Tagged: vahva ale

Green Flash Trippel

Kyllä kaikenlaista jännää voi monopolista löytää. Ainakin jos menee meren yli siihen parempaan monopoliin. Tukholman keskustan Passagenin myymälässä tämä iso ja komea leka osui hyllystä silmään ja tuli sitten repussa takaisin Suomeen.

Eli amerikkalaisen näkemys belgien leipälajista trippelistä menee näin:

Kaunista, hiukka sameaa. Vaahtoa ei juurikaan, makeassa tuoksussa rusinaa ja alkoholia.

Aika pehmeä lähtö, lämmittävä ja yllättävän raikas, vaikkei lainkaan laiha olekaan. Melko makeaa, mutta jaksaa kuivua loppua kohti. Vaikka tuoksussa oli viinaisuutta, maussa ei juurikaan, jos ei nyt ihan loppupuolella himppu.

Hyväähän tämä on, oikeinkin. Yllättävän helppoa juotavaa, mikä ei ole pelkkä kehu, sillä helppous on ehkä sellaisen todellisen suuruuden puutetta… Ja makeutta voisi olla vähän vähemmän, nyt tulee pikkuisen barleywine-fiilikset tästä. Trippeliltä odottelemani isku jää puuttumaan.

Mutta kokonaisuutena oikein hyvä, ilokseen tätä hörppii.

Brouwerij ’t Ij Zatte vs. Columbus

Hollantilaisen strutsipanimon vahvat, punakkaetikettiset oluet rinta rinnan. Ratebeerin mukaan Zatten on ”abbey tripel” ja Columbus ”Belgian strong ale”. Etikettien perusteella taas määritelmät ovat ”amsterdamilainen tripel” ja ”amsterdamilainen erikoisolut”. Alkoholin puolesta ollaan samalla sektorilla: Zattessa sitä on kahdeksan ja Columbuksessa yhdeksän prosenttia.

Molemmat ovat sameita ja kehittävät pinnalleen ohuen, mutta varsin pysyvän vaahdon. Zatte on kahdesta hieman sameampi ja Columbus taas punakampi.

Zatten tuoksu on hieman pistävä, hiivataikinainen. Columbuksessa on samaa pistävyyttä, mutta sen takana maltaisuutta taikinaisuuden sijaan. Varsin miedot tuoksut molemmissa kuitenkin.

Zattessa reilut hiilihapot ja niiden vastapainoksi oikein kivaa humalaa. Jälkimaku on lyhyt, mutta kokonaiskuva ensi huikalla harmittoman mukava. Columbus on täytelläisempi ja pidempi. Samat hiilihapot jyräävät, mutta niiden jälkeen tulee pitkä ja tasapainoinen, pehmeän tummahko jälkimaku. Humala tyylikkäästi maltaan taustalla.

Täydennän laseja ja samalla Zatte-lasiin päätyy pohjasta herkästi irronnutta hiivasakkaa. Columbus sen sijaan on sedimentoinut hiivansa huolellisemmin ja pullon voi melko huoletta tyhjentää lasiin kokonaan. Hiivat (tai lämpeneminen) tuovat Zatteen oikein miellyttävää sitruksisuutta. Columbus jatkaa jo tutun turvallisella täyteläisellä tasapainolla.

Hyvä kaksikko, joista molemmille löytyy käyttöä monipuolisen oluenystävän kaapissa. Zatte vähän kevyempään meininkiin ja Columbus huolettomaan nautiskeluun.

Oluiden MM 2014: Alkusarjan tulokset ja turnauskaavio

Kauniin humalan MM-kisaspektaakkeli on saavuttanut pudotuspelivaiheen. Tästä eteenpäin kisa näkyy ainoastaan Facebookissa, sillä ennakkopaketteja ei enää julkaista blogissa päivän otteluiden alla.

Pudotuspeleissä maistellaan oluita kunkin päivän ensimmäisen ottelun yhteydessä. Ideana on ratkaista huutoäänestyksellä Facebookissa kumpi päivän oluista on parempi. Voittaja jatkaa kohti finaalia ja häviäjä unohdetaan.

