Tagged: La Baladin

Päivä parittajana

Tonnikalapizza, aika paljon juustoa – siis rasvaakin – ja tomaattikastikkeessa lievää tulisuutta. Menisikö Duvel tämän kanssa nätisti?

Meneehän se: rasva leikkaa suuren osan katkerosta, jäljelle jää saazille tyypille ruohositruksinen pörinä ja hieman hunajaista makeutta. No, parannettavaakin on: alkoholi tuntuu hetkittäin jopa viinamaisina pyörähdyksinä.

Varma nakki tällaisen kanssa olisi ollut luultavasti joku suht jämäkästi humaloitu lager. Vaikkapa Brooklyn Lager, jota hetken kylkiäisiksi arvoin.

Mutta nyt pieni seis.

Tunnustan, etten ole ennen juurikaan miettinyt, mitä olutta juon ruoan kanssa. Hyvä pils käy melkein minkä vain kaveriksi ja kunhan olut ja ruoka ovat hyviä, niiden yhdistelmä ei yleensä lyö pahasti päin näköä. Ja okei, Schlenklerlan savu-märzen kyllä toimii sian kuin sian kanssa.

Mutta yleisesti ottaen, ei ole kauheasti kiinnostanut.

Sitten kävi elokuun puolivälin jälkeen niin, että Bier-Bier-kapakan Juhani Ollila lähetti viestin:

”Morjesta! Järkkäämme 26.9 viini vs. bisse -battlen. Kaksi joukkuetta, ruokaa ja juomien yhdistelyä huutoäänestyksen saattamina. Haluaisitteko tulla mukaan bissejengiin?”

Vielä sisällöltään hahmottumaton lupaus hyvästä ruoasta ja oluesta? Count me in, olisin sanonut, jos sanoisin niin. Itse asiassa olisin sanonut, että Lasse tulee, jos Lasse ei olisi juurikin nyt Amerikan ruoka- ja olutastioiden äärellä. Lasse on vähän sentään funtsinut näitä juttuja.

Kuten sanottu, minä en. Mutta kun toisessa vaakakupissa oli Groteskin menu ja ne maukkaat oluet, niin olematon maine ruoka-olut-yhdistelijänä ei paljon painanut.

Ideana siis oli ja on, että kerätään olutjoukkue ja viinijoukkue. Bissetiimin tehtävä on löytää tuohon ateriaan jokaiselle ruokalajille sopiva olut kaveriksi ja viinitiimillä tietenkin sama homma, mutta viinien kanssa. Ja sitten maistetaan molemmat ja huutoäänestyksellä ratkaistaan jokaisen ruokalajin kohdalla, kumpi joukkue on onnistunut paremmin.

Juhanin mukaan Tampereella on jo tehty samaa hommaa aiemmin. Ja Helsingissä puuhaan lähtemistä helpotti sukulaissuhde Bier-Bierin ”emoravintolaan”, viinimesta Vin-Viniin ja maahantuoja Viinitiehen.

Juhani kasasi joukkueen, joka paljastui onneksi huomattavasti minua taidokkaammaksi ruoka-olut-parittelemisessa. Suunnitelupalaverissa syyskuun puolivälin jälkeen ei tarvinnut aluksi paljon itse ehdotella, kun Yks olut -kirjan kirjoittaja Aniko Lehtinen, Maku-panimon pomo Jussi Tamminen, Black Doorin Sami Tuominen ja Vaimomatskuu-blogisti Juulia alkoivat suunnitella.

Mutta hetken Juhanin käteen lyömää tuopillista sulateltuani pääsin itsekin mukaan hommaan ja heittelin muutaman ehdotuksen ilmoille. Niistä ei tainnut yksikään päätyä lopulliselle listalle. Mutta toisaalta pääsimme maistelemaan suurinta osaa menusta ja ennen kaikkea melkoista valikoimaa hyviä oluita. Ja hauskaa oli

Kun ei tullut muistiinpanoja tehtyä, niin sanonpa vain, että Green Flashin Barleywine. Oli nimittäin pitkästä aikaa parasta isoa bisseä, jota on tullut maisteltua.

Se ei kuitenkaan ruokien kaveriksi päätynyt. Jokainen joi tyytyväisesti urahdellen, mutta samalla ymmärtäen, ettei tällaista otusta kannata päästää safkan kanssa painimaan. Menun hankalimpia kohtia olivat pääruokana tarjoiltava Picanha, tai oikeastaan sen kylkeen tuleva lämmin salaatti.

Picanha muuten on ihan tietty lihapala lehmän persauksesta. Jouduin googlaamaan.

No, liha kumminkin oli sellaista hiukka tulista puoliraakakypsää herkkua, jonka kanssa tiimi arveli joko Ballast Pointin Calico-amberin tai saman firman Grapefruit-ipan toimivan. Ja toimihan vainkin, erityisesti Calico.

