Tagged: Störtebeker

Störtebeker Atlantik-Ale

Störtebeker on vasta 188-vuotias panimo, eli saksalaiseksi panimoksi kyseessä on nuorukainen. Perusbisset (pils, lager, bock) myydään Stralsunder-nimellä, mutta panimon parhaimmisto on nimetty 1300-luvun lopulla toimineen merirosvo Klaus Störtebekerin mukaan.

Rikollisen toimintansa lisäksi Störtebeker oli legendan mukaan kova juomari, joten kuvaan sopii hyvin se, että panimon paremmatkin olut ovat puolen litran pulloihin pakattuja sessio-oluita eivätkä mitään nautiskeluerikoisuuksia.

Atlantik-Ale on yksi panimon lippulaivoista. Se on runsaasti vaahtoava vaalea ale, joka tuoksuu herkullisen humalaiselle. Maku on huomattavasti hillitympi: katkero on jotenkin pilsmäinen eivätkä humala-aromit puske esille niin voimakkaasti kuin tuoksussa tai amerikkalaisissa aleissa yleensä. Humalien kirjo on muuten melkoinen sekoitus: saksalaiset Traditional ja Perle kohtaavat amerikkalaiset Amarillon, Cascaden ja Citran.

Kokonaisuus tuo mieleen modernit brittiläiset golden alet ja se on pelkästään hyvä asia se. Tämä kannattaa kaapata, jos tulee vastaan.

Tuplat: Störtebeker Schwartzbier

Vihdoin turvassa. Tämä kirjoitus on omistettu suoritukselle, joka ei totta puhuen ansaitsisi juuri minkäänlaista tunnustusta. Newcastle Unitedin kausi 2012/13 on ollut kammottavaa alisuorittamista. Sitä pelaajamateriaalia, joka viime kaudella riitti Valioliigan viidenteen sijaan, vahvistettiin vuoden aikana muun muassa Debuchyn ja Sissokon kaltaisilla maajoukkuepelaajilla. Siitä huolimatta joukkue on rämpinyt lähes koko kauden sarjataulukon alemmalla puoliskolla.

(Kyllä tässä on oluttakin luvassa, mutta jatketaan jalkapallosta vielä kappaleen verran. Janoisimmat voivat hypätä sen yli.)

Viime kauden suorituksella Eurooppa-liigaan yltäneen joukkueen putoaminen alemmalle sarjatasolle alkoi näyttää muutama viikko sitten ellei peräti todenäköiseltä niin ainakin mahdolliselta. Aston Villan eilinen tappio ja Newcastlen tämänpäiväinen voitto QPR:stä kuitenkin varmistivat sen, että Newcastle pelaa huonosta kaudestaan huolimatta myös seuraavalla kaudella Valioliigaa.

Sarjapaikan varmistuminen on sen verran tärkeä juttu, että se on syytä kruunata oluella. Mutta koska kyseessä ei kuitenkaan ole mikään erityinen saavutus, ei olutkaan saa olla mitenkään erityistä. Omasta jääkaapista tähän tarkoitukseen parhaiten soveltui saksalaisen Störtebekerin Schwartz. Ainakin kahta saman panimon tuotetta, muistaakseni pils ja alkoholiton, saa joistakin S-ryhmän ruokakaupoista, mutta tätä mustaa olutta pitää metsästää hieman kauempaa.

Kovin suuren vaivan väärti tämä olut ei ole. Tuoksultaan se on miedon paahteinen ja maultaan sopivan makea. Makeudesta kielii myös se, että muutaman huikan jälkeen huulet alkavat tuntua tahmeilta. Jälkimaku on epämiellyttävän kitkerä ja yksipuolinen, joten kulautukset seuraavat luontevasti toisiaan ripeällä tahdilla ja tuoppi on pian tyhjä. Se on pelkästään hyvä asia, sillä lämpeneminen ei paranna makua lainkaan.

Oluen ylivoimaisesti suurin meriitti onkin hieno purjelaivaetiketti, jonka myrskyävää merta kyntävästä laivasta voi hakea vertauskuvaa Newcastlen vaikealle kaudelle.

Sammelin lisäys 16.5. Tästä olen kyllä Lassen kanssa eri mieltä. Störtebeker on kaunista, melkein läpinäkymättömän mustaa, hieman punertavaa ainetta. Ohut ja sitkeä vaahto. Tuoksu on maltainen ja makea, mutta siinä on jokin epämiellyttävä vivahde. En osaa sanoa mikä.

Maku ei kyllä ole millään makea. Enemmän kuivakka, karvas ja kahvimainen. Makeutta ehkä jossain vaiheessa aivan hiven. Suutuntumassa pientä rasvaisuutta, tiedä sitten miksi. Muuten oikein hyvä maku, mutta hieman lyhyt ja ohut. Suosituslämpötila kippaamiseen on korkea 16 astetta. Hieman viileämpänä mielestäni parempaa, mutta ei missään nimessä jääkaappikylmänä.

Etiketti on hieno, siitä olen samaa mieltä.