Pudotuspelit alkavat 28. ja 29. päivän otteluilla, joissa Baltika 4, Cooper’s Pale Ale, Peroni ja Estrella kisaavat kahdesta viimeisestä paikasta pudotuspeleissä.

Alkusarjan tulokset:

Järjestykseen vaikuttaneet kriteerit painoarvojärjestyksessä: keskiarvo, äänimäärä, korkein annettu ääni ja aakkosjärjestys. Kymmenen parasta selvisi jatkoon.

  1. Fuller’s ESB, ENG 4,3 (3 ääntä)
  2. Schneider-Weisse TAP 4, GER 4,3 (3 ääntä)
  3. Duvel, BEL 4,0 (2 ääntä)
  4. Keisari 66, FIN 4,0 (2 ääntä)
  5. La Trappe Dubbel, NED 4,0 (2 ääntä)
  6. Brooklyn Lager, USA 4,0 (1 ääni)
  7. Baltika 4, RUS 2,5 (2 ääntä)
  8. Peroni Nastro Azurro, ITA 2,5 (2 ääntä)
  9. Coopers Pale Ale, AUS 2,0 (2 ääntä)
  10. Estrella Damm, SPA 2,0 (2 ääntä)
  11. Sapporo, JPN 2,0 (2 ääntä)
  12. Xingu, BRA 2,0 (1 ääni)
  13. Hite, KOR 1,5 (2 ääntä)
  14. Mythos, GRE 1,5 (2 ääntä)
  15. Corona, MEX 1,0 (2 ääntä)

Pudotuspelien aikataulu

28.6. klo 19: Baltika 4 vs. Estrella Damm

29.6. klo 19: Peroni vs. Cooper’s Pale Ale

***

30.6. klo 19: Fuller’s ESB vs. Peroni/Cooper’s

1.7. klo 19: Schneider-Weisse TAP 4 vs. Baltika/Sapporo

4.7. klo 19: Duvel vs. Brooklyn Lager

5.7. klo 19: Keisari 66 vs. La Trappe Dubbel

***

8.7. klo 23: Fuller’s/Peroni/Cooper’s vs. Keisari/La Trappe

9.7. klo 23: TAP 4/Baltika/Sapporo vs. Duvel/Brooklyn

***

12.7. klo 23: Pronssiottelu

13.7. klo 22: Finaali

MM-ennakossa Duvel ja Belgia

Ensimulkaisulla Belgia on inhottava maa. Maan brändivaltit ovat verinen Kongo-historia ja sijainti ei-oikein-missään Hollannin, Ranskan ja Saksan välissä.

Brysselissä pitävät majaansa EU ja Nato, nuo nykyajan betoniset unipillerit kaikkien muiden paitsi byrokratiaturistien mielestä. Rautatieasemat ovat nuhjuisia kuin Tintistä tutussa Neuvostojen maassa, ja kaduilla pitää joka neliömetrillä varoa koiranjätöksiä. Brysselkin vaikuttaa ensivisiitillä niin tylsältä, että mieluummin viettäisi lomansa lukemassa valtiontalouden tulo- ja menoarviota vuodelle 2015.

Ennakkoluulot veks! Pinta on pintaa. Kukkomaisten ranskalaisten, alati sormi pystyssä heiluvien hollantilaisten ja huumorintajuttomien saksalaisten puristuksissa on hioutunut helmi, makunautintojen ja keskiaikaisten kaupunkien, sarjakuvien ja oudon huumorintajun vaatimaton mekka.

Joka tosin natisee liitoksissaan. 1960-luvulle asti hollanninkieliset flaamit olivat köyhiä maajusseja ja ranskankieliset vallonit rikkaita tehtailijoita, sittemmin hatut ovat vaihtuneet. Nyt yhä suurempi osa 6-miljoonaisesta flaamiväestä on sitä mieltä, että 3,5-miljoonaisen sosiaalipummi-Vallonian hyysääminen saa riittää. Flaamien itsenäisyyshalut pulppuavat pintaan aika ajoin, mutta onneksi puolikkaiden välillä on vielä vähän epoksiliimaa.