Mutta unohdettiinko salaatti laskuista? No mitä veikkaatte. Ja toimiko Calico salaatin kanssa, jossa oli etikkaisuutta ja ties mitä majoneesimeininkejä? No eipä toiminut.

Onneksi kävikin, eikä edes onneksi vaan ihan laskelmoidusti, niin, että Grapefruit oli kuin yhdeksi kylkiluuksi luotu menun osaa nimeltä possun ribsit. Ja onneksi Juhani sattui tuomaan pöytään maistille italialaisen Baladinin Superin, joka itseään Amberiksi väittää. Se nimittäin toimi hyvin naudan painikkeena ja yhtä nätisti salaatin kanssa.

Mitä lie taikuutta! Etenkin kun loppuillasta pulloja tyhjennellessämme totesimme, ettei se nyt siinä hommassa ihmeellistä ollut.

Jännä kupru tuli kantarellipizzan kanssa. Ties mistä ja kuka siihen keksi ajatuksena gruytbeerin, siis tämän arkaaisehkon keiton, jossa ei ole humalaa vaan erinäisiä yrttejä. Jopenia pöytään löytyi ja itse olin perin myyty, kun yhdistelmää maistoin: kuin olisi syysmetsää syönyt!

Mutta etenkin Maku-Jussi vaikutti epäilevältä ja tarttuihan se. Olisko tämä liian omituista?

Lopulta gruyt sai jäädä ja suurin homma oli valita jälkkärille, suklaabrûléelle ja kahvijätskille kaveri. Tiukan maistelukierroksen selväksi voittajaksi nousi hauskasti etelänaapurin Põhjala Öö. Monelle harrastajalle tietenkin tuttu, mutta kokeilkaapa vaikka suklaajäätelön kanssa, jos brûléeta ei ole käden ulottuvilla.

Koko menu on siis tämä:

 

Tartar ja Founders KBS

TAI

Falafel ja CRAK Brewing White Rabbit

Ribs ja Ballast Point Grapefruit sekä Picanha ja Baladin Super. Kylkiäisenä lämmin salaatti ja perunat.

TAI

Kantarellipizza ja Jopen Gruytbeer.

”Kidanpuhdistajana” Loverbeer Saison lähes nolla-asteisena

Suklaabrûlée ja Põhjala Öö. 

 

Näillä mennään. Melkein eniten jännittää, mitä viinitiimi on saanut aikaan ja kehtaako kannattaa omaa porukkaa, jos niiden paritus on parempaa..,

Lauantaina kolmelta kokeillaan. Juhanin mukaan kyseessä on aika lailla puhdas testi, mutta sisään saa kai saapastella kuka haluaa. Jos homma sujuu hyvin, taistelu-tastingista voisi tulla myytäväkin tuote. Ehkä niin, että asiakas tulee valmiiseen pöytään ja valitsee voittajan tai sitten kokeillaan hyvät yhdistelmät maistelujen sarjassa.

Kansa maisteli…

”Lähialueella riittää haastettavaa aina tähtiravintoloihin asti eikä Suomesta panimotkaan ihan heti kesken lopu”, arvelee Juhani.

Toistaiseksi tämäntyyppinen puuha on Bier-Bierille nappikauppaa verrattuna oluenmyyntiin. Mutta tulevasta ei tiedä. Itse löysin jo nyt tästä uutta näkökulmaa bissenlipittelyyn.

Tai kuten Juhani sanoo:

”Ei kauhean moni jaksa pelkkiä korkkeja aukoa koko ikäänsä.”

Ratsiassa Bier-Bierin saison-kattaus

 

Aika montaa oluttyyliä on väitetty seuraavaksi ipaksi, mutta kaikki ennustukset ovat osoittautuneet vääriksi tai ainakin ennenaikaisiksi. Nykysuosikki seuraavaksi ipaksi on maalaisolut saison. Niiden tunnuspiisteitä ovat hento happamuus, sameus sekä maanläheiset, jopa tallimaiset aromit.

Helsinkiläinen Bier-Bier nostaa tänä kesänä saisonia eturiviin, mikä on paitsi ilahduttava epäilemättä myös haastava veto, sillä siinä missä maahantuojilta ja kotimaisilta pienpanimoilta on helppo löytää monenlaisia ipa-kattauksia, on saatavilla olevien saisonien kirjo huomattavasti vaatimattomampi.

Tarjolla oleva setti on niin poikkeuksellinen ja houkutteleva, ettei kesän hienoinkaan päivä saanut pidettyä meitä pois Bier-Bierin järjestämästä tastingista. Päätimme laittaa 16 saisonin (tai saisonhybridin) kattauksen kylmästi paremmuusjärjestykseen, jonka saa haastaa ja kyseenalaistaa, vaikka se onkin lopullinen ja korkein totuus. Olueille on annettu kouluarvosanat oluina, ei saisoneina. Tyylin rajojen rikkomisesta ei siis ole sakotettu.

