Tagged: Parking Beer

Ratsiassa Bier-Bierin saison-kattaus

 

Aika montaa oluttyyliä on väitetty seuraavaksi ipaksi, mutta kaikki ennustukset ovat osoittautuneet vääriksi tai ainakin ennenaikaisiksi. Nykysuosikki seuraavaksi ipaksi on maalaisolut saison. Niiden tunnuspiisteitä ovat hento happamuus, sameus sekä maanläheiset, jopa tallimaiset aromit.

Helsinkiläinen Bier-Bier nostaa tänä kesänä saisonia eturiviin, mikä on paitsi ilahduttava epäilemättä myös haastava veto, sillä siinä missä maahantuojilta ja kotimaisilta pienpanimoilta on helppo löytää monenlaisia ipa-kattauksia, on saatavilla olevien saisonien kirjo huomattavasti vaatimattomampi.

Tarjolla oleva setti on niin poikkeuksellinen ja houkutteleva, ettei kesän hienoinkaan päivä saanut pidettyä meitä pois Bier-Bierin järjestämästä tastingista. Päätimme laittaa 16 saisonin (tai saisonhybridin) kattauksen kylmästi paremmuusjärjestykseen, jonka saa haastaa ja kyseenalaistaa, vaikka se onkin lopullinen ja korkein totuus. Olueille on annettu kouluarvosanat oluina, ei saisoneina. Tyylin rajojen rikkomisesta ei siis ole sakotettu.

Ensin Lassen, sitten Sammelin arvosana ja lopuksi yhteisarvostelu. Lasse kirjoitti arvostelut, Sammeli on lisännyt sikäli kun näkemys on eronnut.

