Tagged: Sori

Pitkäperjantai Punavuoren pubeissa

Viime perjantaina järjestettiin toista kertaa Punavuori Pub Crawl. Ohjelmassa oli seitsemän olutravintolan kierros ja kattauksena yksi kotimainen uutuusolut kussakin kuppilassa. Nämä oluet on esitelty kuvateksteissä ja niitä tarjoilleet (ja ehkä vielä tarjoilevat) pubit olivat:

  1. Brewdog Helsinki: Fat Lizard Jesus Lizard
  2. Latva: Rekolan Savuvehnä
  3. Tommyknocker: Maistila Perämeri
  4. Il Birrificio: Donut Island & Il Birrificio Rödbärgen
  5. Punavuoren Ahven: Hopping Brewsters Witch Dance
  6. Black Door: Stadin Panimo Helsch
  7. Bier-bier: Sori Brewing Trokari Pils

Mutta entäs itse tapahtuma? Ainakin pienessä etukenossa kiertäen kokonaisuudesta jäi erittäin positiivinen kuva. Ja etukenolla en tarkoita laitamyötäistä vaan sitä, että muiden blogaajien kanssa kiersimme rataa noin puolituntia pääjoukon edellä.

Koska tapahtuman suosio ylitti odotukset, pääjoukko joutui kiertämään melkoisessa ruuhkassa. Noin 60 henkeä ei tietenkään sinänsä ole kovin paljoa, mutta kuitenkin  kaksi kertaa enemmän kuin Tommyknockeriin saa millään ilveellä mahtumaan. Pääjoukko hajosikin pian pienemmiksi ryhmiksi, jotka alkoivat kiertää paikkoja oman mielensä mukaan.

Punavuori on tietenkin aivan mahtava paikka tällaiselle tapahtumalla. Riittävä määrä laadukkaita kuppiloita on muutaman korttelin sisällä. Jos tunti per paikka ja olut per paikka tuntuu liian rauhalliselta tahdilta, kannattaa muistaa, että kussakin paikassa oli tarjolla päivän uutuuksien lisäksi muitakin kiinnostavia oluita. Ja pieni happihyppely tunnin välein pitää mielen virkeänä.

Toki vähän parannettavaakin jäi. Kussakin pubissa piti olla paikan päällä kulloinkin tarjolla olleen tekijä, mutta muutamista yllättävistä vastoinkäymisistä johtuen tämä ei kaikkialla toteutunut. Oluet olivat teknisesti hyviä, mutta kunnianhimon taso oli melko vaatimaton. Kun kerrankin voisi olla varma, että pubeihin vyöryy erikoisuuksia janoavia harrastajia, voisi tarjolle laittaa jotain kölschiä kiinnostavampaa.

Punavuori Pub Crawl 3:n toteutumista ei tarvinne jossitella. Täällä ainakin odotellaan jo päivämäärää kalenteriin merkattavaksi.

Koska tässä oli vain yksi näkemys, kannattaa käydä lukemassa myös, kuinka Punavuori Gourmet tapahtuman koki. Raportteja tulossa todennäköisesti myös Vaimomatskuu-blogiin sekä Tyttöön ja tuoppiin.

Sori Brewing Out of Office Session IPA

Tuoreus. Tuoreus on yksi oluen huonoiten ymmärrettyjä ominaisuuksia. Ajatellaan, että eihän se nyt miksikään mene, kunhan ei nyt pulloa aivan auringonpaisteessa säilytä. Se, juodaanko olut viisi päivää, viisi kuukautta vai viisi vuotta pullotuksen jälkeen, on kuitenkin täysin ratkaiseva tekijä makukokemuksen kannalta. Tosin se, mikä edellisistä on optimaalinen ajankohta, riippuu tyylistä.

Aromihumalointi. Perinteisesti humalan rooli oluessa on liittynyt säilyvyyden parantamiseen sekä maun katkeroimiseen. Moderni käsityöläisoluttrendi on kuitenkin nostanut humalan aromin yhdeksi oluen keskeisistä ominaisuuksista. Tämä ominaisuus on kuitenkin herkesti katoavaa sorttia. Humala raaka-aineena hävittää parhaat arominsa hyvin nopeasti, jos sitä ei säilytetä oikein tai käytetä riittävän tuoreena. Samoin oluen valmistuksessa humala-aromit menevät hukkaan, jos humalaa lisätään vain keittovaiheen alkuvaiheessa, kuten perinteisessä katkerohakuisessa valmistuksessa on ollut tapana.

