Tagged: Rekolan panimo

Pitkäperjantai Punavuoren pubeissa

Viime perjantaina järjestettiin toista kertaa Punavuori Pub Crawl. Ohjelmassa oli seitsemän olutravintolan kierros ja kattauksena yksi kotimainen uutuusolut kussakin kuppilassa. Nämä oluet on esitelty kuvateksteissä ja niitä tarjoilleet (ja ehkä vielä tarjoilevat) pubit olivat:

  1. Brewdog Helsinki: Fat Lizard Jesus Lizard
  2. Latva: Rekolan Savuvehnä
  3. Tommyknocker: Maistila Perämeri
  4. Il Birrificio: Donut Island & Il Birrificio Rödbärgen
  5. Punavuoren Ahven: Hopping Brewsters Witch Dance
  6. Black Door: Stadin Panimo Helsch
  7. Bier-bier: Sori Brewing Trokari Pils

Mutta entäs itse tapahtuma? Ainakin pienessä etukenossa kiertäen kokonaisuudesta jäi erittäin positiivinen kuva. Ja etukenolla en tarkoita laitamyötäistä vaan sitä, että muiden blogaajien kanssa kiersimme rataa noin puolituntia pääjoukon edellä.

Koska tapahtuman suosio ylitti odotukset, pääjoukko joutui kiertämään melkoisessa ruuhkassa. Noin 60 henkeä ei tietenkään sinänsä ole kovin paljoa, mutta kuitenkin  kaksi kertaa enemmän kuin Tommyknockeriin saa millään ilveellä mahtumaan. Pääjoukko hajosikin pian pienemmiksi ryhmiksi, jotka alkoivat kiertää paikkoja oman mielensä mukaan.

Punavuori on tietenkin aivan mahtava paikka tällaiselle tapahtumalla. Riittävä määrä laadukkaita kuppiloita on muutaman korttelin sisällä. Jos tunti per paikka ja olut per paikka tuntuu liian rauhalliselta tahdilta, kannattaa muistaa, että kussakin paikassa oli tarjolla päivän uutuuksien lisäksi muitakin kiinnostavia oluita. Ja pieni happihyppely tunnin välein pitää mielen virkeänä.

Toki vähän parannettavaakin jäi. Kussakin pubissa piti olla paikan päällä kulloinkin tarjolla olleen tekijä, mutta muutamista yllättävistä vastoinkäymisistä johtuen tämä ei kaikkialla toteutunut. Oluet olivat teknisesti hyviä, mutta kunnianhimon taso oli melko vaatimaton. Kun kerrankin voisi olla varma, että pubeihin vyöryy erikoisuuksia janoavia harrastajia, voisi tarjolle laittaa jotain kölschiä kiinnostavampaa.

Punavuori Pub Crawl 3:n toteutumista ei tarvinne jossitella. Täällä ainakin odotellaan jo päivämäärää kalenteriin merkattavaksi.

Koska tässä oli vain yksi näkemys, kannattaa käydä lukemassa myös, kuinka Punavuori Gourmet tapahtuman koki. Raportteja tulossa todennäköisesti myös Vaimomatskuu-blogiin sekä Tyttöön ja tuoppiin.

Oluthuoneiden IPA-festivaali 2015

 

Noin yhdeksättä kertaa järjestettävillä Oluthuoneiden IPA-festivaaleilla on tällä kertaa tarjolla 14 lajityyppiänsä hyvin tai vähemmän hyvin noudattavaa edustajaa. Kaunis humala sai kunnian maistella kattauksen läpi ja kokosi pikaoppaan festivaalitarjontaan.

Laadukasta IPA:a ilman kikkailua:

  • Bryggeri Supernova DIPA: Tuoksu ehkä vähän vaatimaton, mutta maku räjäyttää potin. Perusvarma jenkkityylin IPA, joka on tuplaksi vähän turhan kepeä.
  • Atom IPA: Tasapainoinen yhdistelmä trooppista hedelmäisyyttä ja asianmukaista katkeroa.
  • Edge Brewing Hoptimista: Barcelonalainen olut on festareiden helmi. Se ei kikkaile erikoisuuksilla vaan on erittäin tyylipuhdas länsirannikon IPA, jonka humalointi on on tuore ja katkera.
  • Oppigårds Indian Tribute: Tasapainoinen ja pitkä IPA. Jälkimaku on tämä oluen rikkain ominaisuus.
  • Beavertown Brewery 8 Ball: Tuoksussa on tuhdisti humalaa, mutta maku jää siihen nähden vähän vaatimattomaksi. Hipsterien suosikiksi veikkailtu olut on kuitenkin yksi festarin parhaista.

Jos kaipaa jotain erikoisempaa:

  • Rocket Brewing Zero Gravity Brett IPA: Brettanomyces-hiivalla käytetyn IPA:n tuoksu on jotain aivan huikeaa humalat ja hapan hiiva muodostaa hedelmäisen raikkaan kokonaisuuden, jota voi kuvata vain sanalla ”ihq”. Maku ei ole tuoksun veroinen vaan tasapainoinen, kuiva ilman happamuutta. Hieno olut.
  • Stadin Panimo Mosaic Single Hop IPA: Erittäin hyvä IPA, jossa on niin paljon Mosaic-humalan tuomaa mustikkaisuutta, että heikompia hirvittää. Yhden mielestä ällöttävä, toisen mielestä piristävän poikkeuksellinen.
  • Kinn Bryggeri Svarthumle: Festareiden ainoa musta IPA täyttää paikkansa kivasti. Lakritsaisessa oluessa painiskelevat tasavahvasti myös paahteiset ja humalaiset aromit.

