Tagged: tumma ale

Bryggeri Kanttori Dubbel

Makea kevytmämminen mallastuoksu, joka jotenkin minun nenäonteloihin käy savuisena. Hätäinen vaahto, paljon kuplia. Väri vähän odotettua kevyempi, tosin oikein nätti tummankirsikanpunainen.

Maku yllättävän kuivakka. Ei juurikaan makeutta, vaikka vähän rusinaista sekahedelmäfiilistä. Yllättävästi kevyttä savuisuutta maussakin.

Enpä tiedä. Ei oikein iske. Jotenkin kevyeksi jää, eikä Dubbelin lämmintä syliä löydy.

Olutkaupunki Kööpenhamina

Jalkapallo vie ja jalkapallo tuo. Tällä kertaa se vei Kööpenhaminaan ja toi paljon uusia olutkokemuksia. Koska kyseessä on vähintään Pohjois-Euroopan olutpääkaupunki, lähdin reissuun tavoitteenani selvittää, kuinka paljon Helsinki on tässä asiassa jäljessä.

Ja nyt voin ilokseni sanoa, että ei oikeastaan valtavan paljoa. Tietysti 36 tunnin kokemus ei ole kovinkaan kattava, mutta paremmin kaupunkia tuntevat voivat tulla täydentämään näkemyksiäni.

Helsingin olutravintolatarjonta paranee huimaa tahtia, joten sillä saralla ollaan jo lähellä. Hintatasossakaan tanskalaisilla ei ole etulyöntiasemaa, sillä hinnat ovat melko lähellä Suomen vastaavia. Eikä pienpanimobuumi näy katukuvassa tai keskimääräisessä ravintolassa sen enempää kuin Helsingissäkään vaan perusbulkit ovat hanojen kuninkaita.

Kahdessa asiassa löytyy eroja. Ensinnäkin edellämainittu pienpanimobuumi on Tanskassa pidemmällä. Suomella ei vielä ole Mikkellerin kaltaista superbrändiä eikä muutenkaan yhtää laajaa ja laadukasta panimovalikoimaa.

Ja jos keskitytään vain pääkaupunkeihin (kuten tässä tekstissä oli tarkoituksenakin), on ero vieläkin radikaalimpi. Stadin panimon, Suomenlinnan panimon ja Bryggerin vastineeksi kööpenhaminalaisilla on muun muassa To Øl, Nørrebro ja Amager. Sekä tietysti se Mikkeller.

Kuuluisuuden ja tuotantomäärien lisäksi kyse on myös ja oikeastaan erityisesti laadusta. Siinä missä tanskalaiset pienpanimot tuottavat paljon rohkeita ja silti huippulaadukkaita oluita, ovat suomalaiset useasti vain jompaa kumpaa.

Mutta uskon ja toivon, että tässä on kyse vain muutaman vuoden etumatkasta, sillä kotimaisessa pienpanimoskenessä tapahtuu nyt enemmän kuin kenties missään muualla maailmassa.

Toinen eroavaisuus onkin sitten huomattavasti hankalampaa sorttia. Saako Linnanmäellä kiertää tuoppi kädessä? Viekö helsikiläinen päiväkoti lapsia tutustumaan paikalliseen panimoon tai sen hevosiin? Onko kantakaupungissa yhtään olutkauppaa, jonne voisi mennä maistelemaan kiinnostavia oluita ennen ostopäätöksen tekemistä?

Ei, ei ja ei. Sen sijaan Kööpenhaminassa näin tällaista toimintaa (paikat järjestyksessä: Tivoli, Visit Carlsberg ja Istedgaden Ølbutikken) eikä se tietääkseni johtanut järjestyshäiriöihin tai lastensuojeluilmoituksiin. Sekä virallinen että kulttuurinen suhtautuminen olueen on Helsingissä ja Kööpenhaminassa kuin kahdelta eri planeetalta. Ja tämä asia tuskin muuttuu muutamassa vuodessa.

