Tagged: Hardknott

Hardknott Azimuth

Globaalit humalat ovat IPA-maailman uusi musta. Tai jotain… Eli enää ei tyydytä ryydittämään omaa olutta jonkun tietyn alueen humalalajikkeilla vaan yritetään kerätä enemmän tai vähemmän tasapainoinen kokoelma humalalajikkeita maailman jokaisesta kolkasta.

Aiemmin tätä ovat yrittäneet muun muassa Nøgne Ø GPA:llaan ja Stadin Panimo World Pale Alella. Näistä ensimmäinen oli tylsähkö ja jälkimmäinen huonohko. Itselläni on vielä maistamatta Brewdogin kontribuutio tähän buumiin. Sen ”global hop” kokeilu (Mashtag 2014) on on sitrushedelmillä ryyditetty imperiaalinen red ale.

Hardknott on luoteis-englantilainen pienpanimo, jonka oluet ovat tässäkin blogissa olleet ennenkin esillä. Eivätkä suotta, sillä ne edustavat modernia, mutta samalla kuitenkin omaperäistä panemista. Tällä kertaa lasissa on heidän globaali oluensa: Azimuth.

Azimuth on tosin huijari sarjassaan: se tyytyy panimon sivujen mukaan Tyynen valtameren rantojen humalalajikkeisiin, joten Eurooppa unohdetaan tyystin. Se ehkä tosin selittää sen, miksi tämä olut on niin herkullisen tasapainoista.

Mukavan vaahdon alta nousee raikkaan appelsiininen tuoksu. Olut on kauniin punertavaa. Greippimäiset humalat jylläävät suussa, mutta jäävät yllättävän lyhyiksi. Tai ehkä paremminkin jälkimaku on vaatimattoman hienovarainen kuin varsinaisesti lyhyt.

Humalahuumaa piisaa, mutta ehkä hieman köyhäksi jää tämäkin reissulasse.

Hardknott Duality

Villi, belgeille tyypillinen hapan tuoksu. Väri on valju, vaalean olkinen. Vaahto halvan saippuamainen.

Ja maku on sekin varsin villi. Päälle puskee jokin, jota en ole ennen oluessa, jos ylipäätään yhtään missään, tavannut. Suutuntuma on ohut ja jotenkin witmäisen raikas. Kokonaisuus ei ole lainkaan huono, vain… …omituinen.

Tässä on samaa kuivakkaa aromia, jonka vehnäoluissa miellän miedoksi savuisuudeksi. Tässä se tulee ikään kuin yrttisenä. Mieleen tulevat vaatteet, jotka ovat imeneet viikkoja tupakansavua.

Todella omituinen ja kiehtova olut. En edes osaa sanoa, onko se hyvää.

Hardknott Continuum

Kuparinen olut nostaa ylleen valtavan vaahdon. Jatkuvuus tarkoittanee tässä sitä, että modernille pienpanimolle epätyylilliseen tapaan on päätetty jatkaa maan pölyisimpiä perinteitä tekemällä brittibitteriä. Ihan hyvää sellaista, mutta aika tyypillistä.

Hardknott Infra Red

Valtava vaahto ja houkuttelevan punakka väri. Tuoksukin on houkutteleva, erilainen: pistävää imelyyttä, joka on kuitenkin päivänselvästi humalaperäistä. Vaahto on kitkerää ja herkullista, paljon raakoja ja vihreitä aromeja.

Maussa on paljon samantyylistä meininkiä ja katkeruutta enemmän kuin tarpeeksi. Hop Head Redin lähisukulainen, vaikka etiketissä puhutaankin San Diegon sijaan Oregonista esikuva-alueena. Todella tiukat humalat eivät jätä juuri mitään epäilyksiä siitä, kenelle tämä on suunnattu.

Vähitellen suu tottuu (tai turtuu) ja humalan takaa löytyy ihan kiva, maltainen runko. Kyllä tätä kelpaa tutkiskella useammankin pullon verran.

Hardknott Code Black

Hullu vaahto, joka syöksyy lasista estoitta! Ja aivan lumenvalkea sellainen eikä ruskea kuten usein tummissa oluissa. Vaahto on ihan hyvää, tiukan humalaista, mutta olisihan se kiva jossain vaiheessa päästä nesteeseenkin käsiksi.

Odotellessa tuoksu: se on raikkaan hedelmäinen, voimakkaan humalainen.

Sitten asiaan! Liian kovat hiilihapot peittävät makua, mutta vähitellen löytyy muutakin, muttei paljon. Mallas ja humala painivat, humala voittaa, mutta jälkimaussa mukaan tulee myös jäännössokerin imelyys ja sen tahmaamat huulet.

Miellyttävän humalainen, vaahtoon verrattuna melko kesy, musta IPA.