Tagged: Greene King

Greene King St. Edmund ja Gypsy Inc Pale Trail

Markettivahvuiset kesäoluet kohtasivat laiturilla. Ensimmäisen erän voittaa Gypsy Incin Pale Trail, sillä siinä on parempi vaahto ja kauniimpi värisävy. Greene King on kirkkaampi, mutta muuten vaatimattomamman näköinen.

Toinen erä: tuoksu. St. Edmunds tuoksuu tyypilliselle brittiläiselle golden alelle, mukana häivähdys sitruunaa ja hitunen voitoffeeta. Gypsyn tuoksu on yksipuolisen pihkainen. Tämä erä menee tasan.

Ratkaiseva kolmas erä: maku. St. Edmunds on maultaan tympeä ja tunkkainen, ei tietoakaan golden alelle niin olennaisen tärkeästä raikkaudesta. Gypsy Incin Pale Trailin on tässä kohtaa aivan suvereeni: huikean raikasta hedelmätykitystä katkeran mäntyisellä lopetuksella.

Ei tässä varmaan tarvitse alkaa erikseen laskemaan pisteitä.

Jouluolutta maitokaupasta

Joulun kiinnostavimmat ja parhaat oluet löytyvät yleensä Alkon hyllyiltä, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö maitokauppapuolella olisi myös hyvää yritystä. Seuraavassa koko joukko 4,7 prosenttia tai vähemmän alkoholia sisältäviä jouluoluita. Muista myös blogissa aiemmin esitellyt: Mufloni Huurupukki, Malmgård Jouluolut, Brewdog Santa Paws, Kievari Tuomas sekä Koffin, Lapparin ja Olvin jouluoluet yhdessä paketissa.

Vakka-Suomen Prykmestar Talvi ja Joulu

Prykmestarin tämän talven tarjonnassa on kaksi hyvin erilaista olutta: Talvi on tumma lager ja Joulu puolestaan savuinen pils. Ensimmäinen on väriltään vaalean mahonkinen ja jälkimmäinen puhdasta kultaa. Molemmissa vaahdot jäävät melko niukiksi.

Talvi valuu suuhun hieman vetisenä, mutta pian esiin nousee kuivakan maltainen runko, joka muuttuu vähitellen yllättävän pitkään ja hunajaiseen jälkimakuun. Ei tässä mitään vikaa ole, mutta vähän tylsää.

Jos Talvi on melko tyypillinen ja yllätyksetön vuodenaikaolut, on Joulu suorastaan ainutlaatuinen tapaus. Se on raikas pils, jossa on tuhtia savuisuutta. Ja tämä erikoiselta kuulostava yhdistelmä toimii todella hyvin.

Ridgeway Bad Elf ja Greene King Rocking Rudolph

Tämä kaksikko edustaa ruokakauppojen jouluolut hyllyissä perinteistä brittipanemista.

Rudolph on näistä kahdesta väriltään tummempi. Siinä on myös sitä samaa tunkkaisuutta, joka itseäni usein tympii perinteisissä bittereissä ja tällä kertaa pääsin vihdoin jyvälle, mistä tässä on kyse. Olut on melko tiukasti katkerohumaloitu, mutta aromipuolella nousee lähinnä mallasta. Ja jostain syystä tämä yhdistelmä ei minulle oikein maistu.

Bad Elf on rapeasti ja myös aromipuolelta humaloitu ja siten omaan makuuni miellyttävämpi olut. Oljen värisen oluen maku on hedelmäinen ja pitkä. Hyvää muttei millään tavalla poikkeuksellista.

Nøgne Ø Julesnadder

Tämä olut vaahtoaa estoitta vaalean vaahdon alle hautautuu tumman kokiksen värinen olut, joka on maultaan hienostuneen kuiva ja pähkinäisen maukas. Nøgne Ø osoittaa jälleen taitonsa vääntää laatua ja monipuolisuutta matalilla prosenteilla. Jos humaltuminen ei ole jouluaterian tavoite, on tässä oiva valinta janoiselle juhlijalle.

Slottskällan Winter Eko

Winter Eko on niin sakeaa ja sameaa, että siitä tulee väistämättä mieleen ihan kotikutoinen tunnelma. Maku on kaikkea muuta kuin sakea, sillä se on heleän hedelmäinen. Häilyvä paahteisuus jää tämän raikkauden taustalle.

Kokonaisuus on jotenkin jännittävän kiero, hieman kuin toffee jogurtissa, jossa toffee kyllä maistuu, mutta jogurtin raikkaus jyrää sille ominaisen makeuden. Tämä ei varmaan hirveästi auta ymmärtämään, millaista olutta pullosta voi lasiinsa kaataan, mutta sehän on vain hyvä syy hankkia oma pullo testiin!

Lervig Juleøl

Jouluoluiden sekalaisessa joukossa tämä Lervig kulkee turvallista keskitietä: tummaa, paahteista ja maltaista olutta hyvässä tasapainossa. Vuorenvarma joskin hieman yllätyksetön valinta jokaiseen joulupöytään jo pelkästään yksinkertaisen kauniin etikettinsä ansiosta.

Kannattaako vaivautua Alkoon asti?

Maitokauppojen valikoima on parhaimmillaan monipuolinen, mutta kohokohdat jäävät vähiin. Esimerkiksi Muflonin, Lervigin, Brewdogin ja Malmgårdin oluet pesevät kotimaisten jättipanimoiden jouluoluet mennen tullen. Jos haluaa panostaa enemmän, valitsee joulupöydän yleisolueksi Julesnadderin.