Tätä kirjoittaessani juon Skovlystin India Pale Alea, jonka ostin Kastrupin lentokentältä. Suomalaistenkin pienpanimoiden kannattaisi yrittää saada pullojaan Helsinki-Vantaan liikkeisiin myytäväksi. Tuskin siitä mitään valtavia tulovirtoja syntyisi, mutta olisipahan ainakin helppo tapa saada vähän omaa tuotetta ulkomaille.

Skovlystin IPA on väriltään kuparinen ja maultaan omalaatuinen. Brittityyliin humalointi ei ole mitenkään liioiteltu vaan hyvinkin maltillinen. Päällimäisenä on oikeastaan makeahko maltaisuus. Miellyttävä ja helposti juotava olut.

Lisää olutarvioita kuvateksteissä. Kuvaamatta jäivät Evil Twin Lowlife (haaleana pullosta: viinainen), To Øl Stalin Organ (haaleana pullosta: huumaavan humalainen) sekä Amager Black Nitro (vaahtomuovimukista: tuoksussa reippaasti humalaa, maussa selvästi vähemmän).

Brouwerij ‘t Ij Natte

Hollantilaisen ’t Ij -panimon Natte on syvänruskeaa dubbelia, joka ei juurikaan vaahtoa. Hiilihappoa on reippaasti ja maku kuiva, joten varsinkin kylmänä olut on suorastaan tyly, metallisen kova ja luonteeton. Jälkimaussa nousee hiivaisia aromeja.

Lämmetessä kokonaisuus pehmenee maltaisuuden myötä, mutta merkittävää parannusta tämä ei tuo. Helpostihan tätä juo, mutta nautintoa saa etsiä pitkään eikä sitä siltikään välttämättä löydä.

Corsedonk Pater

Jaahas, belgialaista olutta pukkaa taas. Olisikohan tässä vihdoin se olut, joka avaa minulle olutmaailman suurimman mysteerin, eli sen, miksi belgialaiset oluet ovat niin suuressa arvossa?

Vaahtoa tulee vähemmän yllättäen aivan valtavasti. Se kuitenkin ohenee nopeasti jättäen jälkeensä vain ohuen pitsin. Väri on hyvin tumma, lähes musta. Tuoksu on oikeastaan todella hyvä: makeaa mallasta ja häivähdys humalaa.

Maku onkin tähän nähden pieni pettymys: mieto maku jää yliampuvien hiilihappojen alle. Yrttinen humaluus pelastaa vain vähän.

Jatkan etsintöjä, tämä ei ollut vielä SE belgi.

Oluiden MM 2014: Alkusarjan tulokset ja turnauskaavio

Kauniin humalan MM-kisaspektaakkeli on saavuttanut pudotuspelivaiheen. Tästä eteenpäin kisa näkyy ainoastaan Facebookissa, sillä ennakkopaketteja ei enää julkaista blogissa päivän otteluiden alla.

Pudotuspeleissä maistellaan oluita kunkin päivän ensimmäisen ottelun yhteydessä. Ideana on ratkaista huutoäänestyksellä Facebookissa kumpi päivän oluista on parempi. Voittaja jatkaa kohti finaalia ja häviäjä unohdetaan.

Pudotuspelit alkavat 28. ja 29. päivän otteluilla, joissa Baltika 4, Cooper’s Pale Ale, Peroni ja Estrella kisaavat kahdesta viimeisestä paikasta pudotuspeleissä.

Alkusarjan tulokset:

Järjestykseen vaikuttaneet kriteerit painoarvojärjestyksessä: keskiarvo, äänimäärä, korkein annettu ääni ja aakkosjärjestys. Kymmenen parasta selvisi jatkoon.

