonka oikeastaan ainoana miinuksena on vähän vaatimaton viimeistely. Mutta lasi, josta näkyy tällä kertaa vain logo, on varsin upea ilmestys. Lupaan paremman kuvan jonkun myöhemmän oluen yhteydessä.

Samalla reissulla ostin patenttikorkillisen pullon pilsiä. Olut osoittautui tuhdin maltaiseksi, jopa hieman tunkkaiseksi. Humalaa on ihan kivasti, mutta se pääsee kunnolla valloilleen vasta jälkimaussa. Ihan ”ookoo” juoma kuitenkin.

Suomen Olutexpo 2013: Brewdog, Sori Brewing ja parikymmentä olutta

Näinhän siinä kävi, että kauniin humalan jantterit ehtivät hankkia krapulan vasta maanantaiksi. Siis toissa maanantaiksi. Eli Suomen OlutExpo 2013 -tapahtumaan (ihan lievästi kulmikas nimi muuten) pääsimme viimeisenä päivänä, sunnuntaina.

Eikä siinä, pari esitystä, parikymmentä olutta ja jutustelua mm. Brewdogin panimomestarin (head brewer) Stuart Bowmanin ja Sori Brewingin kavereiden kanssa.

Olutmessujen pitopaikaksi oli valittu Vanha Satama. Järjestelyt pelasivat ja henkilökuntaa oli alkuillasta varmaan enemmän kuin asiakkaita. Tapahtuma keskittyi itse asiaan: panimoiden esitysten ja tasting-tapahtumien lisäksi varsinaista ohjelmaa ei sunnuntaina ainakaan ollut. Ja hyvä niin, olut riitti kyllä. Viskiäkin oli tiskikaupalla, mutta väkevät jätettiin tällä kertaa muille, mikä pelasti maanantain edes osittain.

Rahaa ei itse messualueella käytetty, tiskiltä sai poletteja – 0,5 e ja 1 e -merkinnöin maalattuja iskemättömiä kruunukorkkeja – rahalla. Mikäs siinä. Melkein kuin olisi pisteleviä ja epäkäytännöllisen suuria kolikoita käyttänyt.

Pienin olutannos oli 1,5 desiä, hinnaltaan 1,5 – 3 euroa. Joissain harvoissa tapauksissa hiukka enemmänkin. Annoskoko oli aika lailla sopiva, mitä nyt vahvempaa olutta olisi saattanut riittää desikin. No niin, se siitä. Harrastuksen varjopuoli on darrastu… Ei kun oikeasti se siitä.

Olutpuolta taas tarkemmin kuvissa. Lyhyesti sanottuna suomalaispanimoiden vahvat, tummat oluet toimivat erinomaisesta loistavaan. Muflonin Äkäpukki oli ehkä paras messuilla maistamani (Sammeli), eivätkä muutkaan kauas jääneet. Kuvaamatta jäi syystä tai toisesta Kuohu Bock, jota tarjottiin ensi kerran Olutexpossa. Toivottavasti ei viimeisen, sillä mainiota oli sekin.

Käyntimme aikaikkunaan sattuivat sekä Brewdogin että Sori Brewingin esitykset. Sorin tyypit seurasivat Brewdogia eturivistä ja omassa esityksessään esikuvan tunnustivatkin.

Brewdogin esitys oli todella viihdyttävä. Vaikka selvästi näki, että esitys oli vedetty samanlaisena kymmeniä ellei satoja kertoja, huokui Zarahista ja Stewartista se, että vaikka panimo on kasvanut valtavaksi brändiksi, on sen takana edelleen aitoja ja innostuneita ihmisiä eikä julkisuuteen marssiteta pelkkiä sliipattuja pukumiehiä tai jakkunaisia.

Esityksen sisältö rakentui yrityksen lyhyen mutta monivaiheisen historian ympärille. Eli muutamaa mehukasta juttua lukuunottamatta slidet olivat samaa kamaa kuin panimon sivuilla. Oli hauska myös nähdä, että Zarahilla ja Stewartilla riitti aikaa harrastajien kysymyksille ja kommenteille paitsi esityksen jälkeen myös messuilla aina valomerkkiin asti.

