Tagged: Gotlands Bryggeri

Mutka kapakkaan: Emmer IPA, Kyyttö, Shogun JIPA

Joo hei ei tietty mutka taskussa kapakkaan kuitenkaan. Vaan lompakko, josta löytyvän muovikortin avulla ammennettiin rahaa kapakoitsijan – tässä tapauksessa
Ølhus-ketjun Tukholma-sivukonttorin – tilille ja vastaavasti kapakoitsijan edustaja lorotteli keittoa lasiin.

Malmgårdin Emmer IPA: Oikein nättiä, vaahtokin kiva. Tuoksu melkoisen hedelmäinen humalanpuhina.

Maussa humala yllättäen jopa piiskaavaa havua. Melko ohut, kuiva, happoja aika lailla. Oikein rapea. Lämmetessä mallasta esiin ja vähän makeuttakin. Hyvä näinkin, mutta vielä enemmän miun maun mukkaan olisi tuhdimpana jöötinä, siis noin niinkuin täyteläisempänä.

Kyyttö on musta, ohut vaahto jää peitteeksi. Tuoksu vähän epämääräinen. Paahdetta juu, muttei kamalasti. Happoja on, makeutta on, ihan hyvää on. Mutta pikkuisen turhankin pirskahtelevaa.

Pullosta löytynyt Gotlands Bryggerin Japani-IPA eli Shogun JIPA oli jännittävä tapaus. IPA:ksi sen tunnisti ja niin myös itämaiseksi. Olut oli nimittäin jännittävän hedelmäinen pakkaus, jonka makumaailmasta löyty sitruunaruohoa, vihreää teetä ja aprikoosia. Pöytäseurue irvaili Sorachi Ace -humalle tyypillisestä tillistä, mutta itseäni se ei häirinnyt.

Gotlands Bryggeri Sitting Bulldog IPA vs. Õllenaut Humala Padrun IPA

Pieleen meni. Tavoitteena oli etelä- ja länsinaapurin välinen reipas IPAilu, mutta ei mennyt kuin Pärnussa tämä. Mutta edetäänpä aikajärjestyksessä.

Eli ensin auki nätti koiraputeli ja olut lasiin. Heleän kuparisenkarvainen, kaunis. Vaahtoa maltillisesti, häviääkin aika äkkiä. Tuoksu epäilyttävän maltillinen, sanoisinko jopa maltainen. No on siinä humalaakin.

Aika rauhallinen makukin, muttei paha ollenkaan. Humala tulee pitkänä, aika lailla alusta loppuun ja jälkimakuun saakka. Katkeraa, vähemmän aromia, jotain sitrusmeininkiä. Aika tuhti, hiukka makeakin.

Mutta: Tässä on nyt – saatana sentään – jotain häikkää. Katkeruus menee öljyisen metallin puolelle. Aika pahasti kusee buldoggi suuhun.

Eestin kaverit taas eivät ole saaneet näköpuolta osumaan. Varovasti pullosta kaatelin, silti tuloksena sameahko, kuravetiseen taittuva olut. Vaahto on kyllä nätti tiivis kinos. Tuoksu ihan jees humalainen, tosin pientä outoa banaania työnnellään sieraimeen. Mikähän…

Humala puree, happo poreilee. Ja sitten hiiva tulee mukaan banaaniesanssisena makeutena. Loppuun kuivahtaa hiukan. Omituinen meininki. Etenkin, kun Tallinnassa pari tällaista kiskaisin ja mielestäni oli ihan kohtuullista keskitason IPAa.

Kenties jollakin tavoin onnistuin pullollisen sekoittamaan – hiivaa näissä kaikissa Õllenauteissa oli pullon pohjalla paljon. Tai sitten mukaan on tullut maanantaikappale. Jää seuraavaan Tallinnan-reissuun selvitettäväksi.

Pahasti mahalaskuisen tynkäkisan voittaa Õllenautin IPA, ihan sen vuoksi, että muistikuvissa tämä on ihan hyvää olutta. Bulldogia tuskin maistan uudelleen. Paitsi jos joku nyt alkaa inttämään, että onhan se maailman parasta, niin ehkä sitten. Humala Padrunin kanssa mahdollisesti katsotaan sitten uudemman kerran jossain välissä, että kuidas läheb.

Paska skaba.