Jos maistoit jo muut:

  • Panimo Hiisi Leimaus: Mangoa, habaneroa ja humalaa pursuava olut on yllättävän vaatimaton kokonaisuus. Kivoja aromeja, mutta ne jäävät turhan hienovaraisiksi. Kaipaisi enemmän kaikkea.
  • Rekolan Panimo Luomu IPA: Mukavan pyöreän pehmeä IPA, jonka ainut erityinen ominaisuus on miellyttävä limearomi ilman hyökkäävää katkeruutta tai sitruksisuutta,
  • Pyynikin käsityöläispanimo Pirun polkka: Britti-IPA Tampereelta jää tässä joukossa vähän vaatimattomaksi. Jälkimaussa hiven ikävän kitkerää vihannesaromia.
  • De Dochter van de Korenaar Crime Passionnel: Belgialainen nimihirviö yrittää aivan liikaa. Se ei ole IPA, ei vehnäolut eikä belgiale, vaan jotain mitäänsanomatonta näiden välimaastosta.
  • Wold Top Scarborough Fair: Gluteeniton IPA on oikein kiva ja raikas, mutta oikeastaan tyyliltään enemmänkin Golden Ale kuin IPA.
  • Thornbridge Jaipur X: Festareiden pääesiintyjä on myös suurin pettymys. Jumalaisen Jaipur IPA:n imperial-versio ei onnistu erottumaan edeltäjästään muulla kuin hävyttömän korkealla alkoholiprosentilla (10%), jonka piilottaminen maltaiseen runkoon on tämän oluen ainoa ansio.

Rekolan panimo Tervahauta

Upea etiketti: mustaa ja pronssia. Kerrankin Rekolan perusleiska toimii.

No nyt on vaahtoa! Eihän tätä meinaa päästä juomaan lainkaan, kun vaahtoa tulee jo pienestä tilkasta lasin täydeltä. Tuoksu on makean savuinen. Hyvä, mutta ei niin ihmeellinen, että se jaksaisi viihdyttää vaahdon laskeutumiseen kuluvan ajan.

Maku on tuoksun jälkeen yllättävän kuiva ja ohut, mutta hyvä. Siinä on tupakkaista savua, mikä on mukavaa vaihtelua savuoluissa usein vastaantuleville pekoni- ja savukala-aromeille. Jälkimaussa vuorottelee ikävän metallinen ja upean täyteläinen savuisuus.

Hieman epätasainen kokonaisuus, mutta siltikin erittäin tervetullut laajennus kotimaisten maitokauppaoluiden valikoimaan.

Rekolan panimo Metsän henki

Rekolan panimolla on ilahduttava monipuolinen ja kiinnostava tuotevalikoima. Eli ei mennä siitä, missä aita on matalin ja menekki kovin vaan tuodaan tarjolle sellaistakin, jota ei vielä markettien hyllyistä löydy. Amerikan serkku ja sen tuhdimpi versio Amerikan eno ovat luonnollisesti omia suosikkejani, mutta nyt tuoppiin kaadettu Metsän henki on hyvä kolmonen.

Väri on kauniin mahonkinen, mutta mausta löytyy ehtaa suomalaista mäntymetsää brittibitterin muottiin valettuna. Samoin kuin toisen kuusenkerkkäoluen (Koffin ja Brooklynin Two Tree Porter) kohdalla tuli huomattua, tämä havupuiden lahja makunystyröille sopii hyvin yhteen oluen ja humalan kanssa.

Rekolan panimo Amerikan serkku

Keisari 66 on tämän vuoden kotimainen olutsensaatio. Se on erittäin hieno olut, jonka hinta on Suomen surullisella mittapuulla ja verotuksella suorastaan huikean halpa. Rekolan Amerikan serkku ei ole oluena yhtään huonompi. Se on luonteikas, erittäin onnistunut american pale ale.

Vaahto on nopeasti katoavaa sorttia eikä tuoksukaan huumaa, mutta pihkaisen ja sitruunaisen aromikas maku on se, miksi tätä olutta kannattaa hankkia. Humalasta tulee raikkautta, mutta maku on muuten hivenen turhan vaisu ja lyhyt. Rekolalla on muitakin oluita. Yhden nimi on Metsän henki. Se olisi sopinut nimeksi myös tälle. Sen verran havumetsäisiä ja häilyviä ovat nämä aromit.

Painii samassa sarjassa Keisari 66:n kanssa, mutta antaa aivan liikaa etumatkaa korkealla hinnallaan. Samassa hintaluokassa taas Muflonin IPA jyrää.

Rekolan panimo Kesäkolli

Kesä meni eikä ainakaan tätä kesäolutta jää kaipaamaan. Rekolan Kesäkollin tuoksussa on makeaa inkivääriä ja jotain leivosmaista, varmaankin hiivaa. Inkivääri ei ole maussa niin selvästi esillä kuin esimerkiksi Little Valleyn Ginger Alessa vaan huomattavasti kohtuullisemmin.

Tasapainosta on vaikea kuitenkaan puhua, kun tuntuu, ettei tässä oluessa ole valtavasti muuta makua kuin hento inkivääri. Vähäsokerinen sima voisi maistua tältä, jos sitä maustaisi inkiväärillä. Aika litkua on!