Tagged: vaalea lager

Laitila Kievari Kekri

Juuri oikean näköinen, nätti punertava ja kupliva. Vaahtoakin.

Tuoksusta aavistaa talonmakua, valitettavasti. Sitten jotain muuta vähän epämääräisesti.

Maltainen, makeuttakin on, mutta ei tämä mitenkään imelä ole. Katkero tuntuu hillitysti. Talonmakua juu, mutta menee enemmän jännästi jonkun yrtin suuntaan… Minttu, salvia vai mikä tää on?

Ihan jees, muttei mitenkään erityinen.

Olutkaupunki Kööpenhamina

Jalkapallo vie ja jalkapallo tuo. Tällä kertaa se vei Kööpenhaminaan ja toi paljon uusia olutkokemuksia. Koska kyseessä on vähintään Pohjois-Euroopan olutpääkaupunki, lähdin reissuun tavoitteenani selvittää, kuinka paljon Helsinki on tässä asiassa jäljessä.

Ja nyt voin ilokseni sanoa, että ei oikeastaan valtavan paljoa. Tietysti 36 tunnin kokemus ei ole kovinkaan kattava, mutta paremmin kaupunkia tuntevat voivat tulla täydentämään näkemyksiäni.

Helsingin olutravintolatarjonta paranee huimaa tahtia, joten sillä saralla ollaan jo lähellä. Hintatasossakaan tanskalaisilla ei ole etulyöntiasemaa, sillä hinnat ovat melko lähellä Suomen vastaavia. Eikä pienpanimobuumi näy katukuvassa tai keskimääräisessä ravintolassa sen enempää kuin Helsingissäkään vaan perusbulkit ovat hanojen kuninkaita.

Kahdessa asiassa löytyy eroja. Ensinnäkin edellämainittu pienpanimobuumi on Tanskassa pidemmällä. Suomella ei vielä ole Mikkellerin kaltaista superbrändiä eikä muutenkaan yhtää laajaa ja laadukasta panimovalikoimaa.

Ja jos keskitytään vain pääkaupunkeihin (kuten tässä tekstissä oli tarkoituksenakin), on ero vieläkin radikaalimpi. Stadin panimon, Suomenlinnan panimon ja Bryggerin vastineeksi kööpenhaminalaisilla on muun muassa To Øl, Nørrebro ja Amager. Sekä tietysti se Mikkeller.

Kuuluisuuden ja tuotantomäärien lisäksi kyse on myös ja oikeastaan erityisesti laadusta. Siinä missä tanskalaiset pienpanimot tuottavat paljon rohkeita ja silti huippulaadukkaita oluita, ovat suomalaiset useasti vain jompaa kumpaa.

Mutta uskon ja toivon, että tässä on kyse vain muutaman vuoden etumatkasta, sillä kotimaisessa pienpanimoskenessä tapahtuu nyt enemmän kuin kenties missään muualla maailmassa.

Toinen eroavaisuus onkin sitten huomattavasti hankalampaa sorttia. Saako Linnanmäellä kiertää tuoppi kädessä? Viekö helsikiläinen päiväkoti lapsia tutustumaan paikalliseen panimoon tai sen hevosiin? Onko kantakaupungissa yhtään olutkauppaa, jonne voisi mennä maistelemaan kiinnostavia oluita ennen ostopäätöksen tekemistä?

Ei, ei ja ei. Sen sijaan Kööpenhaminassa näin tällaista toimintaa (paikat järjestyksessä: Tivoli, Visit Carlsberg ja Istedgaden Ølbutikken) eikä se tietääkseni johtanut järjestyshäiriöihin tai lastensuojeluilmoituksiin. Sekä virallinen että kulttuurinen suhtautuminen olueen on Helsingissä ja Kööpenhaminassa kuin kahdelta eri planeetalta. Ja tämä asia tuskin muuttuu muutamassa vuodessa.

