Tagged: maustettu olut

Alkon joulumatsit, erä 3: Malmgård Arctic Circle Ale vs. Nøgne Ø God Jul

Jaaha. Onkohan mitään perustetta panna juuri nämä bisset vastakkain? Luultavasti ei. Paitsi että molemmat ovat tummaa ja vahvaa kamaa. Hinnaltaan malmgårdilainen on monopolissa selvästi norjan joulukeittoa halvempi, vaikkei God Jul Nøgne Ø:n järkyttävään normihintatasoon verraten olekaan kallis.

Mutta kipataanpa suomalainen lasiin:

Oikein nätti, punertavan tummanruskea, ihan kirkas ja kuulas. Ei paljon vaahtoa. Tukeva maltainen tuoksu, jossa tämä arcticille ominainen jännä sivupotku.

Suht tuhti, maltainen, sammaleinen, metsäinen. Pian tuntuu katkero ja kuivuu loppuun päin. Havuinen humalamaku jää kivasti loppuun.

Aikanaan tämä metsäisyys ja snadi multainen navettameininki tuntuivat turhan rajulta, nyt melko lailla nappiosumalta.

Aika herkkua.

Ja sitten Norjan nakusaaren liemi:

Jokseenkin musta. Vahva vaahto. Paahteinen tuoksu.

Jymäkkä soppa. Paahdetta on, makeutta hiukka ja katkeroa aika reippaasti. Yllättävän hapoteltu, hiukka liikaakin?

Kiva sitrus jälkimaussa. Hyvä on tämäkin, muttei pärjää melko yksipuisena junttana napapiiribissen kiinnostavalle makukikkailulle.

Joulunajan aloitusmatsi: Vahvaa Joulua vs. Kors Øøll

 

Joko se on ensimmäinen adventti? Miten lienee, ei ole pakanalla oikein nämä uskonnollisuudet hallussa.

Jouluoluita oli kuitenkin Alkoon tullut, joten pari tuli napattua, peräti perä perää. Kentiespä joulun aluksen alun henkeen sopii pikku battle, etenkin kun molemmat sattuivat olemaan tummia, vahvoja ja maustettuja.

Ensin Vakka-Suomen Prykmestar Vahvaa Joulua.

Oikein nätti. Ei kauheasti vaahtoa. Tuoksu mausteinen, en heti tunnista mitä.

Näppärä. Mallasta näyttää mukavasti, humalointi kuivumisena, muttei varsinaisesti katkerona.

Sitten tämä mauste. Pullossa mainostetaan neilikkaa. Sitähän se.

Olisiko liemen yhdistelmä vaiko se, että neilikkaa yksinkertaisesti paljon, niin jotenkin kova fiilis tulee. Ja neilikka hallitsee muuten tasapainoista ja harkittua olutta paljon.

Omaan makuuni vähän ehkä liikaakin. Mutta jälkkäripöydässä voisi mennä jouluna tai pikku-.

Toivottavasti Vakka-Suomi jymäyttää neilikattoman version joulun jälkeen. Saksalaistyyppinen bockailu kun on panimolla hallussa kenties paremmin kuin millään muulla panimolla tässä maassa.

llan toinen kilpailija on Ørbækin Kors Øøll Tanskasta.

Kaunis iso pullo ja hieno etiketti, jonka mukaan kyseessä on rekonstruktio tanskalaisten johanniittaritareiden ristiretkien kurkunkostukkeeksi panemasta sopasta.

Kirkas ja punaruskea, nopeasti putoava vaahto.

Tuoksu vähän plääh sokerinen makeus. Mutta maku ihan toista: pehmeä, samettinen tuntuma, sopivasti makeutta, aavistus kuivaavaa humalointia.

Maustettu tämäkin, sitruunamelissalla ja sahramilla. Mutta perin chalantisti. Lähinnä tulee esiin lämpimänä, aavistuksen sitrusmakeana ja kivana jälkimakuna.

