Tagged: Irlanti

Kolme irlantilaista tuli Suomeen…

…eikä tämä ole mikään vitsi vaan Kaunis Humala todellakin yrittää palata aktiivisempaan tahtiin. Ette ehkä muista, mutta vuosi sitten tässä blogissa käytiin läpi seitsemän irlantilaista olutta. Nyt olisi luvassa kolmen oluen verran täydennystä Kauniin humalan Irlanti-arkistoon.

Jack Cody’s Duxie Grapefruit Tea Pale Ale

Väri on vaalean kuparinen ja vaahtoa tulee tuhdisti. Tuoksu on miedon greippinen, ei humalatyyliin vaan ihan sen oikean hedelmän tavalla. Maku on melko jännän kuivakka, osittain brittibitterin tyyliin, mutta elegantilla tavalla tulee läpi myös oluessa käytetty Earl Grey -tee.

Eight Degrees Amber Ella American Amber Ale

Mahongin punaruskea väri, nopeasti laskeva vaahto ja miellyttävän raikas humalatuoksu. Maku on ennen kaikkea katkera, hyvin katkera. Mutta myös hyvä, pihkainen. Paras tapa kuvailla tätä olutta on ehkä sanoa, että tämä on kuin Saimaan Brewer’s Special American Red Ale, mutta vähän enemmän kaikkea. Etiketissä on muuten tiedot myös suomeksi, joten tätä ehkä saattaa tulla toistekin vastaan.

The White Hag Black Boar Imperial Oatmeal Stout

No nyt on. Mustaa. Ja vahvaa. Vaahtokin ottaa kivasti väriä, se on herkullisen vaaleanruskea. Tuoksu on herkkulisen toffeemainen. Ja maku täyttää hienosti tuoksun antaman lupauksen: ei espressomaisen tiukkaa paahteisuutta vaan paksua, lähes siirappimaista makeutta, jossa pientä kivaa hiilihappojen tuomaa kirpulointia.

Irlanti-viikko: Trouble Brewing Lazy Sunday Saison

Antoisan Irlanti-viikon lopettaa osuvasti nimetty Lazy Sunday Saison, jonka on valmistanut jo aiemmin Whistle Blower IPA:llaan teemaviikkoon osallistunut Trouble Brewing.

Vaahto on kaunis, mutta itse olut melko ruma: ruskea ja sameahko versio oranssista. Tuoksu on hiivainen. Maku on todella hyvä: ruis tuo melko raikkaaseen juomaan herkullisia tummempia sävyjä, joskin saisoneille tyypillinen hedelmäisyys ja mausteisuus jää melko vaatimattomaksi. Myöskään tuoksun hiiva-aromeista ei ole maussa tietoakaan.

Alkoholia on melko paljon (6,1 prosenttia) suhteessa siihen, että kyseessä on melko helppo ja huoleton päiväkalja, mutta ehkä pieni hutikka sopii juuri laiskaan sunnuntaihin.

Yhteenveto

  1. Blacks Kinsale Craft Brewery Black IPA
  2. Trouble Brewing Whistle Blower IPA
  3. Eight Degrees Hurricane IPA
  4. Galway Bay Buried At Sea Milk Stout
  5. Porterhouse Joe Elliott’s Louder
  6. Trouble Brewing Lazy Sunday Saison
  7. Clearsky Fulcrum

Tuo listaus ehkä vähän liioittelee eroja, sillä oikeastaan neljä parasta olivat hyvin tasaväkisiä ja ero niistä loppuihin on oikeastaan aika pieni. Mutta neljä parasta olivat sellaisia, joita itse ostaisin säännöllisesti, jos se olisi mahdollista. Kaiken kaikkiaan kuitenkin erittäin laadukas ja monipuolinen kattaus. Mitään kovin kattavaa johtopäätöstä tästä otannasta ei ehkä kannata tehdä, mutta se nyt ainakin oli selvää, että jenkkivaikutteet ovat vahvoja kuten craft beer -skenessä muuallakin maailmassa.

Irlanti-viikko: Eight Degrees Hurricane IPA

Australialainen ja uusiseelantilainen lähtivät tyttöjen perässä Irlantiin, mutta alkoivatkin panemaan keskenään. (Vitsi se on huonokin…)

Eteläisessä Irlannissa sijaitseva Eight Degrees on saanut nimensä sijainnistaan kahdeksannella pituuspiirillä. Toisaalta kahdeksan astetta on myös ihannelämpötila panimon tuotteiden nauttimiselle.

Hurricane IPA syntyi humalakisan tuloksena. Panimon irlantilaiset halusivat tehdä IPA:n jenkkihumalilla ja alun vitsissä mainittu kaksikko Uuden-Seelannin ja Australian humalilla. Jenkkihumaloitu Hurricane ja etelämeren humalilla maustettu Cyclone pohjaavat muuten samaan reseptiin. Nyt käsillä on vain Hurricane, joka ainakin Ratebeerin perusteella on selvästi parempi kaksikosta.

Ja ihan hieno oluthan tämä on. Vaahtoa nousee kivasti, mutta se laskee varsin nopeasti. Väri on IPA:lle tyypillinen punaoranssi. Tuoksu on miedon makeahko. Maku on varsin suoraviivainen: reippaasti katkeroa aromipuolen kallistuessa hedelmästä mäntymetsän puolelle.

Jälkimaku jää kuitenkin vähän lyhyeksi, joten ehkä tämä kuitenkin on enemmän sessio- kuin nautiskeluolut.