Tätä kirjoittaessani juon Skovlystin India Pale Alea, jonka ostin Kastrupin lentokentältä. Suomalaistenkin pienpanimoiden kannattaisi yrittää saada pullojaan Helsinki-Vantaan liikkeisiin myytäväksi. Tuskin siitä mitään valtavia tulovirtoja syntyisi, mutta olisipahan ainakin helppo tapa saada vähän omaa tuotetta ulkomaille.

Skovlystin IPA on väriltään kuparinen ja maultaan omalaatuinen. Brittityyliin humalointi ei ole mitenkään liioiteltu vaan hyvinkin maltillinen. Päällimäisenä on oikeastaan makeahko maltaisuus. Miellyttävä ja helposti juotava olut.

Lisää olutarvioita kuvateksteissä. Kuvaamatta jäivät Evil Twin Lowlife (haaleana pullosta: viinainen), To Øl Stalin Organ (haaleana pullosta: huumaavan humalainen) sekä Amager Black Nitro (vaahtomuovimukista: tuoksussa reippaasti humalaa, maussa selvästi vähemmän).

Stadin panimon kyydissä Mäntsälästä Etelämerelle

Stadin panimolla riittää oluita. Pelkästään markettivahvuisia pale aleja on enemmän kuin ulkomuistista jaksaa laskea. Jääkaapista löytyi, enemmän tai vähemmän yhteismitallinen viisikko, joten tottahan se piti maistella, onko näissä eroja.

Yhdistävinä tekijöinä havaitsi reippaan humaloinnin, ohuehkon rungon ja lähes liian runsaan hiilihapon sekä maltillisen vaahdon. Mutta sitten ne erot!

West Coast Session Pale Ale: Joukon vaaleimpia ja vähiten vaahtoa. Raikkaan humalainen. Joukon toiseksi paras (=voimakkain) aromihumalointi.

South Pacific Pale Ale: Vaalea tämäkin. Tuoksu hyvin mieto. Maku mäntymetsäinen. Maun perusteella joukon toiseksi katkerin.

World Lager: Joukon ainoa lager ja jo tuoksusta lähtien mieleen tulikin pils. Maku oli joukon miedoin.

Lähikauppasi Mäntsälässä: Kammottavan rumasta etiketistä huolimatta yllättävän hyvä olut. Väriltään joukon tummin ja maultaan pehmein. Mukavan hedelmäinen aromihumalointi. (Kyseessä siis Mäntsälän Citymarketille tehty olut.)

West Coast Session IPA: Kuten nimestä voi päätellä, tämä oli humalaisen joukon voimakkain sekä aromi- että katkeropuolella. Makean hedelmäisyyden vastapainona niin tiukka humalapotkut, että se on taatusti monille liikaa.

Sinebrychoff Brewmasters’ Collection: California Steam Beer vs. Irish Red Ale

”Jatkuvasti vahvistuva craft-oluttrendi* oli innoittamassa Carlsberg-konsernin panimomestareita heidän kehittäessään Brewmasters’ Collection -oluet. Ne on luotu eri puolilta maailmaa saatujen alkuperäisreseptien pohjalta, kunnioittaen perinteisiä raaka-aineita, käymismenetelmiä ja kulttuuriperintöä.”

Hoh hoo. Kannattaisi ehkä Koffin tai Carlsbergin vahvista hiukan viestintätiimiään, jotta saisivat tiedotusmateriaalistaan hiukka vähemmän kapulaattorilla käännetyn näköistä. Pisteet kuitenkin tuosta nätistä tähdestä ja ”craft-oluttrendin” selityksestä (Craft-oluet: asenteella, intohimolla ja käsityöllä pantuja erikoisoluita).

Käsityöllä paneminen se… No antaapa olla.

Putelit näissä on nätit, niihin silmä tarttui ensin ja sitten käsi. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, josko eivät ihan matalallakaan. Mutta katsotaan, millaista craft-soppaa kauniisiin puteleihin on työnnetty ja kumpi niistä on parempaa.

