Tagged: Slottskällans

Slottkällans Svart

Kun avasin pullon, harmaa alkukevään päivä oli kääntymässä hämärään. Iltapäivän jatkunut sade oli piiskannut järveä peittäneen tuoreen lumikerroksen harmaalaikkuiseksi. Tuuli ajoi edellään jotain; jääkylmiä vesipuhauksia vai jotenkin pöllyävänä pysynyttä räntää – en välittänyt ottaa selvää.

Nautiskelin juoman kylmän rantasaunan kuistilla. Toisin sanoen vähän helvetin kylmänä, minkä lukija ottakoon huomioon.

Melkein mustaahan tämä on, muhevan ja kauniin vaahdon peittävää, osin sitkeänkin. Tuoksu jännästi lähellä liköörikonvehtia.

Ja maku sitten kuitenkin hyvinkin kuiva. Hallitsevana rasakka kahvimainen paahde ja hapokkuus. Katkeroa ja hiukka kipakka sitruskuorihumalanmakua mukaan takapotkulla. Jälkimaku suuhuni oikein sopiva katkera ja karvaskin.Aika jättekiva!

 

Helsinki Beer Festival 2014: Vajaa mäyräkoirallinen uusia tuttavuuksia

Täältä se kaikki alkoi. Tai oikeastaan ”tämä”, Helsinki Beer Festival, oli paitsi yleisesti myös minun elämässäni jo paljon ennen kuin ”se”, olutharrastukseni, varsinaisesti alkoi. Kuitenkin koin Helsingin Kaapelitehtaan valot tälläkin kertaa eräänlaisena paluuna alkulähteelle.

Ensimmäinen kertani HBF:ssä oli vuonna 2007. Se taisi olla juuri sellainen visiitti kuin HBF liian monelle on: liikaa liian vahvoja oluita rumin seurauksin. Jotain ehkä jäi sisälleni kytemään, vaikka seuraavat vuodet menivätkin enemmän viinien parissa.

Muutama, ehkä neljä, vuotta sitten kiinnostukseni oluita kohtaan oli lopulta heräämässä. Visiitti HBF:n lehdistötilaisuuteen ja sitä seuranneille ammattilaistunneille jäi kuitenkin hieman laihaksi: humaltuminen ei kiinnostanut enkä oikein osannut vielä valikoida itseäni kiinnostavia oluita kattavasta valikoimasta.

Viime vuonna, kolmannella yrityksellä sain vihdoin jotain irti HBF:stä. Paljon uusia ja paljon hyviä oluita. Ankarasta maistelusta huolimatta päihtymystilakin pysyi kohtuullisena. Ehkä merkittävimpänä ja pysyvimpänä seurauksena noista messuista on tämä blogi ja sen ensimmäinen kattavampi kirjoitus. (Koska HBF oli viime vuonna vasta huhtikuun lopulla, vietetään blogin synttäreitä vasta muutaman viikon päästä.)

Tänä vuonna tein lyhyen ja tehokkaan iskun perjantai-iltapäivään. Oluista lisää kuvien yhteydessä, mutta tähän loppuun vielä vähän yleistä pohdintaa siitä, mikä HBF:ssä toimii ja mikä ei. Vaikka vuodet ovat muuttaneet minua, on festivaali säilynyt enemmän tai vähemmän ennallaan.

Ensin ruusut: valikoima on hyvä ja paikalla on suuri joukko kotimaan kiinnostavimpia toimijoita. Hintataso on sopiva ja sijainti hyvä, joten perusasiat ovat kunnossa. Myös lasihomma toimii hyvin, vaikkei suoraseinäinen ”pintti” olekaan paras mahdollinen maisteluastia.

Neutraalille sektorille menee ruokatarjoilu, joka lienee juuri niin hyvä kuin on taloudellisesti järkevää, mutta ainahan saa toivoa vähän fiinimpää ja monipuolisempaa valikoimaa. Miten olisi vaikka kunnon pop-up-ravintola Berthan ja Murun tämänvuotisen Viiniexpo-virityksen tyyliin?

Lopuksi risut: tapahtuma on luonteeltaan liikaa päihtymiskeskeinen. Puolikas tuoppi on ensinnäkin pienimmäksi annokseksi aivan liian suuri, jos haluaa harrastaa monipuolista maistelua. Myös elävä musiikki on sellainen elementti, joka vahvistaa mielikuvaa koko kansan dokailufestarista vakavan harrastajatapahtuman sijaan.

Tämä oli ehkä tarpeettomankin jyrkkä kärjistys, mutta omaan makuuni osuu paremmin Olutexpon kaltainen tapahtuma. Onneksi meillä on molemmat! Ja Suuret oluet, pienet panimot. Kaikissa kannattaa käydä aina kuin mahdollista!

