Tagged: Oppigårds

Oluthuoneiden IPA-festivaali 2015

 

Noin yhdeksättä kertaa järjestettävillä Oluthuoneiden IPA-festivaaleilla on tällä kertaa tarjolla 14 lajityyppiänsä hyvin tai vähemmän hyvin noudattavaa edustajaa. Kaunis humala sai kunnian maistella kattauksen läpi ja kokosi pikaoppaan festivaalitarjontaan.

Laadukasta IPA:a ilman kikkailua:

  • Bryggeri Supernova DIPA: Tuoksu ehkä vähän vaatimaton, mutta maku räjäyttää potin. Perusvarma jenkkityylin IPA, joka on tuplaksi vähän turhan kepeä.
  • Atom IPA: Tasapainoinen yhdistelmä trooppista hedelmäisyyttä ja asianmukaista katkeroa.
  • Edge Brewing Hoptimista: Barcelonalainen olut on festareiden helmi. Se ei kikkaile erikoisuuksilla vaan on erittäin tyylipuhdas länsirannikon IPA, jonka humalointi on on tuore ja katkera.
  • Oppigårds Indian Tribute: Tasapainoinen ja pitkä IPA. Jälkimaku on tämä oluen rikkain ominaisuus.
  • Beavertown Brewery 8 Ball: Tuoksussa on tuhdisti humalaa, mutta maku jää siihen nähden vähän vaatimattomaksi. Hipsterien suosikiksi veikkailtu olut on kuitenkin yksi festarin parhaista.

Jos kaipaa jotain erikoisempaa:

  • Rocket Brewing Zero Gravity Brett IPA: Brettanomyces-hiivalla käytetyn IPA:n tuoksu on jotain aivan huikeaa humalat ja hapan hiiva muodostaa hedelmäisen raikkaan kokonaisuuden, jota voi kuvata vain sanalla ”ihq”. Maku ei ole tuoksun veroinen vaan tasapainoinen, kuiva ilman happamuutta. Hieno olut.
  • Stadin Panimo Mosaic Single Hop IPA: Erittäin hyvä IPA, jossa on niin paljon Mosaic-humalan tuomaa mustikkaisuutta, että heikompia hirvittää. Yhden mielestä ällöttävä, toisen mielestä piristävän poikkeuksellinen.
  • Kinn Bryggeri Svarthumle: Festareiden ainoa musta IPA täyttää paikkansa kivasti. Lakritsaisessa oluessa painiskelevat tasavahvasti myös paahteiset ja humalaiset aromit.

Jos maistoit jo muut:

  • Panimo Hiisi Leimaus: Mangoa, habaneroa ja humalaa pursuava olut on yllättävän vaatimaton kokonaisuus. Kivoja aromeja, mutta ne jäävät turhan hienovaraisiksi. Kaipaisi enemmän kaikkea.
  • Rekolan Panimo Luomu IPA: Mukavan pyöreän pehmeä IPA, jonka ainut erityinen ominaisuus on miellyttävä limearomi ilman hyökkäävää katkeruutta tai sitruksisuutta,
  • Pyynikin käsityöläispanimo Pirun polkka: Britti-IPA Tampereelta jää tässä joukossa vähän vaatimattomaksi. Jälkimaussa hiven ikävän kitkerää vihannesaromia.
  • De Dochter van de Korenaar Crime Passionnel: Belgialainen nimihirviö yrittää aivan liikaa. Se ei ole IPA, ei vehnäolut eikä belgiale, vaan jotain mitäänsanomatonta näiden välimaastosta.
  • Wold Top Scarborough Fair: Gluteeniton IPA on oikein kiva ja raikas, mutta oikeastaan tyyliltään enemmänkin Golden Ale kuin IPA.
  • Thornbridge Jaipur X: Festareiden pääesiintyjä on myös suurin pettymys. Jumalaisen Jaipur IPA:n imperial-versio ei onnistu erottumaan edeltäjästään muulla kuin hävyttömän korkealla alkoholiprosentilla (10%), jonka piilottaminen maltaiseen runkoon on tämän oluen ainoa ansio.

Oppigårds Amarillo

Kaunis mahonki. Tuoksuna heleä humalahedelmä.

Reipas humalapotku kärkeen, aika lyhyt tosin. Antaa tilaa maltaille ja hituselle makeutta. Kuivuu loppuun melkolailla täysin. Lämmetessä maltaisuus saa vähän enemmän tilaa, humalaisuus ei mitenkään tapissa muutenkaan. Tasapainoinen esitys.

Greippinen jälkimaku pienellä makeudella. Hyvää on.

Oppigårds Indian Tribute

Mahonginpunainen, kirkas. Vaahto pysyy. Tuoreen IPAn tuoksu.

Ja pitää minkä lupaa: On havua, on vähän vähemmän sitrusta, on katkeroruoskaa vaan onpa myös rauhoittavaa runsautta.

Ei kovin kaukana viidestä ceestä, mutta vähemmän makea ja omaan suuhuni vielä vähän tasapainoisempi.

Eli onhan tämä kova. Tosi kova.

Oppigårds Thurbo Double IPA

Turboa heti kättelyssä! Loistavan oranssi väri ja huumaava humalien tuoksu. Olikohan tämä, vähän eltaantuneen rasvan ja havumetsän sekoitukselta tuoksuva, lajike Centennial? Sellainen tämä tuoksu kuitenkin on, ja pelkästään hyvällä tavalla!

Vaahdolla ei juuri kikkailla.

Olut on suussa aika suoraviivaista tavaraa hiilihapot ja humalat, vähän mallasta, ja sillä selvä. Mutta kun olut on jo jossain lähempänä napaa kuin nenää, alkavat juhlat. Aluksi huumaava tunne suussa, joka vähitellen aukeaa makujen ilotulitukseksi. Bileet voisivat jatkua pidempäänkin, mutta tuleepahan nopeasti hyvä syy ottaa seuraava hörppyä. Well done, Sverige!