  1. Fuller’s ESB, ENG 4,3 (3 ääntä)
  2. Schneider-Weisse TAP 4, GER 4,3 (3 ääntä)
  3. Duvel, BEL 4,0 (2 ääntä)
  4. Keisari 66, FIN 4,0 (2 ääntä)
  5. La Trappe Dubbel, NED 4,0 (2 ääntä)
  6. Brooklyn Lager, USA 4,0 (1 ääni)
  7. Baltika 4, RUS 2,5 (2 ääntä)
  8. Peroni Nastro Azurro, ITA 2,5 (2 ääntä)
  9. Coopers Pale Ale, AUS 2,0 (2 ääntä)
  10. Estrella Damm, SPA 2,0 (2 ääntä)
  11. Sapporo, JPN 2,0 (2 ääntä)
  12. Xingu, BRA 2,0 (1 ääni)
  13. Hite, KOR 1,5 (2 ääntä)
  14. Mythos, GRE 1,5 (2 ääntä)
  15. Corona, MEX 1,0 (2 ääntä)

Pudotuspelien aikataulu

28.6. klo 19: Baltika 4 vs. Estrella Damm

29.6. klo 19: Peroni vs. Cooper’s Pale Ale

***

30.6. klo 19: Fuller’s ESB vs. Peroni/Cooper’s

1.7. klo 19: Schneider-Weisse TAP 4 vs. Baltika/Sapporo

4.7. klo 19: Duvel vs. Brooklyn Lager

5.7. klo 19: Keisari 66 vs. La Trappe Dubbel

***

8.7. klo 23: Fuller’s/Peroni/Cooper’s vs. Keisari/La Trappe

9.7. klo 23: TAP 4/Baltika/Sapporo vs. Duvel/Brooklyn

***

12.7. klo 23: Pronssiottelu

13.7. klo 22: Finaali

Kaunis humala julkisti MM-kisajoukkueensa – äänestä edustaja Suomelle!

Kaunis Humala kutsuu kaikki oluen ja jalkapallon ystävät virtuaaliseen kisakatsomoon, jossa käydään oluiden MM-kisat 15 eri maata edustavien oluiden kesken. Mukaan on valittu oluita, joiden saatavuus pitäisi olla vähintään kohtuullinen ympäri maan. Samalla tarjoutuu tilaisuus maistaa oluita, joita ei ehkä muuten tulisi ostettua.

Kirjavan joukon täydentää yleisöäänestyksessä valittu suomalainen olut, Keisari 66 APA.

MM-kisojen avauspäivänä käynnistyvässä alkulohkovaiheessa olemme valinneet lähes jokaiselle illalle jalkapallo-ottelun, jonka aikana Facebookissa maistellaan yksi olut, joka useimmiten tulee jommasta kummasta otteluun osallistuvasta maasta. Facebook-kommenteissa sana on vapaa ja kuka tahansa voi antaa kunkin päivän oluelle nollasta viiteen maalia. Samalla tietysti voi kommentoida myös matsia. Alkulohkon päätteeksi oluet laitetaan keskimääräisen maalimäärän mukaiseen paremmuusjärjestykseen.

Pudotuspeleihin pääsee kymmenen parasta olutta, joista kuusi parasta menee suoraan puolivälieriin. Pudotuspeleissä oluita arvioidaan rinnakkain, kaksi kerrallaan. Ja aivan kuten jalkapalloturnauksessa, vain parempi jatkaa kohti finaalia. (Tästä poikkeuksena toki välierät, joiden häviäjät pääsevät vielä pronssiotteluun.)

Sekä olutta että ottelua käsittelevä ennakkopaketti julkaistaan aina kyseisenä aamuna näillä sivuilla.

Kisaoluet

  • Baltika 4 Original (Venäjä, Alkon vakiovalikoima)
  • Brooklyn Lager (Yhdysvallat, Alkon vakiovalikoima)
  • Coopers Pale Ale (Australia, ruokakaupat)
  • Corona Extra (Meksiko, ruokakaupat)
  • Duvel (Belgia, Alkon vakiovalikoima)
  • Estrella Damm (Espanja, ruokakaupat)
  • Fuller’s ESB (Englanti, Alkon vakiovalikoima)
  • Hite (Etelä-Korea, ruokakaupat)
  • Mythos (Kreikka, ruokakaupat)
  • Peroni Nastro (Italia, ruokakaupat)
  • Sapporo (Japani, ruokakaupat)
  • Schneider Weisse TAP4 (Saksa, Alkon vakiovalikoima)
  • La Trappe Dubbel (Hollanti, Alkon vakiovalikoima)
  • Xingu (Brasilia, ruokakaupat)