Irlanti-viikko: Porterhouse Joe Elliott’s Louder

Dublinilaisen Porterhouse-panimon barley wine lienee sopiva olut Irlanti-viikon perjantai-iltaan. Etiketti on valtavirrasta poikkeava ja ihan tyylikäs, mutta panimolla ei ole osattu päättää, onko olut ”An American Style Barley Wine” vai ”Bangin’ Strong Ale”, joten molemmat on laitettu varmuuden vuoksi etikettiin.

Tuoksu on kuin jouluoluessa: kuivattuja hedelmiä ja rusinaista sherryä. Valtava vaahto asettuu vähitellen ohueksi kerrokseksi punertavalla tavalla hyvin tumman muttei aivan mustan oluen ylle.

11 prosenttia alkoholia lämmittää mukavasti, mutta maussa se ei onneksi tunnu. Tuhti ja hedelmäinen olut, jossa on ihan kivasti humalaakin. Kyllä tällä jälkiruuan korvaa, mutta ehkä vähän yksioikoinen ollakseen mikään helmi.

Enkä muuten osaisi itsekään sanoa kuvaisiko tätä paremmin termi barley wine vai strong ale. Prosenttien puolesta tukeudun ensimmäiseen, suoraviivaisuuden puolesta jälkimmäiseen.

Irlanti-viikko: Blacks Kinsale Craft Brewery Black IPA

Irlannin etelärannikolla sijaitsevasta Blacksin panimosta tulee, kuinka ollakaan, musta olut! Pullon mukaan panijat ovat eläneet unelmaansa vasta vuodesta 2013 lähtien.

Suklaiselta tuoksuvan oluen ylle nousee kaadettaessa tuhti vaahto. Myös maussa on suklaata, kunnes humala pian ottaa vallan. Humalahuuma on kuitenkin ohimenevää sorttia ja jälkimaku on miellyttävän täyteläinen, tuoksusta ja mausta tutun suklaan tehdessä paluun.

Kyseessä on varmasti mielipiteet jakava ja varsin ainutlaatuinen olut, joka on samaan aikaan odotustenmukainen (musta ja humalainen) ja täysin erilainen (pehmeän suklainen). Ei kai tätä voi kuin kehua?

Hämmentävä. Hyvällä tavalla.

Irlanti-viikko: Clearsky Fulcrum

Onko Irlantia ilman Pohjois-Irlantia? No, ainakaan Kauniin humalan Irlanti-viikko ei jää ilman yhtä pohjoisirlantilaista olutta ja tuon kiintiön täyttää Clearsky-irtolaispanimon ainoa(?) tuote: Fulcrum-vehnäolut.

Olut on väriltään jotain oljen ja kullan väliltä ja kun kerran kyseessä on vehnäolut, on erityisen merkillepantavaa, että se on täysin kirkas. Tuoksussa ei ole juuri lainkaan vehnälle tyypillistä banaania vaan lähes yhtä tyypillistä tuoksua, jonka itse miellän vähän kuin käryäväksi kumiksi.

Maussakaan ei ole mitään banaanimaista tai muutakaan makeutta vaan se on happaman raikas. Runko on hyvin kevyt, joten kokonaisuus jää melkein vetiseksi. Sopii taatusti kuumaan kesäpäivään, mutta niitä ei taida Irlannissa(kaan) olla montaa vuodessa.

Mutta se on myönnettävä, että köykäiset elementit ovat ihan kelvollisesti tasapainossa.

Irlanti-viikko: Trouble Brewing Whistle Blower IPA

Trouble Brewing on alkuvuodesta 2010 perustettu panimo Kildaresta, Dublinin länsipuolelta. Kyseessä on kolmen, paikallisten pubien kapeaan tarjontaan kyllästyneen kaveruksen hanke. Tänä vuonna markkinoille tullut Whistle Blower IPA on lähes alusta asti valikoimaan kuuluneen Dark Arts Porterin jälkeen panimon paras tuote, jos haluaa käyttää Ratebeer-pisteitä mittarina.

Pilliinpuhaltajan IPA on väriltään tumman oranssi. Tuoksu ei herätä suuria lupauksia, sillä se on lähes viskimäisen viinainen, joukossa hieman pistävää hedelmää. Maku on hedelmätoffeinen. Ihan hyvät (=todella reippaat) katkerot, mutta aussihumalien (Galaxy ja Topaz) aromipuoli jää hieman ohueksi. Jälkimaku taittuu jännittävästi poltettua sokeria muistuttavaan paahteisuuteen.

Irlanti-viikko: Galway Bay Buried At Sea Milk Stout

Kauniin Humalan ensimmäisen maaviikon kohteena on monelle yhden tai kahden kortin varaan jäänyt olutmaa: Irlanti. Vaikka Guinness ei ole tässä kattauksessa mukana, aloitetaan seitsemän oluen läpikäyminen sentään samaisesta tyylistä eli stoutista.

Saarivaltion länsirannikolla sijaitsevasta Galway Baysta tulevan milk stoutin vaahto on kaunis: vaaleanruskea ja varsin tiheä. Tuoksu on herkullisen lupaava, mieleen tulee cappuccinomainen maidon ja kahvin liitto. Maku vastaa melko hyvin tuoksua, mutta on hivenen paahteisempi ja taittuu lopuksi jopa kevyen humalaiseen katkeroon.

Suomalaisiin maitokaupparaameihin meneväksi olueksi tämä on erittäin laadukas ja viihdyttävä tapaus. Irelande Douze Pointe!