California Steam Beer lienee tyyliltään California Commonia, joka siis on pohjahiivaolutta tavallista lämpimämmässä käytettynä. Tyyli on perin vieras, joten en osaa sanoa miten tämä siihen osuu.

Vaahto lähtee kävelemään hätäisesti. Tuoksu maltainen, jotenkin sekava.

Pieni kiva katkeropusu alkuun. Vähän makeutta. Loppu vetisenpuoleinen. Aika kevyt ja ohut. Ihan ok, muttei mitenkään suuri olut.

Sitten Irish Red Ale (pisteet täytyy antaa siitä, ettei ole ennalta-arvattavimmalla APA/IPA-hepalla lähdetty ratsastamaan).

Nätin kirsikanpunainen – siis sillä tavalla kirsikanpunainen, kuin sen nimiseksi petsattu puu on. Tuoksu heikko, ehkä vähän kukkainen?

Onpa nopea! Hapokas, hiukka katkera, loppuun makeutta maltilla… Ei tämä marjoilta oikeastaan maistu, mutta marjaisa fiilis. Lopussa kuivuu, mutta maltaat jäävät vähän tympeästi maistumaan. Silti voittopuolisesti raikas.

Tämä on ihan hyvä, tosin happopuoli voisi olla vähän hillitympi.

Irlannin punainen siis voitti, sitä voisin kokeilla toistekin, jos kohtuuhintaan (n. 6 e / l) jostain irtoaa. Miksei tuota kalifornialaista tavallisoluttakin, vaikkei se ihmeellisesti ensimaistolla iskenytkään.

Vormsi Hele Eripruul

Tallinnan tuliaisia, enpä muista aiemmin kaupan hyllyssä siellä nähneeni.

Maltainen, hiukka toffeinen tuoksu. Kiva vaahto, soppa vähän sameaa.

Hyvinkin täyteläinen, rauhallisesti humaloitu ja melko hapokas. Hyvää lageria. Tosin tiedä sitten, onko tuo maussakin vähän mynnähtävä toffee ihan haettu juttu. Mutta kaikkineen selvästi hyvän puolella tämä kokonaisuus.

Lervig Sommerøl

Pienpanimo-olut tölkissä saa minut jostain syystä aina syttymään. Liekö tähän syynä se, että kyseessä on melkoinen harvinaisuus varsinkin rapakon tällä puolen vai se, että omassa testissäni tölkeistä löytyi keskimäärin maukkaampaa tavaraa.

No, mielikuvat on tehty rikottaviksi.

Raikkaasta ulkomuodostaan huolimatta Lervigin kesäoluttölkistä paljastuu saippuaisesti vaahtoava ja väriltään lähes olematon lager, joka on miedon maltainen mutta hyvin tylsä.

Kaunis kesäpäivä kaipaa huomattavasti parempia virvokkeita!

Widmer Brothers Omission

Join tämän oluen tajuamatta lainkaan, että kyseessä oli gluteeniton olut. Ja ilmeisesti vieläpä varsin kuuluisa sellainen.

Tai sitten ei…

Amerikkalaisen(?) etiketin ”gluten-free” on nimittäin korvattu sanalla ”handcrafted”. Myöskään maahantuojan (Heino Juomat) suomenkielisessä etiketissä ei ole gluteenittomuudesta mitään mainintaa. Lisäksi ainakin englanninkielisessä maailmassa on pohdittu, onko tuote sittenkään turvallinen keliaakolle.

Mutta tällä kertaa Omissionia käsitellään vain oluena. Väri on hyvin vaalean keltainen ja olut kristallinkirkasta. Sekä tuoksu että maku on hyvin pilsmäinen, eikä mitään maltaista tsekkipilssiä vaan kovaa ja kliinistä saksalaista. Amerikkalaisuus on ainakin humalamielessä tuupattu taka-alalle.

Vähän tylsäksi jää tämä esitys.