Alkulohko

12.6. klo 23: Brasilia-Kroatia (Xingu)

13.6. klo 22: Espanja-Hollanti (Estrella Damm)

14.6. klo 19: Kolumbia-Kreikka (Mythos)

17.6. klo 01: Ghana-Yhdysvallat (Brooklyn Lager)

17.6. klo 22: Brasilia-Meksiko (Corona)

18.6. klo 19: Australia-Hollanti (Coopers Pale Ale)

19.6. klo 22: Uruguay-Englanti (ESB)

20.6. klo 19: Italia-Costa Rica (Peroni Nastro)

21.6. klo 22: Saksa-Ghana (Schneider TAP4)

22.6. klo 19: Belgia-Venäjä (Baltika 4)

22.6. klo 22: Etelä-Korea-Algeria (Hite)

23.6. klo 19: Hollanti-Chile (La Trappe)

24.6. klo 23: Japani-Kolumbia (Sapporo)

25.6. klo 19: Nigeria-Argentiina (yleisöäänestyksen voittanut kotimainen: Keisari 66 APA)

26.6. klo 23: Etelä-Korea-Belgia (Duvel)

Pudotuspelit

28.6. klo 19: Olut 7 vs. Olut 10

29.6. klo 19: Olut 8 vs. Olut 9

***

30.6. klo 19: Olut 1 vs. Olut 8/9

1.7. klo 19: Olut 2 vs. Olut 7/10

4.7. klo 19: Olut 3 vs. Olut 6

5.7. klo 19: Olut 4 vs. Olut 5

***

8.7. klo 23: Olut 1/8/9 vs. Olut 4/5

9.7. klo 23: Olut 2/7/10 vs. Olut 3/6

***

12.7. klo 23: Pronssiottelu

13.7. klo 22: Finaali

(Kirjoitukseen on 10.6. päivitetty yleisöäänestyksen tulos.)

Sierra Nevada Tumbler Autumn Brown Ale

Kaunista ruskeaa juomaa, miedohko maltainen tuoksu, aika nopeasti putoava vaahto. Antaa odottaa jopa hieman vaisua suoritusta.

Mutta lähtö onkin ravakka paahteinen humalautus melko hapokkaana. Tasoittuu nopeasti maltaisen makeahkoksi kahvikaakaoksi. Lopussa vähän vetisyyttäkin. Jälkimaku ok, vaikkei suuri.

Yleensä hapokas kama minulle maistuu, mutta tässä vähempikin kuplinta olisi riittänyt. Muuten oikein hyvä ja sopii mainiosti tähän syksyä välillä muistuttavaan Etelä-Suomen kevääseen.

Prykmestar Pääsiäisolut

Jaa jaa, kohta se on pääsiäinen taas. Tai ainakin aika kohta.

Korkataanpa siis Prykmestarin sesonkitarjokas. Väri on kovin hailakka, kuin laihaa kokista. Vaahto kuohuu pois nopeasti. Mutta tuoksu on hieno: Paksusti muhevaa suklaata!

Ja maussakin suklaa hetken pyörähtää, pienen katkeron ja maltaisuuden kera. Mutta kaikki loppuu kovin äkkiä. Jää vain vetinen jälkimaku.

Kovin on kevyttä. Jää tunne, että on tehty jymäkkä pääsiäisherkku, joka sitten on laimenneltu ruokakauppavahvuuteen. Ennemmin kannattaa napata mukaan herkullinen Schwarz, jos tummaa Prykmestaria haluaa.

