Tagged: Rogue Ales

Rogue Chocolate Stout

Kun joulusauna on lämmityksen alussa 20 astetta pakkasella, maltainen suklaastoutti ei välttämättä ole paras valinta juomaksi. Vaahtoa tuli mustan juoman niskaan melkoinen kuorma. Ja se jäätyi nopeasti tuopin reunoihin…

Jääkylmässä oluessa napsahtaa kohtuullinen humala. Tietty täyteläisyys ehkä tuntuu silti. Jälkimaussa selvä suklaa. Ei juuri muuta, äkkiä piti juoda, ettei lasiin jäätynyt.

Mutta olihan hieno olutkokemus. Ainahan nämä ovat tilanteeseen sidottuja.

Joskus keskinkertainenkin olut voi olla loistava, kun tilanne on oikea. Ja joskus hyvä olut on aivan väärässä lämmössä tai tilanteessa. Nautintoaineiden arvostelu ei ole kovin objektiivista puuhaa…

Mutta ehkä jatkamme sitäkin hommaa tässä blogissa, vaikka alkutalvi toiminnan pääsi hyydyttämään pahasti. Katsotaanpa, jos homma korjautuisi ensi vuonna.

Rogue Ales Mocha Porter

Voisiko olutta markkinoida teellä? Kahvia ja suklaata käytetään usein tummien oluiden maustamiseen tai markkinoimiseen, mutta teetä en muista kohdanneeni. Luulisi, että joku olisi jotain kokeiluja tehnyt, sillä ainakin omassa suussani amerikkalaiset humalat pyörivät usein hyvin lähellä sitruunaisen (vai bergamottisen?) Earl Gray -teen makumaailmaa.

Koska tällaista teeolutta ei kuitenkaan ole tullut vastaan, käsitellään jälleen yksi kahvinen tuttavuus.

Rogue Alesin Mocha Porterin vaahdossa on hauskasti hyvin monenkokoista kuplaa ja väri on erittäin tumma. Tuoksussa imelää kahvia tai jotain imelää ja jotain kahvista. Myös toffeeta ja mallasta. Maku onkin sitten jännempi…

Paljon hiilihappoa, raikasta jopa hieman hapanta hedelmäisyyttä. Myöhemmin tulee kahvia ja tupakkaa. Kahvisuus on edelleen jännää, sillä siihen ei liity tyypillistä paahteisuutta. Ainakaan paljoa. Ajan ja lämmön kanssa sekin nousee esiin. Alkoholiprosenttiaan suurempi tumma olut. Raikas ja maukas. Erittäin hyvä!