  1. Nøgne Ø: Saison Reserve 9- / 9½ = 9+
    Norjalaisten saison flirttailee rohkeasti hapanoluiden kanssa. Erittäin rohkea ja maukas.
  2. Bad Attitude: Mad Saison 9- / 8½ = 9-
    Viinimäisiin vahvuuksiin kohoava saison-dipa-hybridi on todella herkullinen tapaus. Tuoksu on houkuttelevan pehmeä ja humalan ja happamuuden kiva tasapaino kätkee maussa jokaisen oluen kahdestatoista alkoholiprosentista.
  3. Hiisi Broken Bones 7½ / 9 = 8+
    Joukon paras suomalainen: rohkealla ja onnistuneella tavalla erilainen. Sammeli lisää: Erittäin onnistunut. Jännästi tässä saatu sorachi ace toimimaan, yleensä en siitä välitä.
  4. Amager: Wait Until Spring, Bandini 8+ / 8+ = 8+
    Voimakas passionhedelmän tuoksu ja makukin on raikkaan hedelmäinen. Nyt ollaan melko kaukana perinteisestä hevostallifiiliksestä.
  5. Prairie Artisan Ales: Birra Farmhouse Ale 8½ / 8 = 8+
    Herkullisen hikinen tuoksu, hento happamuus ja miellyttävä mausteisuus hyvässä tasapainossa.
  6. Hibu: Tony Solo 8½ / 7 = 8-
    Ehkä kattauksen erikoisin olut. Maanläheisessä tuoksussa omenasiideriä ja maku yllättää valkoviinimäisillä aromeilla ja raikkaalla happamuudella. Pieni viinaisuus puskee läpi.
  7. Sesma, Parking Beer ja Mateo y Bernabe: La Cabana 7+ / 7½ = 7½
    Pistävä, villihiivan käyttämille hapanoluille tyypillinen tuoksu lupaa paljon. Maku on pieni pettymys, sillä se on vähän yksioikoinen vaikkakin raikkaan sitruksinen.
  8. St Feuillien: Saison 7 / 8- = 7½
    Yksi kattauksen tiukimmin hiilihapotetuista oluista, mikä vähän peittää muuten hyvää makua. Vaikka reilut hiilihapot kuuluvat tyyliin, huomasi tässä vertailussa, että matalammat hapot tuottavat maukkaampia oluita.
  9. Modernist: Savant Saison 7+ / 7½ = 7½
    Napakasti humaloitu saison menisi ipasta. Erinomainen tapa tutustua Mosaic-humalan aromiin, sillä juuri muuta ei tästä maista.
  10. Maku: Saison (barrel sample) 6+ / 8+ = 7+
    Hiivaisemmassa ja hieman keskenkäyneessä versiossa Makun saisonista on samaa vetisyyttä, mutta kokonaisuus on kiinnostavampi. Sammelin eriävä: Tämä oli hillitty mutta kiinnostava. Hyvät navettafiilikset!
  11. Ruosniemen Panimo: Lomittaja Saison 6½ / 7½ = 7   
    Jos Maku oli vähän liian tylsä, on tämä vähän liian erikoinen. Täyteläisen rungon ja mukavan happamuuden tasapaino on hyvä, mutta maussa on jotain kurpitsaolueen viittavaa hieman ällöttävää vivahdetta. Sammelin eriävä mielipide: Mukavasti raippaava suora perussaison.
  12. Nomada Estepa 7- / 6½ = 7-
    Joukon ainoa tumma olut on hyvässä tasapainossa. Pieni paahteisuus pelastaa tämän saman panimon Tundraa vaivaavalta tylsyydeltä.
  13. La Baladin: Wayan Saison 8- / 5 = 6½
    Todella paljon kaikkea eikä pelkästään hyvällä tai huonolla tavalla. Onneksi tätä myydään isossa pullossa, koska tuntuu, että jokainen suullinen vetää eri suuntaan kuin edellinen. Sammelin eriävä mielipide: Kattauksen tuopinpohjimmainen. Tuoksuu fairyltä, maistuu sitruunapippurilta. Yh.
  14. Maku: Saison 6- / 6 = 6
    Perusvarma suoritus, mutta tässä kattauksessa seura on liian kova.
  15. Brewdog Electric India 6½ / 6- = 6
    Skotit tekevät yleensä perusvarmoja laatusuorituksia. Tämäkin on raikkaassa hedelmäisyydessään ihan kiva olut, mutta räväkkyys ja saisonmaisuus jäävät kauas. Sammelin mielipide: Humalapöhinää ja hiilihappoa. Ei tästä saa irti mitään
  16. Nomada Tundra 6 / 5½ = 6-
    Hyvin kevyt ja tässä joukossa suorastaan mauton. Sopii ensimmäiseksi saisoniksi sellaiselle, joka välttelee riskejä.

Bier-Bier aka Helsinki, rakastettuni

Olutkulttuurin eteneminen ei totta tosiaan ole enää pääkaupunkiseuran pubitarjonnasta kiinni. Kauan odotettu Brewdog-baarikin oli pettymys lähinnä vain siitä syystä, että laadukasta tarjontaa on kaupungissa jo niin paljon. Brewdogin lisäksi modernin paremman oluen ilosanomaa ryhtyi julistamaan viime vuonna muun muassa myös S-ryhmän Ølhus-ketju peräti neljän ravintolan voimin. (Toki kyse oli pelkästä tsekkipubien uudelleen brändäämisestä, mutta ainakin omasta mielestäni valikoimat paranivat samalla merkittävästi.)

Eikä uusien olutbaarien vyöry näytä loppumisen merkkejä tänäkään vuonna.

Pubibuumin keskipisteeksi on muodostumassa Iso-Robertinkatu, jolla sijaitseva Black Door on ollut jo pitkään paitsi kaupunginosan myös koko valtakunnan kärkikaartia. Sitä pyörittävä Delifox avaa helmikuussa samalle kadulle American Craft Beer Barin. Sivumennen on sanottava, että viime viikon perjantaina lounaspaikaksi valikoitunut Iso Roobertinkadun Bar Bronco yllätti sekin laajalla pullovalikoimalla sekä Punk IPA ja All Day IPA -hanoillaan.