Belgian kohtalo kytkeytyy ennen kaikkea kolmeen asiaan: Bryssel (kumpi puoli saisi miljoonan asukkaan EU-metropolin?), jalkapallo ja olut. Belgifutiksen rakettimaista nousua ei kannattane tässä enää pitemmästi viipaloida, niin paljon ”Punaisista paholaisista” on kisojen alla puhuttu.

Ja jalkapallon liimaefekti tehoaa: Belgiassa on ensimmäistä kertaa vuosiin suosittua olla julkisesti belgialainen. Punamustakultaiset peruukit on kaivettu kaapeista, Heyselin stadionilla pelattavat maaottelut myydään äkäisesti loppuun ja yhteisbelgialaiset Tous Ensemble- ja Waar is da feestje -laulut raikaavat kaduilla ja katsomoissa.

Päävalmentaja Marc Wilmots on pistänyt pelaajat antamaan haastattelut sekä ranskaksi että hollanniksi, minkä symbolista merkitystä ei voi vähätellä. Kuningasperhe vierailee ahkerasti paholaisten otteluissa ja pukukopissa, millä taas on viivasuora poliittinen merkitys: Belgia elää! Ei Belgia ihan vielä hajoa. Ja se on syntynytkin epävaltioksi, surrealistiseksi hallintospagetiksi joka on aina kriisissä.

Asiaan voi suhtautua kuin belgialaiset itse, eli lausua muutaman puolikitkerän kommentin hallitsijoiden toilailuista ja tarttua sitten viileään olutpulloon. Kuten vaikka Duveliin.

Itseltään belsebuubilta nimensä ottaneen Duvelin ensipuraisu on nimensä mukainen, paholaisen tuikkaus hiilihangolla. 8,5-prosenttinen olut tulvauttaa suuhun vahvemman alkoholinmaun kuin vaikkapa volttia vahvempi Westmalle Tripel, juoma jota ei ole tehty ohramaltaista vaan kermaisesta vakosametista. Duvel on kultainen ale, Belgiassakin melko harvinainen lajike.

Virtsanvärisen Duvelin voi sekoittaa pehmeänmakeaan vehnäkaljaan, kunnes happamahko ensipuraisu antaa harhaluuloille kyytiä. Duvel ei näytä oikein miltään, mutta mausta on moneksi. Selkeämpää vertailukohtaa sen oluthulluun emämaahan on vaikea hakea.

Kirjoittaja, toimittaja Janne Toivonen on asunut Belgiassa ja työskennellyt puolivuotisen pätkän jopa pimeyden ytimessä eli Euroopan parlamentissa.

Belgia-Etelä-Korea ja Duvelin korkkaus kell0 23 Kauniin humalan Facebook-sivulla.

Tilanne 26.6. ennen päivän pelejä:

  1. Fuller’s ESB, ENG 4,3 (3 ääntä)
  2. Schneider-Weisse TAP 4, GER 4,3 (3 ääntä)
  3. La Trappe Dubbel, NED 4,0 (2 ääntä)
  4. Keisari 66, FIN 4,0 (2 ääntä)
  5. Brooklyn Lager, USA 4,0 (1 ääni)
  6. Baltika 4, RUS 2,5 (2 ääntä)
  7. Peroni Nastro Azurro, ITA 2,5 (2 ääntä)
  8. Coopers Pale Ale, AUS 2,0 (2 ääntä)
  9. Sapporo, JPN 2,0 (2 ääntä)
  10. Estrella Damm, SPA 2,0 (2 ääntä)
  11. Xingu, BRA 2,0 (1 ääni)
  12. Hite, KOR 1,5 (2 ääntä)
  13. Mythos, GRE 1,5 (2 ääntä)
  14. Corona, MEX 1,0 (2 ääntä)

Kaunis humala julkisti MM-kisajoukkueensa – äänestä edustaja Suomelle!

Kaunis Humala kutsuu kaikki oluen ja jalkapallon ystävät virtuaaliseen kisakatsomoon, jossa käydään oluiden MM-kisat 15 eri maata edustavien oluiden kesken. Mukaan on valittu oluita, joiden saatavuus pitäisi olla vähintään kohtuullinen ympäri maan. Samalla tarjoutuu tilaisuus maistaa oluita, joita ei ehkä muuten tulisi ostettua.