Muutama Brewdogin olut löytyy tuolta kuvien kautta, mutta kaksi eksoottisempaa tapausta jäi kuvaamatta. Blitz Apricot oli huikean raikas ja hedelmäinen Berliner Weisse, joka on pantu Brewdogin vanhalla panimolla, joka on nyttemmin pyhitetty erilaisiin kokeiluihin. Voodoo Doll on erityisesti Norjan ja Ruotsin markkinoille tehty single hop IPA, jossa on käytetty pelkkästään Simcoe-humalaa. Molemmat näistä oluista olivat aivan upeita (Lasse): Blitz kiehtovana kuriositeettina ja Voodoo Doll laadukkaana joskin hieman yllätyksettömänä perus-IPA:na.

Sori Brewingin takana on siis kolme suht nuorta jamppaa, kaksi kauppatieteistä juuri valmistunutta kaveria sekä yksi biokemisti. Ja oluenpanemisesta tarkoitus tehdä elämänura. Ja vielä aika isosti, se kävi selväksi, kun muutaman muun olutintoilijan kanssa juttelimme Samu Heinon, Heikki Uotilan ja Pyry Hurulan kanssa esityksen jälkeen.

Sorin idea on siis perustaa oma panimo Viroon, näillä näkymin johonkin Tallinnan hinta/sijaintisuhteeltaan sopivaan osaan. Tiloja ei ilmeisesti ole vielä löytynyt, mutta Suomen mittakaavalla ihan pientä isompaa panimoa ollaan perustamassa: Ensimmäisen vuoden tuottotavoite on 150 tonnia, toisen 300 tonnia ja niin edespäin… Ajatus on, että tilat ja laitteisto riittävät ainakin ensivaiheen laajentumiseen.

Laajentuminen nimittäin on tarkoituksena. Sen – tietenkin Suomen alkoholiverotuksen lisäksi – vuoksi Sori Brewing perustetaankin Viroon. Suomessa kun verohelpotusportaikko, jolla vähän avitetaan pienpanimoita, voi muuttua myös kasvun jarruksi: Jos tuotantoa kasvattaa yli tietyn määrän, menettää tietyn veroedun. Eli tuotantoa pitää kasvattaa kerralla kunnolla, jotta se kannattaa. Sinänsä Suomen markkinoille mahtuu Sorin käsityksen mukaan kyllä pienpanimo-olutta (tai Sori Brewingin perustajat puhuivat mielummin craft beerista), tuottajilla on enemmänkin ongelmana tarjontaan vastaaminen.

Joka tapauksessa: Tallinnan laitos voisi olla panovalmis ehkä vuoden päästä. Apua perustamiseen on tullut kuulemma kovastikin esimerkiksi Põhjalan panimon porukoilta. Sitä ennen Sori kerää rahaa ja tekee yhteistyöoluita. Panimo onkin onnistunut saamaan mainiosti julkisuutta, kun ottaa huomioon, ettei se ole vielä tuonut markkinoille litraakaan olutta…

Marraskuussa tämän pitäisi muuttua, Sori tekee yhteistyössä Hiisi-panimon kanssa Investor IPA -nimisen oluen, joka tulee myyntiin joihinkin olutravintoloihin. Mihin, se jää nähtäväksi. Luvassa on West Coast -tyyppinen jenkkisuunnan edustaja.

Atlantin taakse Sorin muuten tekee mieli myös myymään. Aluksi päämarkkina-alue on Suomi, mutta laajentumista haetaan ennen kaikkea Ruotsin, Britannian ja Yhdysvaltain markkinoilta. Viiden vuoden kuluttua Sori Brewingilla on Yhdysvalloissa oma panimoravintola, jos kaikki menee suunnitellusti. Hyvähän se on, että kunnianhimoa ja suuria suunnitelmia löytyy. Mutta siinä missä lähtöviivalta alkaen kansainvälisenä panimona toimiminen tuo hyötyjä, niin tuo se myös sitä, mitä nykyään nätisti haasteiksi kutsutaan.

