Tagged: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Laitilan Kukko Vehnä

Tuoksussa ihan mieto banaani. Vaahtoa paljon, kuten pitääkin. Väri vähän vaisu kellanpissainen.

Jotenkin kovin perushuttua, ei tästä saa paljonkaan irti. Turhan laiha, vankkuutta uupuu. Sinänsä ihan raikas, ei juurikaan makea tai hedelmäinen. Jälkimaku vetisenpuoleinen ja aavistuksen metallinen.

Kyllä tätä juo, ei siinä mitään. Mutta kotimaisista ruokakauppavahvuisista vehnistä mielikuvieni mukaan esim. Elowehnä ja Marsalkan luomuvehnä tämän hakkaavat. Mutta kenties olisi tuossa kesemmällä syytä testailla ihan rinnakkainkin.

Laitilan Kievari Imperiaali Stout

Soijamaista, mustaa. EBC:n viereen ei turhaan ole etiketissä sijoitettu mahalleen kaatunutta kasia… Jämäkkä ja pitkään pysyvä maitokahvin värinen vaahto. Paahteisen makea tuoksu, humalaakin.

Todella voimakas potku ensisiemauksessa: ei mitään jakoa saada tolkkua roteviin makuihin. No okei, jälkimaku paljastuu kahvin ja greippihumaloinnin hitaasti voipuvaksi katkera-karvas-painiksi. Toisella vahvistuu mielikuva: maussa on paahdetta ja juurikin greipinmakuista humalaa, makeutta ja pikkuisen viinaa. Ei mikään kovin roteva, mutta voimakas.

Antaapa ottaa vähän lämpöä: Maku asettuu tasaisemmaksi, makeutuu hiukan ja alkoholi pomppaa selvemmin esiin, vaikkei mitenkään pahasti. Hiukka suolaisuutta tai ehkä ennemmin sitä ulkonäön soijaa.

Hyvää imperialia. Ei aivan mestariluokkaa, mutta hyvää.

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas Kievari Tuomas

Lähi-Alepaan oli tällainen tullut, joten olen ostanut parikin kertaa, vaikkei kamalan kiinnostavalta vaikuttanutkaan. Eikä ihan vakuuttanutkaan ensimmäisellä kerralla.

Toisella paritin paistetun lohen kanssa. Nättiähän tämä on, rauhallisen kuparinpunaista ja kirkasta. Tuoksussa miellyttävästi hedelmäistä humalaa, mutta myös ikävästi pistävää mallasta.

Maku kaikkiaan ohut, alussa hieman humalan karvautta, joka kääntyy hillityksi kukkaiseksi hedelmäisyydeksi. Valitettavasti muuten aika heikko esitys, ikävää kitkerää pistävyyttä kautta linjan.

Lohen kanssa menee ihan ok, mutta ei tämä sykäytä joulusydäntä.

Laitila Kievari Mämmi

Ai hellettä vai? Kesää ja silleen? Pöh, eihän tässä ole pääsiäisestäkään juuri ehtinyt toipua.

Joskus ehkä pari vuotta sitten ostin muistaakseni tämän ruokakauppaversiota, enkä pettynyt yhtään niin paljon kuin odotin. Joten olihan nyt pakko napata pullo Itiksen Prisman Alkon poistoalesta.

Väri on tumma, punertava ja valoa vasten ehkä yllättävänkin läpinäkyvä. Vaahto melko mitätön ja häviää pientä lasinreunaa kiertävää rengasta lukuunottamatta sekunneissa. Olin vähän epäluuloinen, sillä olut näytti makealta. Tuoksukin oli makean maltainen, jollakin epämääräisellä sivuvivahteella. Mämmikö siellä haiskahti. Ja minä kun en näissä tummissa mistään ylenmääräisestä makeudesta piittaa.

Tämän ajatuksenjuoksun maku katkaisi ensimmäiselle aidalle. Hapokkuus poreilee, ensituntuma kuivakka ja hapan, sitten mallas alkaa maistua, mutta makeaa tämä ei ole. Jälkimaussa karvautta, olisko vähän kahviakin. Aluksi miellyttävä, pitkän päälle kääntyy vähän metalliseksi.

Aika hyvää! Täyteläinen ja ryhdikäs juoma. Harmi vaan, ettei oikean mämmin mausta ole oikeastaan mitään kuvaa, eli en voi sanoa että maistuuko tämä siltä itseltään.

