Tagged: Sierra Nevada

Sierra Nevada Torpedo Extra IPA

Sierra Nevadan pale ale on ollut jo pitkään Alkon valikoimissa ja siten panimon tutuin tuote Suomessa. Tosin ei tämä Torpedokaan ole mikään kummajainen vaan usein baareissa ja muistaakseni joskus Alkossakin nähty tuote.

Tuhti on vaahto ja mahongin väri olut alla sen. Tuoksu raikas, jopa kirpeä. Maku on pienehkö pettymys, hieman lattea (ei sitä kahvia kuitenkaan!).

Tuhtihan tämä kyllä on: alkoholi, mallas ja jäännössokeri antavat niin paljon runkoa, ettei humalointi nouse sellaisiin mittoihin, kuin tässä tyylissä on tapana vaan se vaikuttaa salakavalasti pinnan alla, mikä sopii tietysti varsin hyvin oluen nimeen.

Sierra Nevada Beer Camp IPA

Partioleirit tai rippileirit eivät koskaan olleet minun juttuni. Armeijassa leirit olivat, ainakin jälkikäteen ajatellen, parhaita juttuja, mutta eivät ehkä kuitenkaan mitään nautintoja. Mutta olutleiri, se voisi ehkä olla minun juttuni.

Sierra Nevadan leiriolut on kauniin vaahdon punertavan oluen ylle nostattava IPA, joka tuoksuu havuille ja sitrushedelmille. Maku on kuiva ja katkera, kuten asiaan kuuluu. Ei siis mitään pehmeää hedelmäisyyttä vaan jopa melko tylyä humalointia yrtti-mäntyakselilla.

Tavallaan tästä tylyydestä tulee mieleen joku oikein rapsakka saksalainen pilsneri. Mutta kyseessä on siis todella hyvä ja luonteikas olut, jonka mäntyinen humaluus jää kurkkuun kuin pihka sormiin.

Sierra Nevada Tumbler Autumn Brown Ale

Kaunista ruskeaa juomaa, miedohko maltainen tuoksu, aika nopeasti putoava vaahto. Antaa odottaa jopa hieman vaisua suoritusta.

Mutta lähtö onkin ravakka paahteinen humalautus melko hapokkaana. Tasoittuu nopeasti maltaisen makeahkoksi kahvikaakaoksi. Lopussa vähän vetisyyttäkin. Jälkimaku ok, vaikkei suuri.

Yleensä hapokas kama minulle maistuu, mutta tässä vähempikin kuplinta olisi riittänyt. Muuten oikein hyvä ja sopii mainiosti tähän syksyä välillä muistuttavaan Etelä-Suomen kevääseen.

Tölkki vastaan pullo

Olen tämän talven aikana pyrkinyt maistelemaan muutamia suosikkioluitani tölkistä ja pullosta, rinnakkain. Tölkki versus pullo -keskustelua pohdiskelin jo eilisen Dale’s Pale Ale -arvion yhteydessä, mutta nyt on aika testata, löytyykö eroja ja jos löytyy, onko syyllinen pakkaus vai jokin muu.

Ensimmänä testissä Saimaan Marsalkka Golden Ale, joka on pakkaustavasta riippumatta kevyt mutta mukavan humalainen olut. Visuaalisesti suurin ero on vaahdon määrässä, joka on selvästi suurempi tölkistä täytetyssä lasissa. Väri on identtinen. Tölkistä kaadettu olut myös tuoksuu paremmalta, humalaisemmalta.

Voisiko tämä johtua siitä, että olut valuu lasiin tölkistä niin eri tavalla kuin pullosta, että se vaikuttaa ratkaisevasti olemukseen? Kai korkeamman vaahdon nouseminen voi nostaa myös enemmän humala-aromeita nesteestä. Maussa ei ole juurikaan eroa, mutta pullosta kaadetussa oluessa on enemmän hiilihappoja jäljellä. Tämä erä menee pienellä varauksella tölkin eduksi, mutta se on selvää, että myös pullossa kyse on loistavasta oluesta.

Sierra Nevada Pale Ale ei juuri vaahtoa. Tölkistä kaadettu olut tuoksuu makeammalta, pullosta humalat erottuvat paremmin. Maku ja hiilihapot hyvin lähellä toisiaan. Hieno ja tasapainoinen olut, jota ei tunnu olevan juurikaan apua tämän dilemman ratkaisemisessa. Varmuuden vuoksi otetaan vielä toinen kierros ja vähän ronskimmat kaadot: tällä kertaa tölkkiin nousee parempi vaahto, mutta se hajoaa yllättävän nopeasti. Maussa ei eroa.

Kolmas olut ja jälleen tölkki vaahtoaa enemmän. Nyt siis vuorossa Fuller’sin London Pride. Myös tuoksu tulee tölkistä paremmin: tutusta brittibitterin maanläheisestä maltaisuudesta erottuu paremmin myös hedelmäisiä sitrusaromeja. Maussa ei tälläkään kertaa ole juurikaan eroa; tölkki ehkä hieman metallisempi ja hiilihappoisempi, pullo täyteläisempi. Ero on kuitenkin häviävän pieni.

Sitten mennään henkilökohtaiselle epämukavuusalueelle. Edessä on nimittäin pullo ja tölkki, joissa molemmissa on tuttuakin tutumpi punainen etiketti. Vaikka tässä blogissa ollaan yleensä ihmisiksi ja juodaan oluet laseista, on tämä testi aloitettava seisten tölkkiä ja pulloa huulille vieden.

Koff III ei juurikaan tuoksu, sillä onpa kyseessä sitten pullo tai tölkki ainoa erottuva tuoksu on häivähdys kananmunaista rikkiä. Ja eikun juomaan! Tölkistä suuhun kaadettu olut on huomattavasti parempaa kuin pullosta juotu. Liiallisen hiilihapon sijaan tölkistä saa irti vähän maltaisuuttakin. Toinen kierros vahvistaa havainnon, mutta on syytä korostaa, että makua on joka tapauksessa hyvin vähän.

Finaalin paikka ja oluena vakisuosikkini Brewdogin Punk IPA. Jo tuttuun tapaan tölkistä tulee hieman enemmän vaahtoa. Simcoe-humala tuoksuu molemmissa, tölkissä hieman enemmän. Makutesti ei jätä tilaa epäilykselle: tölkki on aivan valtavasti parempi. Sen olut on raikkaampaa ja monipuolisempaa, jälkimaku paljon pidempi. Pakkaus ei ehkä kuitenkaan ole se merkittävin ero näiden kahden oluen välillä. Tölkki oluen parasta ennen -päivämäärään on nimittäin aikaa viisi kertaa enemmän kuin pullon vastaavaan.

Nämä testit, kuten omat aistini, ovat varsin rajalliset. Silti kaikki pienet ero, syystä tai toisesta, osoittavat samaan suuntaan; tölkki on parempi. Tähän on ehkä kuitenkin syytä vielä joskus palata.