Jouluolutta maitokaupasta

Joulun kiinnostavimmat ja parhaat oluet löytyvät yleensä Alkon hyllyiltä, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö maitokauppapuolella olisi myös hyvää yritystä. Seuraavassa koko joukko 4,7 prosenttia tai vähemmän alkoholia sisältäviä jouluoluita. Muista myös blogissa aiemmin esitellyt: Mufloni Huurupukki, Malmgård Jouluolut, Brewdog Santa Paws, Kievari Tuomas sekä Koffin, Lapparin ja Olvin jouluoluet yhdessä paketissa.

Vakka-Suomen Prykmestar Talvi ja Joulu

Prykmestarin tämän talven tarjonnassa on kaksi hyvin erilaista olutta: Talvi on tumma lager ja Joulu puolestaan savuinen pils. Ensimmäinen on väriltään vaalean mahonkinen ja jälkimmäinen puhdasta kultaa. Molemmissa vaahdot jäävät melko niukiksi.

Talvi valuu suuhun hieman vetisenä, mutta pian esiin nousee kuivakan maltainen runko, joka muuttuu vähitellen yllättävän pitkään ja hunajaiseen jälkimakuun. Ei tässä mitään vikaa ole, mutta vähän tylsää.

Jos Talvi on melko tyypillinen ja yllätyksetön vuodenaikaolut, on Joulu suorastaan ainutlaatuinen tapaus. Se on raikas pils, jossa on tuhtia savuisuutta. Ja tämä erikoiselta kuulostava yhdistelmä toimii todella hyvin.

Ridgeway Bad Elf ja Greene King Rocking Rudolph

Tämä kaksikko edustaa ruokakauppojen jouluolut hyllyissä perinteistä brittipanemista.

Rudolph on näistä kahdesta väriltään tummempi. Siinä on myös sitä samaa tunkkaisuutta, joka itseäni usein tympii perinteisissä bittereissä ja tällä kertaa pääsin vihdoin jyvälle, mistä tässä on kyse. Olut on melko tiukasti katkerohumaloitu, mutta aromipuolella nousee lähinnä mallasta. Ja jostain syystä tämä yhdistelmä ei minulle oikein maistu.

Bad Elf on rapeasti ja myös aromipuolelta humaloitu ja siten omaan makuuni miellyttävämpi olut. Oljen värisen oluen maku on hedelmäinen ja pitkä. Hyvää muttei millään tavalla poikkeuksellista.

Nøgne Ø Julesnadder

Tämä olut vaahtoaa estoitta vaalean vaahdon alle hautautuu tumman kokiksen värinen olut, joka on maultaan hienostuneen kuiva ja pähkinäisen maukas. Nøgne Ø osoittaa jälleen taitonsa vääntää laatua ja monipuolisuutta matalilla prosenteilla. Jos humaltuminen ei ole jouluaterian tavoite, on tässä oiva valinta janoiselle juhlijalle.

Slottskällan Winter Eko

Winter Eko on niin sakeaa ja sameaa, että siitä tulee väistämättä mieleen ihan kotikutoinen tunnelma. Maku on kaikkea muuta kuin sakea, sillä se on heleän hedelmäinen. Häilyvä paahteisuus jää tämän raikkauden taustalle.

Kokonaisuus on jotenkin jännittävän kiero, hieman kuin toffee jogurtissa, jossa toffee kyllä maistuu, mutta jogurtin raikkaus jyrää sille ominaisen makeuden. Tämä ei varmaan hirveästi auta ymmärtämään, millaista olutta pullosta voi lasiinsa kaataan, mutta sehän on vain hyvä syy hankkia oma pullo testiin!

Lervig Juleøl

Jouluoluiden sekalaisessa joukossa tämä Lervig kulkee turvallista keskitietä: tummaa, paahteista ja maltaista olutta hyvässä tasapainossa. Vuorenvarma joskin hieman yllätyksetön valinta jokaiseen joulupöytään jo pelkästään yksinkertaisen kauniin etikettinsä ansiosta.

Kannattaako vaivautua Alkoon asti?

Maitokauppojen valikoima on parhaimmillaan monipuolinen, mutta kohokohdat jäävät vähiin. Esimerkiksi Muflonin, Lervigin, Brewdogin ja Malmgårdin oluet pesevät kotimaisten jättipanimoiden jouluoluet mennen tullen. Jos haluaa panostaa enemmän, valitsee joulupöydän yleisolueksi Julesnadderin.

Prykmestarin Joulu sen sijaan voisi olla nappivalinta esimerkiksi rasvaisen lämminsavulohen kaveriksi: voisi ainakin kuvitella, että savut leikkivät keskenään ja pilsin rapsakka humala leikkaa rasvan alta pois. Harmi vaan, että Joulu on tässä esitellyistä oluista kaikkein vaikeimmin löydettävä. Itse olen bongannut sitä vain Helsingin Stockmannilta ja sieltäkin se oli jo loppu. Eli vinkkejä kehiin, jos näette tätä vielä jossain!

Joulupöydän ruokajuomat saa siis niin sanotuista maitokaupoistakin, mutta oikeasti huikeita nautiskeluoluita joutuu hakemaan Alkosta, ulkomailta tai netistä.