Ensin Lassen, sitten Sammelin arvosana ja lopuksi yhteisarvostelu. Lasse kirjoitti arvostelut, Sammeli on lisännyt sikäli kun näkemys on eronnut.

  1. Nøgne Ø: Saison Reserve 9- / 9½ = 9+
    Norjalaisten saison flirttailee rohkeasti hapanoluiden kanssa. Erittäin rohkea ja maukas.
  2. Bad Attitude: Mad Saison 9- / 8½ = 9-
    Viinimäisiin vahvuuksiin kohoava saison-dipa-hybridi on todella herkullinen tapaus. Tuoksu on houkuttelevan pehmeä ja humalan ja happamuuden kiva tasapaino kätkee maussa jokaisen oluen kahdestatoista alkoholiprosentista.
  3. Hiisi Broken Bones 7½ / 9 = 8+
    Joukon paras suomalainen: rohkealla ja onnistuneella tavalla erilainen. Sammeli lisää: Erittäin onnistunut. Jännästi tässä saatu sorachi ace toimimaan, yleensä en siitä välitä.
  4. Amager: Wait Until Spring, Bandini 8+ / 8+ = 8+
    Voimakas passionhedelmän tuoksu ja makukin on raikkaan hedelmäinen. Nyt ollaan melko kaukana perinteisestä hevostallifiiliksestä.
  5. Prairie Artisan Ales: Birra Farmhouse Ale 8½ / 8 = 8+
    Herkullisen hikinen tuoksu, hento happamuus ja miellyttävä mausteisuus hyvässä tasapainossa.
  6. Hibu: Tony Solo 8½ / 7 = 8-
    Ehkä kattauksen erikoisin olut. Maanläheisessä tuoksussa omenasiideriä ja maku yllättää valkoviinimäisillä aromeilla ja raikkaalla happamuudella. Pieni viinaisuus puskee läpi.
  7. Sesma, Parking Beer ja Mateo y Bernabe: La Cabana 7+ / 7½ = 7½
    Pistävä, villihiivan käyttämille hapanoluille tyypillinen tuoksu lupaa paljon. Maku on pieni pettymys, sillä se on vähän yksioikoinen vaikkakin raikkaan sitruksinen.
  8. St Feuillien: Saison 7 / 8- = 7½
    Yksi kattauksen tiukimmin hiilihapotetuista oluista, mikä vähän peittää muuten hyvää makua. Vaikka reilut hiilihapot kuuluvat tyyliin, huomasi tässä vertailussa, että matalammat hapot tuottavat maukkaampia oluita.
  9. Modernist: Savant Saison 7+ / 7½ = 7½
    Napakasti humaloitu saison menisi ipasta. Erinomainen tapa tutustua Mosaic-humalan aromiin, sillä juuri muuta ei tästä maista.
  10. Maku: Saison (barrel sample) 6+ / 8+ = 7+
    Hiivaisemmassa ja hieman keskenkäyneessä versiossa Makun saisonista on samaa vetisyyttä, mutta kokonaisuus on kiinnostavampi. Sammelin eriävä: Tämä oli hillitty mutta kiinnostava. Hyvät navettafiilikset!
  11. Ruosniemen Panimo: Lomittaja Saison 6½ / 7½ = 7   
    Jos Maku oli vähän liian tylsä, on tämä vähän liian erikoinen. Täyteläisen rungon ja mukavan happamuuden tasapaino on hyvä, mutta maussa on jotain kurpitsaolueen viittavaa hieman ällöttävää vivahdetta. Sammelin eriävä mielipide: Mukavasti raippaava suora perussaison.
  12. Nomada Estepa 7- / 6½ = 7-
    Joukon ainoa tumma olut on hyvässä tasapainossa. Pieni paahteisuus pelastaa tämän saman panimon Tundraa vaivaavalta tylsyydeltä.
  13. La Baladin: Wayan Saison 8- / 5 = 6½
    Todella paljon kaikkea eikä pelkästään hyvällä tai huonolla tavalla. Onneksi tätä myydään isossa pullossa, koska tuntuu, että jokainen suullinen vetää eri suuntaan kuin edellinen. Sammelin eriävä mielipide: Kattauksen tuopinpohjimmainen. Tuoksuu fairyltä, maistuu sitruunapippurilta. Yh.
  14. Maku: Saison 6- / 6 = 6
    Perusvarma suoritus, mutta tässä kattauksessa seura on liian kova.
  15. Brewdog Electric India 6½ / 6- = 6
    Skotit tekevät yleensä perusvarmoja laatusuorituksia. Tämäkin on raikkaassa hedelmäisyydessään ihan kiva olut, mutta räväkkyys ja saisonmaisuus jäävät kauas. Sammelin mielipide: Humalapöhinää ja hiilihappoa. Ei tästä saa irti mitään
  16. Nomada Tundra 6 / 5½ = 6-
    Hyvin kevyt ja tässä joukossa suorastaan mauton. Sopii ensimmäiseksi saisoniksi sellaiselle, joka välttelee riskejä.