Kirjavan joukon täydentää yleisöäänestyksessä valittu suomalainen olut, Keisari 66 APA.

MM-kisojen avauspäivänä käynnistyvässä alkulohkovaiheessa olemme valinneet lähes jokaiselle illalle jalkapallo-ottelun, jonka aikana Facebookissa maistellaan yksi olut, joka useimmiten tulee jommasta kummasta otteluun osallistuvasta maasta. Facebook-kommenteissa sana on vapaa ja kuka tahansa voi antaa kunkin päivän oluelle nollasta viiteen maalia. Samalla tietysti voi kommentoida myös matsia. Alkulohkon päätteeksi oluet laitetaan keskimääräisen maalimäärän mukaiseen paremmuusjärjestykseen.

Pudotuspeleihin pääsee kymmenen parasta olutta, joista kuusi parasta menee suoraan puolivälieriin. Pudotuspeleissä oluita arvioidaan rinnakkain, kaksi kerrallaan. Ja aivan kuten jalkapalloturnauksessa, vain parempi jatkaa kohti finaalia. (Tästä poikkeuksena toki välierät, joiden häviäjät pääsevät vielä pronssiotteluun.)

Sekä olutta että ottelua käsittelevä ennakkopaketti julkaistaan aina kyseisenä aamuna näillä sivuilla.

Kisaoluet

  • Baltika 4 Original (Venäjä, Alkon vakiovalikoima)
  • Brooklyn Lager (Yhdysvallat, Alkon vakiovalikoima)
  • Coopers Pale Ale (Australia, ruokakaupat)
  • Corona Extra (Meksiko, ruokakaupat)
  • Duvel (Belgia, Alkon vakiovalikoima)
  • Estrella Damm (Espanja, ruokakaupat)
  • Fuller’s ESB (Englanti, Alkon vakiovalikoima)
  • Hite (Etelä-Korea, ruokakaupat)
  • Mythos (Kreikka, ruokakaupat)
  • Peroni Nastro (Italia, ruokakaupat)
  • Sapporo (Japani, ruokakaupat)
  • Schneider Weisse TAP4 (Saksa, Alkon vakiovalikoima)
  • La Trappe Dubbel (Hollanti, Alkon vakiovalikoima)
  • Xingu (Brasilia, ruokakaupat)

Alkulohko

12.6. klo 23: Brasilia-Kroatia (Xingu)

13.6. klo 22: Espanja-Hollanti (Estrella Damm)

14.6. klo 19: Kolumbia-Kreikka (Mythos)

17.6. klo 01: Ghana-Yhdysvallat (Brooklyn Lager)

17.6. klo 22: Brasilia-Meksiko (Corona)

18.6. klo 19: Australia-Hollanti (Coopers Pale Ale)

19.6. klo 22: Uruguay-Englanti (ESB)

20.6. klo 19: Italia-Costa Rica (Peroni Nastro)

21.6. klo 22: Saksa-Ghana (Schneider TAP4)

22.6. klo 19: Belgia-Venäjä (Baltika 4)

22.6. klo 22: Etelä-Korea-Algeria (Hite)

23.6. klo 19: Hollanti-Chile (La Trappe)

24.6. klo 23: Japani-Kolumbia (Sapporo)

25.6. klo 19: Nigeria-Argentiina (yleisöäänestyksen voittanut kotimainen: Keisari 66 APA)

26.6. klo 23: Etelä-Korea-Belgia (Duvel)

Pudotuspelit

28.6. klo 19: Olut 7 vs. Olut 10

29.6. klo 19: Olut 8 vs. Olut 9

***

30.6. klo 19: Olut 1 vs. Olut 8/9

1.7. klo 19: Olut 2 vs. Olut 7/10

4.7. klo 19: Olut 3 vs. Olut 6

5.7. klo 19: Olut 4 vs. Olut 5

***

8.7. klo 23: Olut 1/8/9 vs. Olut 4/5

9.7. klo 23: Olut 2/7/10 vs. Olut 3/6

***

12.7. klo 23: Pronssiottelu

13.7. klo 22: Finaali

(Kirjoitukseen on 10.6. päivitetty yleisöäänestyksen tulos.)

