Tagged: Left Hand Brewing Company

Left Hand Smokejumper Imperial Porter

Etiketti on komea: pikkuinen hahmo hyppää laskuvarjolla leimuavaan infernoon. Smokejumper  –  joiden kunniaksi Left Hand kertoo oluen pannun – se siinä killuu.

Savuloikkarin homma ei ole oikeasti ilmeisesti ihan noin hurjaa, mutta sinne päin. Smokejumpereiksi kutsutaan Yhdysvaltain kansallispuistoista sun muista luonnonmaista huolehtivan Forest Servicen palomiehiä, jotka pudotetaan laskuvarjolla keskelle korpea sammutuspuuhiin. Tavoitteena on tietenkin havaita palonalku mahdollisimman nopeasti, jotta sammutustiimi saa roihun sammumaan mahdollisimman pian.

Eli äijäparkoja ei sentään pudotella yksin keskelle suurpaloa. Tosin toimintakertomuksen perusteella joissain tilanteissa savuhyppääjät ovat olleet tuollaisilla vähän päälle kymmenen hengen porukoilla olleet sammuttamassa kymmenien, jopa satojen hehtaarien paloja. Apuna on toki silloin sammutuskonetta ja maastoon pudotettua kalustoa.

Wikipedian mukaan smokejumpereita on eniten Venäjällä, mutta näistä hepuista en tähän hätään mitään tietoa löytänyt. Voisi kuvitella, että Suomessakin tarvetta jokuselle hyppääjälle voisi olla, mutta toisaalta metsäautotieverkko on kai sen verran tiheä, että autollakin pääsee pitkälle ja mönkkärillä loppumatkan.

No joo, oma savusukelluskokemukseni rajoittuu tuuleen nuotiosta silmille puhaltamaan savuun ja vedottoman pirtinuunin lämmittämiseen, joten kaadetaanpas lupaavan suuresta putelista maistiaiset.

Hiilenmustaa, suorastaan soijamaista. Ruskea, suklaavanukasmainen mahtava vaahto, joka pysyy pitkään. Tuoksu hiukka makea, maltainen ja paahteinen. Ai jai kun lupaa!

Jo vain pitääkin. Rujosti runkoa, humala hillittyä kihelmöintiä, mallas suklaata tai toffeeta, sopivasti hiukan makeana. Savu pölähtää miedosti vasta loppumaussa ja pysyy jälkimaussa, jossa makeuskin hieman nostaa päätään.

Savu ei minun suuhuni paljon tuntunut. Syynä voi olla säätila – kainuulainen kaunis maaliskuun alkuilta – joka saneli oluen lämmöksi melkoisen viileyden. Kymmenasteisena olisi luultavasti avautunut hiukka toisin.

Jännästi putelista ei löydy alkoholipitoisuusmerkintää lainkaan, mutta 21 Plato -teksti viittaa tuollaiseen kymmenen pinnan huiteilla huojuvaan juomaan.

Herkkuva.

Mikkeller Draft Bear vs. Left Hand Polestar Pilsner

Paitsi Mestareiden liigan loppuottelu, lauantai-iltana nähtiin toinenkin eeppinen yhteenotto: Mikkellerin imperial pilsner ( lisää tyylinimikikkailua, luulisin) vastaan Left Handin pils. No niin, lähtöasetelma oli toki aika pöhkö, kun kerran oluet vahvuudeltaankin jo ovat kovin epätasapainoisia, Mikkeller 8 prosenttista ja Polestar 5,5 prosenttista. Mutta molemmat väittävät olevansa pilsiä, joten antaa mennä.

Käytän tässä pilsner- ja pils-termejä rinnakkain ja käytännössä samaa tarkoittavina. Ilmeisesti näillä on joku määritelty ero. Puolestani saa olla.

Mikkeller tuoksuu hyvin vahvasti makean hedelmäiseltä jenkkihumalalta. Väri on oranssinpunainen, melkolailla kirkas. Vaahtoa tulee paksulti ja se kestääkin hetken. Kovin on ipainen habitus.