Oluessa marinoitua ankanrintaa ja La Trappe Dubbel

Täysin pyytämättä ja yllätyksenä Kaunis humala tunkee ruokablogien ruuhkaiselle reviirille. Ei ole kuitenkaan syytä huolestua, sillä pääpaino on yhä oluessa. Välillä sen rinnalle kuitenkin nostetaan ruokaa osoituksena siitä, että olut on paitsi erinomainen ruokajuoma myös kelpo raaka-aine kokkauksessa.

Olen alusta asti kokenut tämän olutblogin (ehkä loputtomana) opintomatkana oluiden maailmaan. Myös nämä ruokamaailmaa sivuavat kirjoitukset ovat osa opintoja, mutta se ei tarkoita sitä, että tarkoituksena olisi mennä siitä missä aita on matalin. Päinvastoin! Nyt kokataan huolettomasti ja ennakkoluulottomasti ilman reseptejä, tosin ehkä joskus vähän vinkkejä muualta hakien.

Koska tiedän ruuan valmistamisesta yhtä vähän kuin oluesta (ja vielä vähemmän kummankaan kuvaamisesta), toivon runsasta palautetta ja kommentointia. Tarkkoja reseptejä ei blogiin ole tulossa kahdesta syystä: Ensinnäkään en ole lainkaan varma, ovatko omat kypsennysajat, -tavat tai raaka-aineiden määrät edes lähelläkään parhaat mahdolliset, joten kenen tahansa oma arvaus on varmasti yhtä hyvä kuin omani. Toisekseen en käytä keittiössä juurikaan kelloa tai mittoja, joten en voisi kovin tarkkoja ohjeita antaa, vaikka haluaisin. Kysykää toki, jos jokin jää epäselväksi.

Ja sitten asiaan! Kun on ensin tuhannen merkin verran uhottu ennakkoluulottomasta asenteesta, on hyvä aloittaa klassikkoyhdistelmällä ankkaa ja trappistiolutta.

Pakastimesta sulatettu ankanrinta kylpi vuorokauden verran dubbelissa, johon lisäsin hieman suolaa ja pippuria. Olisin ottanut marinadin talteen ohrattoa varten, mutta marinadipussi oli hajonnut ja vuotanut herkullisen sisältönsä ympäri jääkaappia. Niinpä suunnitelmat muuttuivat heti alkuunsa.

Ankan valmistin perinteisin menoin: viillot rasvaan, rasvapuoli alaspäin pannulle, pannu kuumaksi, odotetaan viisi minuuttia ja käännetään, toiset viisi minuuttia ja sitten rasvapuoli ylöspäin vartiksi uuniin. Lisukkeiksi tein keitettyjä ruusukaaleja sekä yrttistä ohrattoa, johon tuli sattuneesta syystä dubbelin sijaan (koska toisen pullon halusin juoda itse ruuan kanssa) tuorepuristettua appelsiinimehua.

La Trappen Dubbel ei ole, kuten ei mikään muukaan belgiolut, suurta suosikkiani, mutta tässä se toimi. Siis ruokajuomana. Ankasta sen sävyjä olikin sitten hankalampi löytää. Kokonaisuutena annos ja yhdistelmä toimi kuitenkin todella hyvin, vaikka ankka ja kaalit menivätkin vähän yli. Jännittävästi ohratton appelsiinisuus jäi jotenkin kielen päälle pyörimään vielä ruuan jälkeen ja La Trappen viimeiset kulaukset vahvistivat tätä fiilistä.

Kesän 2013 muistoja

Heti alkuun on myönnettävä, että otsikko vähän valehtelee, sillä kyseessä on pikemminkin muistiinpanot kuin muistot, sillä monet näistä oluista olisin jo onnellisesti unohtanut ilman asianmukaisia muistiinpanoja. Päätin nyt laittaa nämä yhteen selittävän otsikon alle, sillä kesäiset kuvat tai kuvaukset näyttäisivät vähän oudoilta lehtien pudottua jo ajat sitten ja ensilumen jo moneen paikkaan saavuttua. Mutta tässä siis kokoelma sekalaisia oluita viime kesältä.