Suomessa uusi pienpanimo-olut löytää kyllä ostajansa, kun kotimaisen hyvän jano on niin kova. Jo Ruotsissa tilanne on toinen, puhumattakaan Yhdysvalloista. Sorin pitäisi erottua jotenkin muista mainiota olutta tarjoavista yrittäjistä. Ainakaan minulle ei vielä selvinnyt, mikä tuo juttu on. Mutta toivottavasti se löytyy.

SOPP 2013, Lahti

Kävimme viime viikon perjantaina katsastamassa Lahden satamassa järjestetyn Suuret oluet, pienet panimot -tapahtuman tarjontaa. Olutkuvauksia löytyy kuvateksteistä. Bryggerin Summer Ale jäi kuitenkin kuvaamatta, tai oikeastaan kyllä sekin kuvattiin, mutta koska ei ole varmuutta siitä, missä kuvassa sitä on, niin tässä arvio siitä:

Tuoksu jännittävän basilikainen. Maussa humala hallitsee. Tämäntyylinen olut toimisi hyvin miedommallakin alkoholiprosentilla, mutta Bryggeri on päätynyt maitokauppaskaalan ylärajoille, 4,6 prosenttiin. Mutta kelpo kesäolut kuitenkin. (LL)

Bryggeri, Helsinki

Sofiankadun Bryggeri on uusin tulokas Helsingin olutravintoloiden kasvavassa joukossa. Tällä viikolla avatussa ravintolassa riittää vielä tehtävää niin palvelun kuin puitteidenkin suhteen, mutta muuten alku vaikuttaa ihan lupaavalta. Erityisen kiitoksen ansaitsee vahva painotus suomalaisiin oluisiin.

Yläkerrassa on pieni, ainakin toistaiseksi varsin kolkko baari, jonka viereen on tulossa myymälä. Alakertaan vievien portaiden vieressä on kiiltävän kuparinen panimolaitteisto, joten ravintolan luonne ei taatusti jää kenellekään epäselväksi. Ravintolasalin sisustus on kova ja kylmä, mitä takaseinän voimakkaasti valaistut vaaleansiniset verhot ennestään korostavat. Ehkä modernia mutta samalla kaikkea muuta kuin mitä oluttuvalta odottaisi.

Ruokalista on simppeli ja houkutteleva. Alkuruuat ovat hintavia (10,5-21,5 euroa), mutta pääruokaa saa sentään alle kahdellakympillä. Juomapuolella on kelvollinen ja toivottavasti kasvava valikoima kotimaisia oluita sekä perusvalikoima viinejä. Juomat on hinnoiteltu yläkanttiin, mutta siitä voi antaa plussaa, että hanaoluita saa yhden tai kahden desin maisteluannoksina.

Alkuruuat jätimme väliin, osittain aikataulun ja osittain hinnan vuoksi. Pääruuaksi valitsin maksaa (19,5 euroa) ja vaimoni kylmäsavulohella täytettyjä silakkapihvejä (17,5 euroa). Molemmat olivat ihan hyviä ja maukkaita annoksia, joskaan lohta ei silakkapihveissä ollut edes nimeksi.

Oluthommat menivät enemmän nautiskellessa kuin ajatuksen kanssa maistellessa. Panimon omista tuotteista tuli maistettua IPA, joka oli ihan hyvää joskin vähän tavanomaista, sekä Aleksanteri Brown Ale, joka oli tylsähkö, mutta toimi kuitenkin hyvin maksan kanssa ruokajuomana. Jälkiruuan kaveriksi valitsin Laitilan Imperiaali stoutin, joka oli oikein sopivaa palanpainiketta suklaakakulle.

Palvelu oli ystävällistä, joskin hieman jäykkää ja kömpelöä. Esimerkiksi juomatilauksissa kesti yllättävän pitkään eikä käyttämättömiä alkuruokaottimia kerätty missään vaiheessa pois.

Kokonaisuutena (ruuat, oluet, sisustus ja palvelu) Bryggeri oli toimiva, mutta jotenkin persoonaton.