Tagged: Camden

Ballast Point Fathom IPL ja Camden Town India Hells Lager

IPA-trendiä on lähdetty laajentamaan moneen suuntaa: on mustaa ipaa, valkoista ipaa, belgialaista ipaa, sessio ipaa ja tietenkin tupla sekä imperial ipaa. Kun humala- ja mallasvariaatioiden tarjoamat mahdollisuudet on käytetty loppuun on tietysti luontevaa aloittaa hiivalla pelaaminen.

Tässäkin on useampia suuntia: rajuja ja eksoottisia lopputuloksia saadaan villihiivoilla, mutta maltillisempiin kokeiluihin soveltuu käymislämpötilan pudottaminen ja siirtyminen ale-hiivasta lager-hiivaan. Tällöin IPA:sta tuleekin IPL, eli India Pale Lager.

Nyt vertailussa on kahden huipputrendikään käsityöläispanimon lager-IPA:t, eli Ballast Point Fathom IPL ja Camden Town India Hells Lager. Ja sanotaan heti aluksi suoraan se tärkein: molemmat menisivät täydestä kuin väärä raha, jos niitä tarjottaisiin ehtana IPA:na. Vaahtopuoli jää molemmissa vähän vaatimattomaksi, mutta se ei riitä paljastamaan aleksi naamioitunutta lageria.

Systembolagetissa kaupatta Ballast Point Fathom on näistä kahdesta heikompi, vaikka hyvä olut sekin on. Tuoksussa on tuhdisti mäntymetsäistä aromihumalaa, mutta vähän tunkkaisella tavalla. Maku on aika yksioikoinen, mutta toimiva.

Englannista lentokoneen ruumassa tuotu Camden Town India Hells Lager on sen sijaan loistava olut. Sen tuoksu ei lupaa juuri mitään, mutta maku räjäyttää potin. Se on raikas ja katkera. On havumetsää, on greippiä. Jälkimaku on pehmeän appelsiininen.

Liverpool ja 26 olutta

Jalkapallo vei tällä kertaa Liverpooliin. Matkan joka ikinen olut on tunnollisesti kuvattu ja miniarvio kirjattu kuvateksteihin. Siispä tässä tekstissä muutamia yleishavaintoja reissun varrelta. Osa liittyy erityisesti Liverpooliin, osa yleisemmin Englantiin.

Kiitämme

Ibis Styles Dale Street. Uusi, siisti ja edullinen hotelli. Sijainti on erinomainen: muutamassa minuutissa kävelee Albert Dockille tai Liverpool Onen ostosalueelle, alle kymmenessä Rope Walksin baarialueelle ja tärkeimpänä Ship & Mitre on käytännössä vieressä. Huoneen hintaan kuuluu kelvollinen aamupala. Epäenglantilaiseen tapaan ainakaan neljännen kerroksen huoneissa ei ollut ammetta vaan pelkkä suihku. Jokaisen kerroksen huoneet ovat tosin erilaisia, joten tilanne saattaa olla toinen muissa kerroksissa. Erityishuomio vielä äänieristyksestä, sillä Dale Street on melko vilkas, mutta huoneeseen ei kuulunut neljän vuorokauden aikana käytännössä yhtään mitään kadulta, käytävältä tai naapurihuoneista. Se on harvinaista uusissakin halpishotelleissa.

Ship & Mitre. Helposti yksi parhaista koskaan kokemistani olutravintoloista. Nuhjuinen ja aito tunnelma ilman mitään skandinaavista muovisisustusta. Ruokaakin olisi saanut, mutta juomat veivät huomion. Hanoja on paljon ja niitä on pyhitetty myös aidoille siidereille, joita voi niin ikään suositella. Hanoissa on tietenkin myös kiinnostavia paikallisia oluita useammaksi illaksi ja pulloista löytyy lisää myös muualta maailmasta.

Tapas-ravintolat. Reissun parhaat ravintolat (Bacaro ja Maray) sekä hivenen ylihinnoiteltu Lunya eivät tarjonneet lainkaan kunnon annoksia vaan tarjoilija suositteli suoraan tilaamaan kahdesta kolmeen annosta per nuppi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että varsin kohtuullisella hinnalla pääsee maistelemaan koko joukon huikeita annoksia. Kaikki kolme kokeiltua ravintolaa olivat siis hyviä, Bacaro paras ja Lunya huonoin. Bacaro mennee omaan TOP10:een. (Ainakin Lunyassa on muuten hintatasoa kohtuullistava lounastarjous, mutta se jäi meiltä paikallisen äitienpäivän takia hyödyntämättä.)

Kazimier Garden. Berliiniläistä hipstertunnelmaa teollisuusalueen sisäpihalla. Ainutlaatuinen mesta, jossa voi kylmälläkin säällä juoda laatuoluita ulkona (tai hehkuviiniä, jos on liian kylmä). Omasta grillistä tuli herkullisia savutuoksuja, mutta nämäkin ruuat jäivät testaamatta.

Baltic Social ja The Grove. Burgereita ja muuta modernisoitua pubiruokaa sekä paikallisia ja eurooppalaisia oluita. Hyviä paikkoja vaikka lounaalle.

Mad Hatter Brewing Company. Rajallisen kokemuksen perusteella kaupungin ja ehkä jopa koko Englannin kiinnostavin panimo.