Brewdog #mashtag

Tämä olut on pantu twiittaamalla. Tyyli, maltaat ja humalat päätettiin kaikille avoimen Twitter-prosessin kautta, minkä vuoksi etiketissä olutta kutsutaan nimellä ”democratic brown ale”. Lopulta syntyi alkoholipitoisuudeltaan 7,5-prosenttinen olut, johon käytettiin muun muassa paahdettua ohraa, Caramalt-mallasta ja humalia Uudesta-Seelannista. Toki joukkoon piti heittää vielä vähän hasselpähkinää ja tammilastuja.

Lopputulos on upean monipuolinen ja paahteinen tumma nautiskeluolut, joka soveltunee hyvin esimerkiksi jälkiruuaksi. Itse miellän brown alen melko kevyeksi olueksi, mutta tämä on vähän tuhdimpaa laatua. Maku on niin monipuolinen, että sieltä on mahdollista löytää vaikka mitä. Ilmiselvimpinä nousevat pähkinäisyys, lakritsa, kahvi ja suklaa. Brewdogin tuotteista lähimpänä tätä taitavat olla Zeitgeist ja Libertine, jotka tosin ovat luonteiltaan hieman viileämpiä ja hillitympiä tapauksia.

Join tätä eräänä viime kesän viimeisistä hiostavista päivistä. Paremmin se olisi sopinut tällaiseen syys- tai talvisäähän.

Green Flash Hop Head Red

Tässä on yksi parhaista oluista ikinä, uskokaa pois! Rohkeasti IPA-valtavirran ulkopuolla sortumatta kuitenkaan mihinkään tarpeettomaan kikkailuun. Columbus, Nugget ja Amarillo tuovat makuun hedelmäisyyttä ja karamellimaltaat makeutta. Lopputuloksena on hedelmäpommi, jonka muisto viipyy suussa pitkään.

Todella hienoa, että Green Flashin tuotteita on alkanut löytyä Suomestakin, sillä kyseessä on yksi kiinnostavimmista ja laadukkaimmista jenkkipanimoista. Tämän pullon ostin Tampereen Hemingway’sista, mutta muistaakseni löytyy myös joistain muista ketjun ravintoloista. Ja Alkossakin (varsinkin Arkadiassa) on näitä Green Flashin pulloja näkynyt säännöllisesti.

Castello Lager

Tämä on juuri sellaista olutta, jota tehdään maailman jokaisessa kolkassa ilman sen suurempaa kunnianhimoa. Hajutonta, mautonta ja väritöntä lageria, joka jostain kumman syystä menee kuitenkin niin hyvin kaupaksi, että tällaisia oluita mahtuu maailmaan aivan järjetön määrä.

Järjetöntä on myös se, että joku on tällaista olutta rahdannut halki Euroopan Udinen maakunnasta Tallinnan Stockmannin hyllyyn. Ja vielä järjettömämpää on se, että Viroon matkustava suomalainen ostaa sitä ja kantaa repussa kotiinsa. Paljon turhaa työtä ja hukattuja resursseja.

Meantime Yakima Red

Nyt täytyy sanoa, ettei ole paljoa sanottavaa. Siitä on nimittäin jo jonkin verran aikaa, kun olen tämän kuvan ottanut ja muistiinpanoissa lukee ainoastaan ”Mukava ja maukas, ei suuri”. Se pitänee paikkansa…

Sunny Republic Beach Blonde

Raaka pettymys! Tämän piti olla kiva kesäjuoma kuumaan päivään, mutta ei! Taas voi vain arvailla, mitä ”pacific ale” Sunny Republicin mielestä tarkoittaa, mutta omasta mielestäni se olisi jotain Dead Pony Clubin tyylistä eikä tällaista hiilihapotonta litkua, joka oli lähempänä kirjaimellisesti vesitettyä brittibitteriä. Etiketissä luvataan greippisyyttä, mikä onkin hyvä, sillä etsimättä sellaista ominaisuutta ei kyllä olisi löytynyt.

Tämä oli oikeastaan niin huonoa, että on jätettävä varaus sille, että pullo oli mennyt jotenkin pilalle.