Siksipä maku on yllätys: Humalaa on, muttei mitenkään kasvoihin sivaltavasti. Tuntuma on kovin täyteläinen, maltaista makeutta nousee esiin hyvin nopeasti, hapokkuutta ja pieni aavistus alkoholia. Kuivuu loppua kohti ja kääntyy raikkaaksi ja katkeraksi. Lopuksi valkoviinimäinen tai jopa suuvesimäinen tuntuma. Ei näin kirjoitettuna näytä hääviltä, mutta suussa tuntuu ja maistuu hyvältä. Toimii.

Pidempään nautiskellessa alkoholi alkaa maistua vahvemmin ja jää esiin jälkimaussakin.

Draft Bear on monipolvinen ja jännä juoma. Aika vaikeakin, ainakin minulle. Mutta hassu imperial pilsner -nimitys osuu siinä mielessä, että pils-tyyppistä tämä sittenkin on, vain paljon tavallista vahvempaa ja paksumpaa. Karhua todellakin, mutta pils-tyyppisesti raikasta siitä huolimatta.

Polestar on oljenkeltaista, hennon ja raikkaan väristä. Ehkä ihan aavistuksen epäpilsmäistä sameutta. Tuoksu on mietoa pils-tuoksua: Aavistus humalaa, aavistus kukkaista makeutta.

Tässäpä aika oivaa pilsiä. Maku on tasapainoinen ja tasainen. Humala tulee rauhallisesti ja pureskelee enemmän jälkimaussa. Varsin saksalaistyyppinen juoma. Tosin tässä on pientä makeutta ja täyteläisyyttä ja vähän leipäisyyttäkin. Jälkimaku kääntyy lämpimäksi sitrukseksi eikä saksalaispilsille tyypillisesti kuivan katkeraksi. Ja kyllä löytyy pientä hapokkuuttakin.

Polestar vaikutti aluksi ihan tavan saksanpilssikopiolta, mutta tarkemmin maistellessa paljastuu mukavan monipuolinen ja vähäeleinen laatujuoma. Eli oikein hyvää on, vaikka en tiedä onko ihan yhtä hyvää kuin parhaat saksalaisen pilssit (Weltenburger Kloster, Tannenzäpfle ym.). Sinänsä oikein onnistunut normaalipilsiä vahvempi ruho vie ehkä hippusen raikkaudesta. Pitäisi ehkä panna napatähti juoksemaan teutonien kanssa kilpaa.

Joo, olihan näiden kahden vastakkainasettaminen aivan hullun hommaa. Mutta olipa nämä kiva juoda silti. Kiinnostavaa, että molemmat pyrkivät selvästi tiettyyn pils-ihanteeseen. Mikkeller yrittää tavoitteeseen kaiken lajityyppiin normaalisti liittyvän ylittämisellä ja aika onnistuneesti. Imperial pils -merkintä on siis osuva. Left Handin tie on hätäisesti ajatellen tylsempi, mutta varmasti vaikeampi: Polestar lähtee haastamaan Saksan parhaita näiden omassa pelissä. Eikä pils-pelissä pelata suurieleisyydellä. Left Hand reivaa pieteetillä pilsiä jännään suuntaan.

Ja siksi lopulta voittaa tämän skandaalinkäryisen kisan. Tosin varauksella: Polestaria saa Alkosta, jossa se maksaa 3,80 euro pikkupullolta. Draft Bear maksaa inasen vähemmän Tallinnassa Drink Shopissa. Hyvä olut on hyvää olutta, mutta Draft Bear on alle neljän euron edullinen vuoristorata, kun taas Polestar yli kolmen euron tyyris monikäyttöolut.

Left Hand Stranger American Pale Ale

Jos Left Handin Stranger todella on kummajainen, se salaa sen hyvin. Se on nimittäin pikemminkin olut, joka häviää kaltaistensa joukkoon kuin erottuu sieltä hyvässä tai pahassa.

Syvä ja samea väritys lupaa paljon. Humalointi on pehmeä eikä siinä ole niin paljoa sitruksisuutta kuin tämän tyylin amerikkalaisissa oluissa yleensä.  Maltaisuudelle jää enemmän tilaa, mutta samalla kokonaisuus jää varsin miedoksi. Jos Stranger olisi hieman raikkaampi ja kepeämpi, voisi sitä erehtyä jopa luulemaan saksalaiseksi pilsneriksi.

Tämä olut on kuin sen etiketissä oleva mies – kasvoton.