Parasta ennen. Humala-aromi ei ole tallessa oluessakaan vaan aromihumalointiin tukeutuvat oluttyylit, kuten modernit IPA:t ja APA:t, menettävät parhaan teränsä jo muutamassa kuukaudessa. Siksi kaupassa kannattaa aina katsoa, mikä päivämäärä on etikettiin, pulloon tai tölkkiin leimattu. Vertailua tosin vaikeuttaa se, että eri panimot antavat oluidensa kestävyydestä erilaisia lupauksia . Tavallisimmin parasta ennen -päivämäärä on kuusi, yhdeksän tai kaksitoista kuukautta pullotuksen jälkeen. Kun suosikkioluensa leimoja katselee tarpeeksi kauan, pystyy melko helposti arvaamaan, millaista aikaväliä sen kohdella käytetään. Joka tapauksessa on syytä jättää ainakin kolme kuukautta hajurakoa BBE tai PE -päivämäärään.

Esimerkki. Suomalaisten Virossa panema Sori Brewing Out of Office Session IPA on tyypillinen aromihumalointiin perustuva olut. Sessio-oluena se sisältää maltillisesti alkoholia, joten katkerohumalaa ei voi nostaa samanlaisiin lukemiin kuin IPA-oluissa yleensä. Kuvan pullon parasta ennen -päivämäärä on 28. heinäkuuta 2016, joten on helppo arvata, että todennäköisin pullotuspäivämäärä on sama päivä tänä vuonna. Olut on siis noin puolitoista kuukautta vanhaa. Yhtä helppo on arvata, että tämä olut maistuisi aivan erilaiselle kymmenen kuukauden päästä. Nyt se on mahtavan greippinen, maun taittuessa mäntymetsän katkeruuteen. Erittäin tasapainoinen olut ratsastaa tuoreudellaan maitokauppavalikoiman terävimpään kärkeen.

Toimintaohje. Ostakaa ja juokaa nämä nyt äkkiä pois, että saadaan taas tuorempaa tilalle!

Yksi ilta Helsingissä: Ølhus Stockholm ja Sori Investor DIPA

Joskus on tavallista kauniimpia päiviä. Tänään oli sellainen. Aurinkoisen sään lisäksi kulahtaneesta tsekkijuottolasta kuoriutui pohjoismaisen tyylikäs pubi ja Suomen näkyvin panimouutuus esitteli oluen, joka voi olla merkittävin kotimainen uutuus miesmuistiin.

Tai tällaiset olivat ainakin odotukseni…

Vähän viiden jälkeen menin kurkkimaan entisen Annankadun Hostinan ovelle. Valomainokset ovat vielä vanhalla nimellä, mutta markiiseissa sentään luki Ølhus Stockholm.

Sisällä oli ihan mukavasti porukkaa, vaikka oli torstai ja kello tosiaan vain hiukan yli viiden. Ehkä puolet pöydistä oli kuitenkin vapaana. Suuri osa asiakkaista vaikutti olevan vanhan Hostinan kanta-asiakkaita, joiden mielestä muutos ei ainakaan automaattisesti ollut hyvästä.

Sisustus oli miellyttävä, mutta kovin tylsä. En yhtään muista millainen Hostina oli ennen sisältä, mutta nyt se ei ainakaan ole nuhjuinen. Olisin tosin odottanut jotain modernimpaa ja vaaleampaa, mutta nyt tyyli oli melko perinteisen synkkää brittipubimenoa.

Olueksi valikoitui hanalistan ylin, tanskalaisen Mikkellerin pilsner nimeltään El Celler de Can Roca. Olutvalikoima, kuten myös snackseina tarjolla olevat pölserit, antoivat paikalle vahvan Tanska-painotuksen, mikä saikin muutamat asiakkaat ihmettelemään Stockholm-nimeä.