Ship in the Bottle. Kaupungin paras (ja ainoa?) olutkauppa. Vaatehuoneen kokoisesta kopista saa kiinnostavien kansainvälisten oluiden lisäksi myös melko hyvin paikallisten panimoiden tuotteita. Hinnat pääsääntöisesti 3 tai 3,5 puntaa per pullo tai kolme pulloa 8 tai 10 punnalla.

Ruokakauppojen valmisruuat. Menolennon myöhästymisen ja junamatkojen vuoksi tuli tukeuduttua jonkun verran M&S Foodin ja Sainsburyn valmisruokiin. Ne olivat samanhintaisia kuin suomalaiset vastineensa, mutta laadulta ja maultaan keskinkertaisen suomalaisen ravintolan tasoa.

Moitimme

Baltic Fleet. Kaupungin olutravintoloiden klassikko oli ankea, autio ja pahanhajuinen räkälä. Yhden oluen perusteella oman kellarin Wapping-olut on sen sijaan hyvää.

Everton Football Club. Goodison Park on ankea ja epämukava stadion, jolla pelataan luokattoman huonoa futista.

Ruokakauppojen olutvalikoimat. Kiinnostavia oluita ei käytännössä saa kaupoista. Lagereiden ja perusbitterien lisäksi tarjolla oli lähinnä Leffeä, Guinnesia sekä omia private label -virityksiä.

Futispubien oluttarjonta. Lager jyrää näissäkin. Vaihtoehtona lähinnä joku pehmeydellä myytävä bitter.

Brewdog, Tukholma

Tukholmaan avattiin tänä vuonna todellinen pyhiinvaelluskohde räjähdysmäisesti kasvaneen Brewdog-imperiumin faneille ja muille laatuoluen ystäville. Kungshomenin saarella sijaitsevaan pubiin ei osu vahingossa, jos pysyttelee vanhan kaupungin ja ydinkeskustan tuntumassa, vaan skottipanimon ravintolaan on mentävä ihan varta vasten. Ja sinne vei myös minun tieni.

Lähimmälle metroasemalle (Fridhemsplan) on muutaman minuutin matka, mutta kauniilla säällä Tukholmassa kannattaa liikkua polkupyörällä, sillä kaupungissa on huomioitu kevyt liikenne aivan toisella tavalla kuin esimerkiksi Helsingissä. Ja tottahan Brewdoginkin edustalta löytyy pieni polkupyöräparkki.

Ulospäin vaatimattoman näköinen ravintola on jaettu perinteiseen tapaan kahteen osaa: alakerran pubiin ja yläkerran ruokapuoleen. Sunnuntaipäivänä näistä oli auki vain alakerta. Tosin alakerrastakin sai pientä syötävää (listasta on kuva tuossa ylempänä). Alakerran tila on karu mutta viihtyisä. Se on sisustettu vanhaan teollisuustyyliin käyttäen metallia ja punatiiltä.

Mutta sitten itse asiaan: olutvalikoima on erittäin hyvä. Ja siitä syystä pikainen visiitti naapurimaasta nostattaa tässäkin asiassa kateutta. Sekä ahdistusta, koska suurin osa kiinnostavista oluista jää yhdellä tai kahdella visiitillä kuitenkin kokeilematta. Hanoista löytyy kahdeksaa Brewdogin omaa tuotetta ja kahdeksaa vierasolutta. Lisäksi listalla on arviolta noin sata pullo-olutta Yhdysvalloista, Britanniasta, Tanskasta, Ruotsista ja Belgiasta.

Oma valintani oli juustopurilainen sekä Evil Twinin Hipster Ale, joka olisi brewdogilaisittain ajateltuna varmaan lähimpänä Punk IPA:a. Vaimolle valitsemani Camdenin Gentleman’s Wit oli myöskin erinomaista, Brewdogin vastaavaa ei ole vielä osunut kohdalle. Maukkaan purilaisen jälkeen oli tietysti luontevaa käydä toteamassa tiskillä ”Hello, my name is Ingrid”. Tämä Ruotsin oman Brewdogin kunniaksi pantu olut oli puolestaan hyvin vahvasti samantyylinen kuin Hardcore IPA.

Hieno olutvalikoima huomioiden on valtava sääli, että hinnat ovat suorastaan törkeät. Hanaoluita myydään puolen pintin annoksina ja ne maksavat noin seitsemästä eurosta ylöspäin. Pullo-oluista peritään vieläkin kovempia hintoja.

Hintojen lisäksi itseäni alkoi vähitellen häiritä myös Brewdogin paatoksellinen tyyli. Joskus vuosia sitten, ensimmäistä Alkosta ostamaani Punk IPA -pulloa ihaillessa oli helppo arvostaa pienen panimon kapinaa suurta juomateollisuutta vastaan. Nyt, kun Brewdog on avannut lukuisia ravintoloita ympäri Eurooppaa ja suunnittelee laajentavansa seuraavaksi pullokauppoihin ja omaan olutkoulutukseen, on paatoskin alkanut tuntua hieman kiusalliselta.

Esimerkiksi Tukholmassa jokaiseen pöytään oli jaettu Brewdog Manifesto -lehtinen. Itse olen allerginen tällaiselle estottomalle ja väkisin tarjoiltavalle oman asian ajamiselle, vaikka se asia olisi kuinka hyvä tai oikea tahansa.

(En tosin niin allerginen, ettenkö olisi tänä iltana liitynyt tuohon vallankumoukseen ostamalla yhden osakkeen. Ehkä se paatoksellisuuskin vähenee, kun laatuoluesta tulee valtavirtaa.)