Oluiden MM 2014: Alkusarjan tulokset ja turnauskaavio

Kauniin humalan MM-kisaspektaakkeli on saavuttanut pudotuspelivaiheen. Tästä eteenpäin kisa näkyy ainoastaan Facebookissa, sillä ennakkopaketteja ei enää julkaista blogissa päivän otteluiden alla.

Pudotuspeleissä maistellaan oluita kunkin päivän ensimmäisen ottelun yhteydessä. Ideana on ratkaista huutoäänestyksellä Facebookissa kumpi päivän oluista on parempi. Voittaja jatkaa kohti finaalia ja häviäjä unohdetaan.

Pudotuspelit alkavat 28. ja 29. päivän otteluilla, joissa Baltika 4, Cooper’s Pale Ale, Peroni ja Estrella kisaavat kahdesta viimeisestä paikasta pudotuspeleissä.

Alkusarjan tulokset:

Järjestykseen vaikuttaneet kriteerit painoarvojärjestyksessä: keskiarvo, äänimäärä, korkein annettu ääni ja aakkosjärjestys. Kymmenen parasta selvisi jatkoon.

  1. Fuller’s ESB, ENG 4,3 (3 ääntä)
  2. Schneider-Weisse TAP 4, GER 4,3 (3 ääntä)
  3. Duvel, BEL 4,0 (2 ääntä)
  4. Keisari 66, FIN 4,0 (2 ääntä)
  5. La Trappe Dubbel, NED 4,0 (2 ääntä)
  6. Brooklyn Lager, USA 4,0 (1 ääni)
  7. Baltika 4, RUS 2,5 (2 ääntä)
  8. Peroni Nastro Azurro, ITA 2,5 (2 ääntä)
  9. Coopers Pale Ale, AUS 2,0 (2 ääntä)
  10. Estrella Damm, SPA 2,0 (2 ääntä)
  11. Sapporo, JPN 2,0 (2 ääntä)
  12. Xingu, BRA 2,0 (1 ääni)
  13. Hite, KOR 1,5 (2 ääntä)
  14. Mythos, GRE 1,5 (2 ääntä)
  15. Corona, MEX 1,0 (2 ääntä)

Pudotuspelien aikataulu

28.6. klo 19: Baltika 4 vs. Estrella Damm

29.6. klo 19: Peroni vs. Cooper’s Pale Ale

***

30.6. klo 19: Fuller’s ESB vs. Peroni/Cooper’s

1.7. klo 19: Schneider-Weisse TAP 4 vs. Baltika/Sapporo

4.7. klo 19: Duvel vs. Brooklyn Lager

5.7. klo 19: Keisari 66 vs. La Trappe Dubbel

***

8.7. klo 23: Fuller’s/Peroni/Cooper’s vs. Keisari/La Trappe

9.7. klo 23: TAP 4/Baltika/Sapporo vs. Duvel/Brooklyn

***

12.7. klo 23: Pronssiottelu

13.7. klo 22: Finaali

MM-ennakossa Japani ja Sapporo

Jostain syystä minulla on ollut sellainen käsitys, että japanilaisilla on jotenkin kompleksinen suhde alkoholiin. Tässä kroonisesta faktojenpuutteesta kärsivässä mielikuvassani japanilaiset pukumiehet ryyppäävät huonosta viinapäästään huolimatta reippaasti pitkien työpäivien päätteeksi.

Olen tuntenut elämäni aikana vain yhden japanilaisen eikä hän mennyt tuohon muottiin mitenkään mutkattomasti: puvussa en nähnyt häntä koskaan eivätkä päivätkään olleet kovin pitkiä suomalaisen työaikalainsäädännön ansiosta. Mutta viina kyllä maistui!

Japanista ja oluesta tulee ensimmäisenä mieleen vaaleat ja tylsät lagerit kuten MM-olueksi valikoitunut Sapporo. Ne tietysti sopivat hyvin sellaiseen käyttöön, jossa alkoholi on makua tärkeämpää.