Minun makuni mukaista tummaa olutta, vaikka pikkutuopillisen loppua kohti tuo terävähkö metallinen jälkimaku nousi hieman enemmän esiin. Sen siitä saa, kun kirjoittaa eikä juo riittävän ripeästi.

Bryggeri, Helsinki

Sofiankadun Bryggeri on uusin tulokas Helsingin olutravintoloiden kasvavassa joukossa. Tällä viikolla avatussa ravintolassa riittää vielä tehtävää niin palvelun kuin puitteidenkin suhteen, mutta muuten alku vaikuttaa ihan lupaavalta. Erityisen kiitoksen ansaitsee vahva painotus suomalaisiin oluisiin.

Yläkerrassa on pieni, ainakin toistaiseksi varsin kolkko baari, jonka viereen on tulossa myymälä. Alakertaan vievien portaiden vieressä on kiiltävän kuparinen panimolaitteisto, joten ravintolan luonne ei taatusti jää kenellekään epäselväksi. Ravintolasalin sisustus on kova ja kylmä, mitä takaseinän voimakkaasti valaistut vaaleansiniset verhot ennestään korostavat. Ehkä modernia mutta samalla kaikkea muuta kuin mitä oluttuvalta odottaisi.

Ruokalista on simppeli ja houkutteleva. Alkuruuat ovat hintavia (10,5-21,5 euroa), mutta pääruokaa saa sentään alle kahdellakympillä. Juomapuolella on kelvollinen ja toivottavasti kasvava valikoima kotimaisia oluita sekä perusvalikoima viinejä. Juomat on hinnoiteltu yläkanttiin, mutta siitä voi antaa plussaa, että hanaoluita saa yhden tai kahden desin maisteluannoksina.

Alkuruuat jätimme väliin, osittain aikataulun ja osittain hinnan vuoksi. Pääruuaksi valitsin maksaa (19,5 euroa) ja vaimoni kylmäsavulohella täytettyjä silakkapihvejä (17,5 euroa). Molemmat olivat ihan hyviä ja maukkaita annoksia, joskaan lohta ei silakkapihveissä ollut edes nimeksi.

Oluthommat menivät enemmän nautiskellessa kuin ajatuksen kanssa maistellessa. Panimon omista tuotteista tuli maistettua IPA, joka oli ihan hyvää joskin vähän tavanomaista, sekä Aleksanteri Brown Ale, joka oli tylsähkö, mutta toimi kuitenkin hyvin maksan kanssa ruokajuomana. Jälkiruuan kaveriksi valitsin Laitilan Imperiaali stoutin, joka oli oikein sopivaa palanpainiketta suklaakakulle.

Palvelu oli ystävällistä, joskin hieman jäykkää ja kömpelöä. Esimerkiksi juomatilauksissa kesti yllättävän pitkään eikä käyttämättömiä alkuruokaottimia kerätty missään vaiheessa pois.

Kokonaisuutena (ruuat, oluet, sisustus ja palvelu) Bryggeri oli toimiva, mutta jotenkin persoonaton.

Grillimaisteri III

Halusin aloittaa omat varsinaiset olutesittelyni jollain oikein hienolla ja hienostuneella juomalla. Sellaisella, jonka kuvaaminen ja juominen osoittaisi suurta sielun sivistystä ja älyn lentoa.

No, Lidlissä käydessä houkutus nousi kuitenkin vastustamattomaksi ja poimin mukaan siksarin Grillimaisteri III -olutta. Mainostihan se olevansa vahvasti humaloitua ja kevytheviesteettinen purkki vetosi myös. Kuten Grillimaisteri-brändikin, on nimittäin hyvää grillausmaustetta ja sinappia!

Eipä ollut hyvää olutta. Alussa saattaa humala vähän muuta tavallista keskikuraa enemmän puraista, mutta kovin vähän. Maku on sekava, vähän metallinen ja vetinen. Todella keskinkertaista keskiolutta. Ensi kesänäkin taidan grillauksen ohessa nauttia mieluummin Spendrupsin Pistonheadia tai Keisarin 66:tta, joissa on kuitenkin yritystä humalapuolella. Eikä Pistonhead taida olla edes Grillimaisteria kalliimpaa.

Grillimaisterin takana on Laitilan Wirvoitusjuomatehdas.