Tagged: Stronzo

Humalaa ilman känniä

Kotimaista alkoholikeskustelua seuratessa voisi kuvitella, että oluessa on alkoholia vähintään puolet. Tämä ”olut on tappavaa myrkkyä” -puhetapa johtaa siihen, että kaikki järkevä julkinen keskustelu olutkulttuurista jää tämän blogin kaltaisille katvealueille.

Se politiikasta, nyt jatketaan hataraa aasinsiltaa siihen, että olemassa on sellaisiakin oluita, joissa alkoholia ei ole juuri lainkaan. Ja vastoin yleisiä ja sitkeitä ennakkoluuloja, ne voivat olla ihan kelvollisia.

Vertailussa tällä kertaa Stronzon Hop Lunch (3,5%) sekä Brewdogin Nanny State (0,5%) ja How to Disappear Completely (2,8%).

Väriensä puolesta juomat asettuvat kauniisti järjestykseen: Hop Lunch on ipamaisen oranssinen, HDC kokismaisen punaruskea ja Nanny State aika tarkalleen näiden kahden välissä. Tuoksun ja vaahdon puolesta joukosta erottuu Hop Lunch, sillä se on ainoa jossa on mainittavasti kumpaakaan. Vaahto on paksua, pysyvää ja erittäin runsasta, joten kannattaa kaataa varovasti. Tuoksu on huikean monipuolinen: makeasta toffeesta tuhtiin hedelmäisyyteen.

Jälleen pieni harhapolku. Humalalounaan runsaasta tuoksusta tuli mieleeni muistaakseni Johnny Deppin haastattelu jossain lehdessä. Depp nimittäin kertoi siinä, ettei juo (tai ainakaan juonut silloin) lainkaan viskiä, mutta tilaa silloin tällöin Lagavulinia pelkästään tuoksuteltavaksi. Ymmärrän osittain ja Hop Lunch sopii samaan rajoittuneeseen tarkoitukseen.

Makutestin aloittaa Nanny State. Todella hieno ja monipuolinen makuskaala, vaikka suutuntuma ja runko on kuin hiilihapotetussa lähdevedessä. Sitruuna ja appelsiini nousevat päällimäisinä esiin. Jälkimaku on ikävällä tavalla hieman metallinen.

Hop Lunch on huomattavasti tuhdimpi tapaus. Mäntymäistä metsää ja samaa toffeeta kuin tuoksussa. Jälkimakukin on parempi, pihkainen.

Viimeisenä lavalle astuu joukon tuorein tulokas, Brewdogin How to Disappear Completely. Tämä on humaloinnin osalta joukon vaisuin tapaus, mutta tasapainoisuudessaan oikein miellyttävä.

Vaikea näistä mistään on löytää mitään moitittavaa. Kyseessä on oikein oiva kattaus sellaiselle, jonka mielestä hyvää ei saa alle neljän (tai viiden, tai seitsemän) alkoholiprosentilla. Vertailun ulkopuolelle jäi varsinkin S-ryhmän kaupoista usein bongattu Brewdogin Dead Pony Club (sekin todella hyvää). Laatupanimoiden matala-alkoholisista oluista selvästi huonompi omaan makuuni on Mikkellerin Drink’in the Sun.