Kasteel Hoppy

Humalabuumi on maailmalla siihen pisteeseen, että humala-sanalla voi jo kalastella ylimääräistä huomiota tai suosiota. Tai miten niin maailmalla? Onhan meillä Suomessakin Karhu Tuplahumala ja tämä blogi.

Kasteelin humalaolut on Tuplahumalan kaltainen halpa yritys oikaista onneen. Siinä on reippaasti hiilihappoa eikä juurikaan makua. Humala on läsnä lähinnä yrttisen kireänä katkeruutena jälkimaussa, hieman kuin jäähtyneessä vahvassa teessä.

Ei nähtävää humalaveikoille, hajaantukaa!

Helsinki Beer Festival 2014: Vajaa mäyräkoirallinen uusia tuttavuuksia

Täältä se kaikki alkoi. Tai oikeastaan ”tämä”, Helsinki Beer Festival, oli paitsi yleisesti myös minun elämässäni jo paljon ennen kuin ”se”, olutharrastukseni, varsinaisesti alkoi. Kuitenkin koin Helsingin Kaapelitehtaan valot tälläkin kertaa eräänlaisena paluuna alkulähteelle.

Ensimmäinen kertani HBF:ssä oli vuonna 2007. Se taisi olla juuri sellainen visiitti kuin HBF liian monelle on: liikaa liian vahvoja oluita rumin seurauksin. Jotain ehkä jäi sisälleni kytemään, vaikka seuraavat vuodet menivätkin enemmän viinien parissa.

Muutama, ehkä neljä, vuotta sitten kiinnostukseni oluita kohtaan oli lopulta heräämässä. Visiitti HBF:n lehdistötilaisuuteen ja sitä seuranneille ammattilaistunneille jäi kuitenkin hieman laihaksi: humaltuminen ei kiinnostanut enkä oikein osannut vielä valikoida itseäni kiinnostavia oluita kattavasta valikoimasta.

Viime vuonna, kolmannella yrityksellä sain vihdoin jotain irti HBF:stä. Paljon uusia ja paljon hyviä oluita. Ankarasta maistelusta huolimatta päihtymystilakin pysyi kohtuullisena. Ehkä merkittävimpänä ja pysyvimpänä seurauksena noista messuista on tämä blogi ja sen ensimmäinen kattavampi kirjoitus. (Koska HBF oli viime vuonna vasta huhtikuun lopulla, vietetään blogin synttäreitä vasta muutaman viikon päästä.)

Tänä vuonna tein lyhyen ja tehokkaan iskun perjantai-iltapäivään. Oluista lisää kuvien yhteydessä, mutta tähän loppuun vielä vähän yleistä pohdintaa siitä, mikä HBF:ssä toimii ja mikä ei. Vaikka vuodet ovat muuttaneet minua, on festivaali säilynyt enemmän tai vähemmän ennallaan.

Ensin ruusut: valikoima on hyvä ja paikalla on suuri joukko kotimaan kiinnostavimpia toimijoita. Hintataso on sopiva ja sijainti hyvä, joten perusasiat ovat kunnossa. Myös lasihomma toimii hyvin, vaikkei suoraseinäinen ”pintti” olekaan paras mahdollinen maisteluastia.

Neutraalille sektorille menee ruokatarjoilu, joka lienee juuri niin hyvä kuin on taloudellisesti järkevää, mutta ainahan saa toivoa vähän fiinimpää ja monipuolisempaa valikoimaa. Miten olisi vaikka kunnon pop-up-ravintola Berthan ja Murun tämänvuotisen Viiniexpo-virityksen tyyliin?

Lopuksi risut: tapahtuma on luonteeltaan liikaa päihtymiskeskeinen. Puolikas tuoppi on ensinnäkin pienimmäksi annokseksi aivan liian suuri, jos haluaa harrastaa monipuolista maistelua. Myös elävä musiikki on sellainen elementti, joka vahvistaa mielikuvaa koko kansan dokailufestarista vakavan harrastajatapahtuman sijaan.