Virallinen selitys on se, että Ølhuseja omistetaan yksi kullekin pohjolan pääkaupungeista, mutta se ohittaa sen tosiseikan, että Tanska jyrää ainakin toistaiseksi. Ja sitäkään ei ole syytä S-ketjussa unohtaa, että Suomikin on pohjoismaa. Nyt tarjolla oli melko vaatimaton kattaus kotimaisia oluita. Niitä voisi ottaa vaikka brittien ja saksalaisten tilalle.

No, nyt vaadin jo liikoja, sillä yksinkertainen totuus on se, että odotuksiini nähden valikoima oli erittäin hyvä.

Mikkellerin pilsner oli myös erittäin hyvä. Pilsneriksi se oli varsin erilainen ja yllättävä tapaus. Tiheän vaahdon ja vaatimattoman tuoksun takaa suuhun saapui hieman oudosti käyttäytyvä olut. Se ikäänkuin aukesi suussa vaahdoksi, mikä oli varmasti omiaan vahvistamaan vahvan humaloinnin tuntua.

Ja sehän tuntui ja maistui: upean raikasta mäntymetsää kulaus toisensa jälkeen. Vähitellen paljastui tosin myös se, ettei humaloinnin takana ollut juuri minkäänlaista runkoa, mutta ehkä sitä ei aina tarvitakaan.

Tässä vaiheessa kello lähestyi jo kuutta ja oli aika vaihtaa maisemaa.

Iso-Robertinkadulla sijaitsevaan Black Dooriin oli kerääntynyt mukava joukko kiinnostuneita kuulemaan Sori Brewingin tarinoita. Touhu on mennyt ilmeisen mukavasti eteenpäin sitten edellisen esityksen, jonka kuulin viime syksyn Olutexpossa.

Sekä tilat ja panimolaitteet on Viroon panimoaan perustavalla Sorilla jo kiikarissa. Panimoa on kaavailtu 900 neliön tilaan, johon vesi tulee omasta kaivosta. Loppusuoralla oleva osakeanti on tuomassa yritykselle noin puolet kaivatusta 600 000 eurosta, mutta usko oli vahva, että loput saadaan pankista ja hommat etenevät suunnitelmien mukaan.

”Tehdään vientiin ja mennään rapakon taakse, mistä trendit tulee. Ei häpeillä sanoa, että ollaan matkittu jotain Brewdogilta, mutta aiotaan tehdä myös jotain paremmin.”

Tuo Black Doorissa kuultu lause kuvaa hyvin sitä, ettei Sori aio pyydellä anteeksi olemassaoloaan vaan tähtää rohkeasti korkealle ja pitkälle. Lähitulevaisuudessa on luvassa muun muassa tynnyrikypsytettyjä oluita sekä yhteistyötä amerikkalaisten, pohjoismaalaisten ja espanjalaisten panijoiden kanssa.

Entä tämä olut sitten? Investor DIPA, eli vähän tuhdimpi versio alkuperäisestä Investor IPA:sta. Oluen päälle laskeutui kaunis, tiheä vaahto. Väri oli tyylille sopivaan tapaan oranssi ja olut varsin sameaa. Firman virallinen selitys oli se, että sameus kyllä katoaisi ajan kanssa, mutta samalla menetettäisiin myös aromien rikkautta, joten he halusivat tarjota mahdollisimman tuoretta olutta, sellaista jota amerikkalaisesta panimoravintolasta saisi.

Maku on hyvä, tuhti ja tasapainoinen. Humalaa on totta kai riittämiin, mutta se ei työnny epämiellyttävästi omalta tontiltaan ulos. Sen sijaan oluessa oli hieman epämiellyttävä voitoffeen haju- sekä makuvivahde. Ei paha, mutta omaa nautintoani häiritsevä. Hiilihappoakin vähän turhan paljon, mutta kokonaisuutena oikein kelvollinen tuote.

Odotukset olivat kovat molempien suhteen, mutta niin olivat myös suoritukset! Vuosi 2013 oli kotimaisessa olutkulttuurissa hyvä, vuodesta 2014 on tulossa vielä parempi.