Jopa dubbelmainen esitys. Oikein maukas.

Näistä paremmin maistui tanskalainen, mutta suomalainenkin ehdottomasti kokeilun arvoinen.

Saimaan Juomatehdas Marsalkka Lemon Ice Luomu

Totta hitossa tämän suhteen on epäluuloja. Jääsitruunaa, justiinsa. Vielä kun Keikyblogi ehti dumatatämän täysin, niin… No, Alivaltiosihteeriä lainaten: Kaikkea on kokeiltava paitsi pomon vaimoa sormella. Etenkin kun monista Marsalkka-sarjalaisista kuitenkin ihan paljolti tykkäänkin.

Kirkas, hiukka kellertävä litku, vaahto ohut ja häipyy, kuplia kovasti. Tukkoiseen nenään lemahtaa lähinnä makeahko sitruunantapainen.

Jumalauta, aika kamalaa! Sori vaan, mutta tämä on ensivaikutelma. Eikä parane: kitkerää sitruunankuorta, eikä muuta. Jälkimaku sentään vääntyy enemmän tiskiaineen suuntaan.

No okei, makeaa tämä ei ole. Ja juominen helpottuu, kun tietää mitä odottaa. Muttei tämä ole hyvääkään.

Hartwall Karjala Maltti

Okei, myönnetään heti kärkeen, etten tältä paljoa odota. Varsinkaan paljon hyvää. Maltaisuudellaan kehuva olut, joka ei lupaa edes olevansa täysmallasta. Ja valmistusaineluettelossa mainitaan pahamaineisesti ohra, jonka alle tärkkelyskin kivasti uppoaa.

Kirkasta, aavistuksen tavan bulkkikolmosta punertavampaa ja tummempaa (luulisin). Aika paljon vaahtoa, pysyy ohuena ja tiheänä kerroksena pitkään. Tuoksu yllättävän terävä, maltainen kyllä, mutta myös jotenkin sitruksinen ja kemiallinenkin…

Joo, antaapa mennä. Suutuntuma on todella pehmeä, hetken täyteläinenkin. Makua ei paljon lukuunottamatta miedosti äitelän suklaista ”viskin makua”. Kääntyy äkkiä vetiseksi. Jälkimaku kuivuu ihan jees ja jättää ihan pikkuisen humaloinnin fiilistäkin.

Hieman bulkkikuraa tasapainoisempi esitys. Jättää jopa vaahtopitsiä lasin reunoihin.

Mutta ikävän keinotekoinen mukabourbon alkaa maistua hörppy hörpyltä selvemmin, mikä ei ole ollenkaan hyvä juttu. Oikeastaan ihan tosi huono juttu.

En suosittele. Jäi juomatta loppuun.

Pyynikin Käsityöläispanimo Jouluolut

No niin, löytyipä kaupasta sopivasti ennen joulua myös Pyynikin oluita. Ajankohdan vuoksi eniten kiinnostaa tietenkin tämä erittäin nastalla etiketillä varustettu Jouluolut.

Näkö on odotettua, hyvin tummanruskeaa, juuri juuri läpinäkyvää. Mutta tuoksu sitten muuta: imakkaa glögimeininkiä. Neilikkaa ja kanelia, luulisin, jotenkin ehkä katajanmarjaista meininkiä myös.

Maku yllättää myös, kun on hapan ja melko kuiva. Humalaa käy, ei ihan älyttömän rajuna, sitten hapanta marjaisuutta ja lopuksi ehkä ihan tosikuivaa suklaisuutta jälkimaussa pikkuripe. Jättää suun laksuvan kuivaksi.

Tampereen tyypeillä on hauskasti poikkeava tapa vääntää nämä oluet. Harmittavan harvoin on saatavilla täällä pääkaupungissa. Mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, jos sattuu saamaan. Jännästi marjaisan kuivaa juomaa, joka on yllättävän tiukkaa ruokakauppavahvuiseksi.