Viime kevään IPA-viikoilta jäi kuitenkin mieleeni, että maassa on myös vireä pienpanimoskene. Sen tuotoksien laajempaa Suomeen rantautumista odotellessa on kuitenkin tyydyttävä siihen, mitä hyllyssä on.

Sapporoa ei nimittäin voi hyvällä tahdollakaan kutsua pienpanimoksi. Se on yhdessä muun muassa Asahin ja Kirinin rinnalla yksi maan suurimmista olutbrändeistä. Sen alun alkujaan saksalaisopein valmistettua olutta on valmistettu jo 138 vuoden ajan.

Saksalaisia oppeja voi tänä iltana aistia Sapporon lisäksi myös Japanin maajoukkueesta, jonka 23:sta pelaajasta peräti seitsemän pelasi viime kaudella Saksassa. Tänään tosin tarvitaan apua myös Kreikalta, sillä Norsunluurannikon voitto jättäisi Japanin alkulohkoon Kolumbia-ottelun tuloksesta riippumatta.

Sapporoa ja futista Facebookissa kello 23 alkaen.

Tilanne 24.6. ennen päivän pelejä:

  1. Fuller’s ESB, ENG 4,3 (3 ääntä)
  2. Schneider-Weisse TAP 4, GER 4,3 (3 ääntä)
  3. La Trappe Dubbel, NED 4,0 (2 ääntä)
  4. Brooklyn Lager, USA 4,0 (1 ääni)
  5. Baltika 4, RUS 2,5 (2 ääntä)
  6. Peroni Nastro Azurro, ITA 2,5 (2 ääntä)
  7. Coopers Pale Ale, AUS 2,0 (2 ääntä)
  8. Estrella Damm, SPA 2,0 (2 ääntä)
  9. Xingu, BRA 2,0 (1 ääni)
  10. Hite, KOR 1,5 (2 ääntä)
  11. Mythos, GRE 1,5 (2 ääntä)
  12. Corona, MEX 1,0 (2 ääntä)

MM-ennakossa Italia ja Peroni Nastro Azzurro

Itselläni on ollut aina hyvin kaksijakoinen suhtautuminen Italiaan ja italialaiseen jalkapalloon. Kaunis maa, josta saa erinomaista ruokaa ja viiniä, joutuu silmissäni kantamaan rikollisuuden, kehitysmaiden tasolle jääneen poliittisen järjestelmän sekä koppavuudeksi kääntyvän ylpeyden taakkaa.

Ehkä kyseessä on saman kolikon kahdet puolet: kauneudesta on helppo olla ylpeä ja pienet hallinnolliset hankaluudet on helppo unohtaa, kun on antipastit, primot, secondot ja dolcet huuhdottu hyvällä viinillä vatsaan.

Jalkapallossa vastakkainasettelu on kääntynyt ylösalaisin: toimivuus jyrää kauneuden kaipuun. Ruma 1-0 on parempi kuin viihdyttävä 4-4. Olen tästä täsmälleen samaa mieltä, vaikka katsojana valitsisinkin yhdeksässä ottelussa kymmenestä mieluummin sen 4-4:n. Italialaisen jalkapallon rumuutta korostaa sen pitkä perinne likaisen politiikan petikumppanina aina Mussolinin MM-kisoista (1938) Berlusconin Milaniin.

Lähes 170-vuotias Peroni, varsinkin sen Nastro Azzurro eli sininen nauha, sopii hyvin Azzurrin otteiden seuraamiseen. Se on kevyt, raikas ja tehokas juoma, joka hoitaa homman ilman turhaa kikkailua.

Tilanne 20.6. ennen päivän pelejä:

  1. Fuller’s ESB, ENG 4,3 (3 ääntä)
  2. Brooklyn Lager, USA 4,0 (1 ääni)
  3. Coopers Pale Ale 2,0 (2 ääntä)
  4. Estrella Damm, SPA 2,0 (2 ääntä)
  5. Xingu, BRA 2,0 (1 ääni)
  6. Mythos, GRE 1,5 (2 ääntä)
  7. Corona, MEX 1 (2 ääntä)