Tämä oli ehkä tarpeettomankin jyrkkä kärjistys, mutta omaan makuuni osuu paremmin Olutexpon kaltainen tapahtuma. Onneksi meillä on molemmat! Ja Suuret oluet, pienet panimot. Kaikissa kannattaa käydä aina kuin mahdollista!

De Dolle Arabier

Tällä pullolla on mirri kaulassa ja kukko kyljessä, eli itseä ei ilmeisesti oteta liian vakavasti ja hyvä niin. Belgimäiseen tapaan vaahtoa ja hiilihappoa on runsaasti. Tuoksussa banaania ja hiivaa.

En tiedä johtuuko se sympaattisesta etiketistä vai siitä, että nautiskelen tätä ruokajuomana, mutta jotenkin tässä on sitä suunmukaisuutta, mikä monesta belgistä jää oman suuni kohdalla puuttumaan.

Ei tämäkään mikään suuri nautiskeluolut ole, mutta paljon esimerkiksi Duvelia, tyylillistä lähisukulaistaan, maukkaampaa. Jättää suuhun (ja mahdollisesti päähän) humalan.

HBF-odottelua: Belgia vastaan Hollanti

Helsinki Beer Festivalin teemana ovat tänä vuonna belgialaiset ja hollantilaiset pienpanimot. Sen kunniaksi piti kaivaa jääkaapista sattumanvaraisesti yksi edustaja kummastakin maasta.

Tähän maaotteluun ei siis ole valittu maidensa parhaita tai muutenkaan kovin yhteismitallisia edustajia. Eli vähän kuin Suomi-Ruotsi -maaottelu, jossa olisivat vastakkain kirjolohi ja pölynimurikauppias.

Näitä oluita kuitenkin yhdistää kaksi tekijää: viher-keltainen etiketti ja 7,5-prosentin alkoholipitoisuus. Myös vaahdoista löytyy yhteys: nousee ja laskee nopeasti.

Vaaleamman oluen, belgialaisen Poperings Hommelbierin vaahdossa on suuremmat kuplat ja se tuoksuu popcornilta. Maku on kevyt ja tasapainoinen, alkoholin tarjotessa kevyttä jälkipoltetta. Ei mitään ihmeellistä siis: tyypillinen vahva ja vaalea belgi.

Tummempi olut on hollantilaisen De 7 de Hemel -panimon IPA:a nimeltään Hopla. Sen vaahto on verrokkia huomattavasti tiheämpi ja tuoksu raikkaan humalainen. Maku on ehtaa IPA:a jenkkihumaloilla ja sopivalla alkoholin ja maltaisuuden rakentamalla rungolla. Oluen lämmetessä pintaan nousee belgimäisiä, hieman banaanisia aromeja. Eli ei siis sittenkään ihan puhdas amerikkakopio?

Tulos ei yllätä ketään: pidän itse enemmän tummemmasta, hollantilaisesta IPA:sta, kun taas belgifanit tai liiallista humalointia vierastavat varmasti kallistuisivat vaaleamman puoileen.

Lammin Sahti Pyy

Tästä pikkukanalinnusta ei ollut oikein mitään etukäteiskäsitystä. Olutkellarin mainion Pyyn-metsästystarinan toki luin, mutta arviota ihan tarkoituksella en.

Hyvinkin paljonkin erittäinkin nätti! Punertava ja kirkas. Vaahtoaa kohtuudella, kun lorottaa rohkeasti lasiin. Tuoksu mieto, makeahko, mallasta ja ehkä pikkusiivu banaania.

Maku ei sijoitu helposti tunnistaamani olutkenttään, mutta hyvä se on! Aika tukeva ja maltainen, silti enemmän suuhuni hapan kuin makea. Katkeroakin on koko matkalla hieman, lopussa pintautuu enemmän. Hiivaa ja vaikeasti avattavaa marjaisuutta tai kuivattua luumua myös. Jälkimaku ei ihan napakymppi, jotain vähemmän kivaa rasvaisuutta muljahtaa suussa…

Jännä olut, tähän saakka maistamistani Alkon pienpanimospessuista kiinnostavin.