Tagged: lager

Jouluinen oluttaistelu jatkuu: Zoller-Hof Donator vs. Ayinger Winter Bock

 

Joo… Alkossa en katsonut sen tarkemmin, kelailin vaan, että pukit lyökööt päänsä yhteen. Mutta nämähän ovat aika erilaisia, jopa hyvinkin. Mutta tehty mikä tehty. Kun on teutonielukat päästetty samaan karsinaan, niin vedetään pikku matsi.

Ensin tuplapukki Donator:

Simamaisen keltainen ja sameahko. Vähän vaahtoa. Tuoksussa mallasta, hiukka humalaa ja alkoholia.

Maku melko yhtenäinen blokki: makeahko sitruuna, katkero ja viinaisuus, joka lopussa korostuu ennen kuin putoaa katkerahkoksi sitruunankuoreksi.

Yllättävänkin paljon tulee Duvel mieleen. Hyväähän tämä on, vaikken tällaista joulupukkia ostaessa odottanut…

Sitten yksinkertainen Ayinger:

Hyvin tumma, päästää hiukan valoa punaisena aavistuksena läpi. Hieno vaahto. Mieto tuoksu, jossa… kaakaojauhetta?

Hapot vähän peittävät alkua. Runsas. Makeaa maltaisuus pikkuisen kaakaosuklaisena, inasen leipäisenäkin. Katkeroakin löytyy sopivan hillitysti. Pitkä jälkimaku, jossa vähän paahdetta.

Erittäin hyvä ja jämäkkä bock. Suht kylmänä parhaimmillaan.

Ayingerin klassikko vei aika selvän voiton, siitäkin huolimatta että Donator on ihan maistuva ja kokeilemisen arvoinen olut.

Mutta varoitan Ayingerin ja piparin yhdistämistä. Ei toimi ei.

Saimaa Pils vs. Marsalkka India Pale Lager

No niin. Kävipä taas kerran niin, että julkaisu viivästyi.

Nimittäin Saimaan Juomatehtaan tuoteboksihan tuli aikapäiviä sitten ja siitä maistoinkin nopeasti India Pale Lagerin ja Pilsin. Kuvat nappasin (IPL-kuvan vieläpä perin kesäisenä alkusyksyn päivänä grillauspuuhissa) ja muistiinpanot tein. Katsotaanpa ensin ne:

Saimaa Pils

Kirkas, enemmän punertavan tammen sävy kuin keltaista olkea. Tuoksu heikohko, pikkuisen tsekkinen.

Melko katkera, ei ihan kumminkaan sakupilsin sivallusta vaan lähempänä böömiläistä halausta. Nasta loppuveto, jossa ruohoista humalaa. Kuivuu kivasti.

Aika hyvä! Aivan mahdollisesti tulevaa perusleipää.

Marsalkka India Pale Lager

Kuparinen, aavistuksen samea. Vaahtoa paljon muovimukiin ainakin. Makeahko, epämääräisen humalainen tuoksu.

Nopea humala, samaan aikaan aromi ja katkero. Havuinen, vähän makea, marjainenkin. Reipas katkero, lagertäyteläisyys jää puuttumaan.

Hyvää, vähän epämääräistä mutta hyvää.

Jälkisanat

Näistä Pils oli selvästi kovempi juttu minulle. Olen jo pidempään kaipaillut kunnollista ja edullista kotimaista pilsiä perusjuomaksi ja tätäpä on tullut ostettua.

Ei ihan parasta pilsiä, mutta melkoisen hyvää kumminkin. Ja puoli litraa vähän päälle kahden euron. Toimii.

India Pale Lager oli ihan ok sekin, mutta maistiaisen jälkeen ei ole tullut napattua kaupan hyllystä messiin.

 

MM-ennakossa Etelä-Korea ja Hite

Nostalgialla tuntuu olevan olutbrändäyksessä suuri arvo. Lähes jokaisen oluen etiketissä on jokin elementti, joka muistuttaa pitkästä historiasta tai ainakin perinteisestä tavasta tehdä olutta. Tämän lisäksi etikettityylit ovat usein varsin konservatiivisia.

Onkin piristävää, kun vastaan tulee olut, jonka etiketissä unohdetaan enemmän tai vähemmän pitkät perinteet ja luotetaan paremminkin energiajuomaan sopivaan tyyliin sekä modernistisiin lupauksiin huikeasta teknologiasta, jolla oluesta on tehty parempaa.

Niin piristävää kuin edellä mainittu poikkeaminen valtavirrasta onkin, se useasti tarkoittaa, että itse olut on varsin tyhjänpäiväistä.

Etelä-Korean Hite ei ole aivan niin perinteetön kuin saattaisi aluksi vaikuttaa, sillä yritys perustettiin alunperin jo yli 80 vuotta sitten. Samaa voi sanoa myös Etelä-Korean jalkapallomaajoukkueesta.

Taegeukin soturit eivät nimittäin pelanneet ensimmäistä MM-otteluaan vuoden 2002 kotikisoissa, joista monilla on, jos ei ainoat, ainakin vahvimmat muistot joukkueesta. Silloin pronssiotteluun päättyneellä matkalla kaatuivat muun muassa Italia ja Espanja.

Vaikka eteläkorealaiset pelaajat levisivät eurokentille vasta noiden kisojen jälkeen, pitää maan MM-debyyttiä hakea niinkin kaukaa kuin vuodelta 1954. Sen jälkeen tuli 32 vuoden tauko, mutta vuodesta 1986 lähtien Etelä-Korea on ollut mukana kaikissa kisoissa.

Se on hyvä muistaa Hiteä maistellessa.

Tilanne 22.6. ensimmäisen ottelun jälkeen:

  1. Fuller’s ESB, ENG 4,3 (3 ääntä)
  2. Schneider-Weisse TAP 4, GER 4,3 (3 ääntä)
  3. Brooklyn Lager, USA 4,0 (1 ääni)
  4. Baltika 4, RUS 2,5 (2 ääntä)
  5. Peroni Nastro Azurro, ITA 2,5 (2 ääntä)
  6. Coopers Pale Ale, AUS 2,0 (2 ääntä)
  7. Estrella Damm, SPA 2,0 (2 ääntä)
  8. Xingu, BRA 2,0 (1 ääni)
  9. Mythos, GRE 1,5 (2 ääntä)
  10. Corona, MEX 1,0 (2 ääntä)