Jo aiemmin mainittu Brewdog sijaitsee vain muutaman korttelin päässä Iso Roobertinkadulta. Samoin Annankadun William K eikä Angleterreenkään kävelee montaa minuuttia. Villi Wäinö ja muutama Ølhus ovat niin ikään lähes samoilla kulmilla.

Vielä lähempänä, käytännössä ”Roban” pohjoispäässä, on nyt myös paikka nimeltä Bier-Bier. Tiukasti kilpailluilla markkinoilla sillä on yksi merkittävä kilpailuetu. Sen perustajilla, jotka pyörittävät myös Vin-Vin-viinibaaria, on nimittäin oma maahantuontiyritys nimeltään Viinitie. City-lehden mukaan tavoitteena on, että puolet sadan oluen valikoimasta tulisi Suomeen heidän oman firmansa kautta.

Ja totta tosiaan Erottajan Alkon tiloissa tänään esittäytynyt ja myöhemmin tällä viikolla toimintansa aloittava Bier-Bier on ilahduttava oluttapaus valikoimaltaan: hanoja on vain kahdeksan, mutta pullolistalla on mittaa kuusi sivua. Kahden ja neljän desin annoksissa myytävät hanaoluet eivät suuria yllätyksiä tarjonneet, mutta kaksi espanjalaista noinkin pienessä joukossa antoi ymmärtää, että siinä on yksi tämän baarin tavoista erottautua kilpakumppaneistaan. (Miinuksena mainittakoon, että hanaolut oli omaan makuuni liian kylmää.)

Pullo-oluet on jaoteltu tyylin tai alkuperämaan sijaan makumieltymysten mukaan humalaisiin, kevyisiin, tummiin ja niin edelleen. Oluesta ei muutekaan kerrota kuin nimi, koko ja hinta, joten alkoholiprosentin, tyylin tai alkuperämaan suhteen on turvauduttava omaan tietotaitoon, älypuhelimeen tai henkilökunnan apuun. Hinnoittelu on yhtä julmaa kuin muissakin vastaavissa paikoissa.

Tilan sisustus on yllättävänkin perinteinen: tummaa puuta, hämyisä valaistus eikä juurikaan mitään ylimääräistä seinille työnnettyä rekisterikilpeä, mainosvaloa tai lasinalusta. Liekö kaupunkiin avattu 2000-luvutta toista näin uskollisen brittityylistä pubia? Yksinkertainen sisustus on tyylikäs ja toimiva ja tekee kunniaa upealle katolle ja arvokkaasti vanhentuneelle tilalle, joka viininystävien suosikki-Alkona näytti lähinnä sekavalta varastolta.

Jos omat maahantuontikanavat pysyvät vireinä varsinkin Espanjan suuntaan, ei tämä paikka jää itselleni vieraaksi vaan on hyvä vaihtoehto Black Doorille. Ja Brewdog on puolestaan yhtä houkuttelevaa kuppilaa vaikeammin saavutettavissa Punavuoren perukoilla. Uusien olutravintoloiden kilpailusta tulee kiinnostava ja parhaassa tapauksessa kaikki selviävät voittajina.

Toisesta, vähintään yhtä tervetulleesta suunnasta pääkaupunkimme olutkulttuuria laajentaa tämä Helsingin kaupungin kulttuurijohtaja Stuba Nikulan aloite: ”Samaan aikaan, kun kansa yhä vähemmän juo bulkkilageria (tai ylipäätään mitään) on myös mikropanimotoiminta lisääntynyt. Olen tavannut useampiakin porukoita, joilla kiehuu 20-80 litran pata kotikeittiöissä ja ajatuksissa pyörii liikeidea omasta laadukkaasta mikropanimosta jopa elinkeinona. (…) Jotta Helsinkiin saadaan uusia käsityöammattilaisia tarvitaan välimalli – panimotoiminnan yrityshautomo.”

Joskus Helsinkiä on helppo rakastaa!