Prykmestarin Joulu sen sijaan voisi olla nappivalinta esimerkiksi rasvaisen lämminsavulohen kaveriksi: voisi ainakin kuvitella, että savut leikkivät keskenään ja pilsin rapsakka humala leikkaa rasvan alta pois. Harmi vaan, että Joulu on tässä esitellyistä oluista kaikkein vaikeimmin löydettävä. Itse olen bongannut sitä vain Helsingin Stockmannilta ja sieltäkin se oli jo loppu. Eli vinkkejä kehiin, jos näette tätä vielä jossain!

Joulupöydän ruokajuomat saa siis niin sanotuista maitokaupoistakin, mutta oikeasti huikeita nautiskeluoluita joutuu hakemaan Alkosta, ulkomailta tai netistä.

Englantiko olutmaa?

Tämä kirjoitus on syytä aloittaa varoituksella, sillä kyseessä ei ole raportti olutmatkasta Englantiin vaan pikemminkin kertomus siitä, minkälaisen käsityksen Englannista saa olutmaana, jos siellä ei juokse oluen perässä. Tarkoituksena ei siis ole vastata kysymykseen, millaista on harrastaa oluita Englannissa vaan kysymykseen siitä, näyttäytyykö Englanti satunnaiselle kävijälle sellaisena olutmaana kuin olen sitä ainakin itse tottunut pitämään.

Yksittäisistä oluista kiinnostuneen kannattaa katsella kuvatekstejä, sillä tässä kirjoituksessa on lähinnä yleisempää pohdintaa aiheesta. Varsinkin kuvat seuraavat matkan reittiä Brighton-Newcastle-Lontoo, kun taas tekstissä ammennetaan myös aiempien reissujen ja muiden kaupunkien synnyttämistä muistoista.

Sitkeiden mielikuvien mukaan Englanti on olutmaa, jossa syödään umpisurkeaa ruokaa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Pikemminkin Englanti on sekä juoma- että ruokakulttuurinsa puolesta globalisaation uhri, mikä on ruokien osalta ollut kaikkea muuta kuin katastrofi. Kansainvälinen kanssakäyminen, jota britit ovat harrastaneet nyky-yhteiskunnista eniten ja pisimpään, on tuonut maahan rikkaan kirjon eri kulttuurien edustajia.

Tämän seurauksena Englanti on täynnä erinomaisia ravintoloita, joissa valmistetaan kiinnostavia ruokia maailman joka kolkasta. Viikon kestäneen matkan aikana söimme muun muassa italialaista, espanjalaista, pohjoisafrikkalaista, turkkilaista, thaimaalaista ja vietnamilaista ruokaa. Epäilemättä tämä kehitys on pakottanut myös perinteistä brittiruokaa tarjoavat paikat kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota laatuun, tämä näkyy muun muassa gastropub-skenen nousussa. Tokihan Englannista yhä saa myös huonoa ruokaa, mutta niin saa mistä tahansa muualtakin.

Oluen suhteen kehitys ei ole ollut yhtä riemastuttavaa. Maahan ei ole rantautunut kiinnostavia oluita kaikkialta maailmasta vaan lähinnä muutamaa lageria Manner-Euroopasta sekä yhtä stouttia Irlannista. Siinä missä Saksassa voi olla varma, että mistä tahansa saa paikallista (tai vähintäänkin saksalaista) pilsneriä tai vehnäolutta, Englannissa voi olla varma vain siitä, että tarjolla on jotain ei-brittiläistä lageria. British Airwaysin lennoillakin olutvalinta on tehtävä Heinekenin ja Tigerin väliltä.

Onneksi on kuitenkin olemassa yksi piristävä poikkeus. Wetherspoons-pubiketjua vihataan Briteissä samaan tapaan kuin ABC-huoltamoita Suomessa ja syykin on jokseenkin sama: hajuton ja mauton ketju jyrää altaan kaikki alku- ja omaperäiset yrittäjät. Mutta, toisin kuin ABC-huoltamoissa, Wetherspoonsissa on jotain hyvääkin. Niissä on nimittäin aina tarjolla perinteisiä real aleja. Tosin ruokien puolesta Wetherspoons noudattaa ”meidän” ABC-huoltamoiltamme tuttua ”kaikille kaikkea” -linjaa, mutta tekee sen sentään hieman korkeammalla kunnianhimolla.

Wetherspoons ei ehkä ole ideaalinen kehityssuunta, muttei myöskään pahin mahdollinen. Pienenä plussana, varsinkin ABC:hen verrattuna, voi pitää sitä, että Wetherspoons-pubeilla on aina oma nimensä, joten kliinisestä sisustuksestaan huolimatta ne eivät terrorisoi katukuvaa samaan tapaan kuin greggsit, bootsit ja pret-a-mangerit.

Ja palatakseni alun varoitukseen on vielä todettava, että toki Englanti takaa aivan mahtavat mahdollisuudet oluiden harrastamiseen. Maasta löytyy paitsi hienoja perinteisiä panimoita myös vireä pienpanimokulttuuri sekä kattava valikoima tuontioluita. Mutta aivan kuten Suomessa, näitä on lähdettävä erikseen etsimään. Se olkoon seuraavan reissun tarkoitus!