Cerveses La Gardenia La Socarrada

No niin, matsiolueksi valikoitui tosiaan tämä, kun ei oikein muutakaan kiinnostavaa espanjalaista vaihtoehtoa valtionmyymälä tarjonnut.

Matsi on eilisen hommia. Paitsi että vahvempi Espanja on futiksessa kuin oluenpanossa, näin väitän myös eilisen matsin ja oluen jälkeen.

Pullo on todella nätti ja etiketti staili. Ja olut kaunista: oranssia ja hehkeää. Jotain pientä hitua samean puoleisessa juomassa killuu, ehkäpä rosmariinia. Sillä nimittäin valecialainen on nähnyt hyväksi tämän maustaa.

Tuoksu onkin… No ööh, järkyttävä. Kai tämä paksu mausteentuoksu on rosmariinia? Paistettu liha siitä ainakin tulee mieleen. Ei houkuttele maistamaan. Mutta toki maistoin. Ensikulaus. Ei lainkaan saa kiinni: Mausteisuutta ja loppu menee happamaksi.

Selkenee kuitenkin, kun maistelee. Aika leveällä maltaalla mennään, happoja mukana kivasti. Sitten maustetta, kai rosmariinia juurikin. Humalointi kuivattaa loppua, joka kääntyy myös perin happamaksi. Saison tästä loppumausta tulee mieleen, siis sen vähän perusteella mitä saisoneita olen maistellut. Jälkimaku on niin mukavan mausteinen ja (aavistuksen sitruksisesti) hapan, että kulausten välillä pitää mielellään taukoa. Hunajaakin tässä on, mutta se taitaa tuoda enemmän täyteläisyyttä kuin makua.

Outo, mutta lopulta aika mainio tuttavuus, jonka tuoksuun en kyllä oikein tottunut. Pakko myös sanoa, että yli kuusi ja puoli euroa on tästä todella paljon tai selkeämmin sanottuna liikaa. Paitsi tietenkin jos rosmariini on se juttu.

Alkoon tilattu 400 pulloa.

Laitila Kievari Mämmi

Ai hellettä vai? Kesää ja silleen? Pöh, eihän tässä ole pääsiäisestäkään juuri ehtinyt toipua.

Joskus ehkä pari vuotta sitten ostin muistaakseni tämän ruokakauppaversiota, enkä pettynyt yhtään niin paljon kuin odotin. Joten olihan nyt pakko napata pullo Itiksen Prisman Alkon poistoalesta.

Väri on tumma, punertava ja valoa vasten ehkä yllättävänkin läpinäkyvä. Vaahto melko mitätön ja häviää pientä lasinreunaa kiertävää rengasta lukuunottamatta sekunneissa. Olin vähän epäluuloinen, sillä olut näytti makealta. Tuoksukin oli makean maltainen, jollakin epämääräisellä sivuvivahteella. Mämmikö siellä haiskahti. Ja minä kun en näissä tummissa mistään ylenmääräisestä makeudesta piittaa.

Tämän ajatuksenjuoksun maku katkaisi ensimmäiselle aidalle. Hapokkuus poreilee, ensituntuma kuivakka ja hapan, sitten mallas alkaa maistua, mutta makeaa tämä ei ole. Jälkimaussa karvautta, olisko vähän kahviakin. Aluksi miellyttävä, pitkän päälle kääntyy vähän metalliseksi.

Aika hyvää! Täyteläinen ja ryhdikäs juoma. Harmi vaan, ettei oikean mämmin mausta ole oikeastaan mitään kuvaa, eli en voi sanoa että maistuuko tämä siltä itseltään.

Minun makuni mukaista tummaa olutta, vaikka pikkutuopillisen loppua kohti tuo terävähkö metallinen jälkimaku nousi hieman enemmän esiin. Sen siitä saa, kun kirjoittaa eikä juo riittävän ripeästi.